Laskeskelin tässä, että olen toissatalvena alkaneen neuloosini aikana tehnyt valmiiksi jo noin 40 erilaista neulomusta. Määrä tuntuu tällaiselle henkilölle, joka on aina ajatellut omaavansa kaksi vasenta kättä kässähommissa, aivan hurjan isolta! Toki kaikki eivät suinkaan ole

Nousisin kyllä sohvalta ja lähtisin ulos, mutta..   1) Olen kai juurtunut paikalleni? Selkäkarvani tunkeutuvat jo sohvan sisään, imien sieltä itselleen energiaa. Ja sitähän riittää, sillä olen kuitenkin sotkenut itseni ja makuupaikkani syödessä. 2) Minulla on kissa mahani päällä.

Kuten otsakkeesta saattaa arvata, hieman yli puoli vuotta sitten kasvoihin ilmestynyt ruusufinni elää ja voi hyvin. Se ei ole kovin mukava uutinen, ja alan olla korviani myöten täynnä koko iho-ongelmaa. Tai ihosairautta oikeammin. Kirjoitin aiemmin blogissa ruusufinnistäni ja siitä,

Monille naisillehan on saatu nyt kehopositiivisuuden nimissä ajettua sisään idea jonka mukaan se että näyttää kroppansa kaikille kanssaihmisilleen mahdollisimman niukasti vaatetettuna tai jopa tissit paljaana, edustaa pahan patriarkaatin vallasta vapautumista koska kaikki estomme

Voisitko elää elämää huonekaluttomassa kodissa? Siis vain futon patjalla? Jossa kuivaisit itsesi samaan minikokoiseen käsipyyhkeeseen kuin astiasikin? Ja itse asiassa peisisit itsesi vielä sillä samalla saippualla – siis kuin ne astiat – aivan kuten Fumio Sasaki? Äkkiseltään ajatus

♥♥♥ Tammi 2022 ”Sillä hyvä emäntä osasi paitsi huolehtia vieraistaan myös tehdä näille tiettäväksi, milloin kyläily oli tullut päätökseensä.” Vanhan blogin puolelta löytyy arvostelu Terhi Tarkiaisen omaperäisestä Pure mua-esikoisteoksesta, jolle odotin jonkun aikaa

Olen tiiraillut kasvimaata sälekaihtimien raosta huhtikuusta lähtien, mutta kesäkelit ne antoivat odotuttaa itseään tänä vuonna erityisen kauan. Istutuskausi tuntui alkavan kovin myöhään. Tarkistin kuitenkin asian puutarhakirjastani ja oikeasti olin vain 1,5 viikkoa jäljessä viime

Minua alkaa jännittää aina juuri ennen neuvola-aikaa, ettei sykettä enää sittenkään löydy. Muutoin sellainen kauhukuva ei pyöri mielessäni, sillä vatsa kyllä muljahtelee tasaisen epätasaisesti ja minulla on riittävästi ajatustyötä siinäkin, että sisäistäisin meidän saavan

Kieltämällä surun itseltämme saatamme ajautua tilaan, jossa oma elämämme tapahtumat tuntuvat epätodellisilta ja vierailta. Aivan kuin katselisimme elokuvaa, jonka tapahtumiin emme kykene vaikuttamaan. Kysymme tuolloin itseltämme vastausta odottamatta, miten tässä saattoi käydä näin