Mä olen nyt jotenkin ihan hassusti vaihtanut nestemäisen eyelinerini tällaisiin kajal-kyniin! Ennen tein aina arkimeikkini niin, että rajasin ensin silmäni Sensain Liquid Eyelinerilla ja sen jälkeen pehmensin rajauksen tummanruskealla tai mustalla luomivärillä. Mutta nykyään hoidan homman

Minä en tarvitse sinua Minä haluan sinut. Et ole minun koko elämäni Vaan olet osa elämääni. Rakastan sinua enemmän kuin uskoin edes mahdolliseksi mutta en ole riippuvainen sinusta. Minä en tarvitse sinua elääkseni kuten happea hengittäessä. Et ole mulle kuin proteiinia ruoassa etkä

Kattomme alla on tänään ihmisiä neljästä maasta, kolmelta mantereelta ja ikäjakauma hajaantuu monen vuosikymmenen yli. Hyvä niin. Tällaista kuuluu elämän ollakin! Eilenkin edustettuna oli kolme mannerta, mutta ihmisiä oli vähemmän. Oli sellainen pieni rauhallinen tauko ennen uusimpia

Perkele. Se oli ensimmäinen reaktioni. Olin tuntenut oloni hieman veemäiseksi jo reilun viikon ajan. Kymppiuutisia sohvalla katsellessa, mieheni yritti tehdä läheisyyttä ja ottaa minua kainaloon. Läheisyys tuntui epämukavalta. Ja tämä hemmetin pari viikkoa kestänyt ummetus! Lähdin

Joulu tulla jollottaa! Joka vuosi aiemmin, kuin ennen. Itse en ole henkeen ja vereen jouluihminen, joka kuuntelee joululauluja heti juhannuksesta lähtien. Mun lapsuuden joulut vietettiin aina Famun ja ukin luona Espoossa ja sinne kerääntyi koko suku yhteen juhlimaan. Mutta sen jälkeen, kun

Istun kotona kynttilöiden valossa viltin alla ja ajattelin, että kirjoitan tänään yhdestä tärkeästä asiasta, joka itsellänikin unohtuu huonoina päivinä. Kuten postauksen otsikkokin jo kertoo, koen, että ahdistuneena ja pahalla mielellä ollessamme näemme usein vain huonot puolemme

Tänään oli kenties syksyn harmain päivä. Päivä ei tuntunut valkenevan missään vaiheessa, vettä satoi jatkuvalla syötöllä ja ihmiset koittivat puskea sateenvarjoineen läpi puuskittaisen tuulen. Työni etenivät takkuisesti, koska ajatus ei ihan tuntunut kulkevan ja kaikki tämä