Ladataan...
3h+kasvimaa

 

Tiedättehän ne mielipidekirjoitukset monta sataa euroa maksavista lasten kaverisynttäreistä kiitoslahjoineen ja teetettyine kakkuineen? Täällä maalla sellaista ilmiöitä ei ole onneksi vielä näkynyt ja tulipa itsekin vedettyä iisisti ja edullisesti tällä neljännellä synttärikerralla. Voisin tietenkin ottaa vähän paineita, olenhan ammatiltani lastenkulttuurituottaja. En kuitenkaan ennättänyt panikoitua tänä(kään) vuonna, mies tosin voisi olla vähän eri mieltä tästä.

Kas tässä avaimet iiseihin juhliin.

1. Juhlatila. Oltiin meillä töissä. Tämä on tietenkin valtava etu, paikka on valmiiksi lapsiturvallinen ja tilaa riittää isommallekin porukalle. Meitä oli noin 35 henkilöä aikuiset mukaan laskettuina. 

2. Tarjoilut. Kokosin jätskikakut jäätelöpaketeista, suklaa- ja kinuskikastikkeesta ja erilaisista karkeista. Aikaa kakkujen kokoamiseen meni kymmenen minuuttia. Tässä olisi helppo ottaa huomioon laktoosittomat ja maidottomat, mutta meidän porukasta kenelläkään ei ollut erikoisruokavaliota (lapsetko muka allergisia?). Jätskin lisäksi tarjolla oli keksejä, raffeleita ja kaksia erilaisia kolmioleipiä. Lapsille pillimehua, vettä ja kokista, aikuisille kahvia, teetä ja vissyä. Catering Tigerin kertisastiosta.

3. Koristelut. Ilmapallot ja juhlaviirit Tigerista (miten me pärjättiin ennen tiikeriä?) ja kakkujen koristeet Pop up kemuilta. Aika vähällä mentiin.

4. Aktiviteetti. Salissa oli teatterivalot, patjoja ja istuintyynyjä ja tilaa juosta. Juhlien kohokohtana järjestettiin onginta, jonka alkamista oikein jonotettiin. Ahti antoi Tigerista ostettuja 1-2 euron hintaisia pikkulahjoja, kuten pierutyynyjä, limaa (hitti!), kimalletarrapaketteja, maalattavia pupuja, puhallustusseja ja pääsiäistipuja. Kommenteista päätellen juhlaväki oli tyytyväistä.

Itse päivänsankari vaikutti tyytyväiseltä hänkin. Nolosteli onnittelulaulua ja mennä riehui lahjaksi saatu työmieslippis päässä juhlien keskipisteenä. Mutta kukapa meistä nyt ei vähän villiintyisi, jos paikalle kutsuttaisiin kaikki parhaat kaverit ja pöytä notkuisi just sun suosikkiherkkuja?

Share

Ladataan...
3h+kasvimaa

Aurinkoiset kevätpäivät saavat ihmisen kylvöinnostuksen valtaan! Mitä sitä istuttaisi, kun taimia ei viitsisi vielä esikasvattaa? Tai ellei omista  omaa pihaa? Vastaus on versoja. Kauniita, vihreitä, kevään mukanaan tuovia versoja. 

Versojen kasvattaminen on hätäisen hommaa. Nopeimmat niistä saa nimittäin salaattiin tai leivän päälle viikossa. Erityisen kivaa nopeus on tuollaisen pienen puutarha-apurin kanssa, joka meilläkin asustaa. Ylipäätään kasvattaminen on kivaa lapsen kanssa. V kylvi siemenet, sumutti viljelmät ja kannettiin yhdessä laatikot ikkunalaudalle. Ja hoiti muuten sumutushomman joka aamu ennen päiväkotiin lähtöä. Jopa niin hyvin, että ikkunatkin olivat märät, mutta se on sivuseikka. Kasvun riemu oli äänekästä ja nyt satoa syödään suoraan laatikosta ja tarjotaan vieraillekin. Mainittakoon, ettei lapseni syö muuten salaatinlehtiä.

Sain blogin kautta testiin Nelson Gardenin Micro Leaf -versolaatikot, jotka osoittautuivat oikein toimiviksi. Laatikko on tukeva, juuri ikkunalaudalle sopiva ja kansissa on hyvät tuuletussysteemit. Pisteet myös siitä, että jokainen laatikko on oma yksikkönsä - näin kansia ei tarvitse poistaa nopeimman kasvajan mukaan. Laatikot voi myös pestä kantta lukuun ottamatta tiskikoneessa. Systeemi koostuu aluslaatikosta ja siihen tulevista reiällisistä kasvatuslaatikoista, eli taimet voi kasvattaa isompina myös altakastelussa.

Tällä kertaa kasvatettiin meidän kestosuosikkia hernettä (niin helppoa, hernekeittoherneet likoamaan yöksi ja seuraavana aamuna multaan!) ja sen lisäksi kurkkuyrttiä, härkäpapua ja pak choita. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että härkäpapu toimii niin hyvin versona.

Versojen jälkeen ajateltiin kasvattaa laatikoissa vähän kesäkukkia. Muovisiin pohjiin on helppo latoa taimiruukut ja käyttää esikasvatukseen. Minä ja innokas apurini. Krassia ja tuoksuhernettä nyt ainakin.

Me niin julistetaan kasvukausi alkaneeksi!

Laatikot ja siemenet saatu blogin kautta.

Share

Ladataan...
3h+kasvimaa

Olen ehkä joskus aiemminkin kirjoittanut, että suhteeni neuvolaan on kaksijakoinen. Neuvolasysteemi on hyvä ja olen ihan varma, että monet ovat saaneet sieltä apua ja tukea. Omalla kohdalla visiitit ovat sujuneet vaihtelevissa merkeissä. Kerran menin tunnustamaan, etten juo maitoa ja minulle laskettiin, kuinka monta muovikassillista minun tulisi syödä päivässä parsakaalia saadakseni tarpeeksi kalsiumia. Vaikka siis käytän kaikkia muita maitotuotteita. Raskaana ollessani maha ei kasvanut tarpeeksi ja minua kuumotettiin joka kerta, vaikka lisätutkimuksiin en päässytkään. 2-vuotias lapseni sai neuvolassa ujouspuuskan ja melkein lähetteen puheterapiaan, koska ei osannut puhua. Ja niin edelleen.

Nelivuotisneuvolassa meitä odotti taas uusi tyyppi, ehkä kolmas lapsen nelivuotisen elämän aikana. Ilokseni terkkari oli tosi reipas ja sai V:n lähtemään kanssaan tekemään jotakin kehitystestejä. Parikymmentä minuuttia myöhemmin meidät vanhemmat haettiin kuulemaan tuloksia ja juttelemaan lisää. Kuulemma lapseni osaa laskea kolmeen, ei pidä saksia oikein ja sai piirustustehtävästä 2/6. 

Ei ihan niitä vahvimpia suorituksia.

Jouduin pidättelemään naurua nähdessäni piirustustestin. Kaksi ensimmäistä muotoa oli piirretty aivan oikein ja sen jälkeen siirrytty modernimman taiteen pariin. Tunnistin kyllä lapseni tästä ratkaisusta.

Ennen neuvolakeikkaa me molemmat vanhemmat pääsimme analysoimaan alkoholinkäyttöämme, parisuhdettamme ja lasta kohtaan tuntemaamme rakkautta. Kuponkeja tulkittiin neuvolassa porukalla. Tällä kertaa ei tarvinnut arvioida omaa kykyä suoriutua kotitöistä, kuten raskausaikana. Mietin silloin ja mietin edelleen, mikä on neuvolan kapasiteetti vastata ei-toivottuihin rukseihin? Jos en olisi kokenut suoriutuvani pyykinpesusta, olisiko meille lähetetty joku supermartta avuksi? Ajatus on tietenkin liikuttava, mutta tuskinpa vain.

Sanomista tuli siitä, että lapseni käyttää edelleen öisin vaippaa. Ei sinne mitään tule kuin ehkä kerran kuukaudessa, mutta V hipsii joka yö meidän sänkyyn, enkä kestä ajatusta muovin päällä nukkumisesta tai toisaalta pissatusta petarista. En tainnut olla tällä(kään) kertaa vuoden äiti. Vaippakieltoa perusteltiin sillä, ettei lapsi opi ikinä kuivaksi, koska housuun pissiminen on niin iisiä. 

Pissaan aina vaippaan, on tosi kivaa pissata vaippaan, kommentoi lapseni tätä keskustelua.

Niinpä, huumorintaju sillä on ainakin kohdallaan. Oikeasti tilanne on ihan päin vastoin ja märkä vaippa on kriisin paikka. Mutta sitähän terkkari ei tiennyt ja minä upposin syvemmälle suohon selityksineni.

Share

Pages