Tiedätte ne kaikki vauvaa odottavan oletukset? Meillä luetaan paljon, askarrellaan ja käydään lastenteatterissa.

Neljä ja puoli vuotta siinä meni, että lapseni alkoi osoittaa kiinnostusta kyseisiä aktiviteetteja kohtaan. Jossain vaiheessa hän katseli mielellään kirjoja, mutta lukemisen kuuntelu on ollut pelkkää pyörimistä tähän saakka. Teatterin katsomossa hän on protestoinut ääneen, ettei joutaisi istumaan täällä, on niin paljon hommia. Askarteluhommista nyt puhumattakaan.

Mutta sitten yhtäkkiä hän pyytää päästä esityksiin, valitsee itselleen kirjoja ja pyytää askartelutarvikkeita! Ehkä olin lopulta vaan ihan liian hätäinen tässä äitiyttä suorittaessani.

Halloween-korttipaja on tuottanut lähetettävää ystäville ja tuttaville jo monta viikkoa. Kortteja on toimitettu isovanhemmille, mun työkavereille ja tietty lähetetty Lissabonin tädille. Kun matskut loppuvat, suunnataan Tigeriin. Korttipohjia, glitteriä, tarroja ja isoja post it -lappuja (ne saa muuten kätevästi liimattua lastenhuoneen seinälle ja tuotokset saa saman tien esille). Isin kaljussa kimaltaa aamuisin glitteri, kun se lähtee töihin. En jaksa sanoa mitään, ajattelen että saahan se lapsiperhearki näkyä.

Voidaanko askarrella? Saa aikaan sellaisen lämpimän liikahduksen mun rinnassa. Lapseni, todellakin voidaan! Pian aloitetaan jouluvalmistelut ja sitten me kuule vasta askarrellaankin!