Niin antaa mennä vaan. Irwin Goodmanin sanoin biisistä Ei tippa tapa. Toisaalta tippa voi tappaa. Itse olen kasvanut aikana jolloin alkoholi oli kovin normaali tapa juhlia tai rentoutua. Lapsesta asti olen ollut vanhempieni mukana kun on ollut grillibileet, synttärit tai muut tapaamiset,

Kirjoittelin taannoin uudesta elämäntavastani, jonka tarkoituksena on lisätä hyvää oloa sekä jaksamista. Kirjoitin paljon siitä, kuinka paljon ruoka ja säännöllinen ravinto vaikuttaa omaan hyvään fiilikseen. Liikunta ehdottomasti tukee tätä. Kuitenkin olen huomannut että päivässä

Haluaisin julkaista runon jonka oon kirjoittanut yhden tytön kanssa osastolla ollessa.   Kun katson sua Menneisyyden taakan harteiltani kannan annan sen mennä Sun luo haluan tulla Oot kaunis kun katson sua nään tähdet sun silmissä luokseni lennä pilven hattaralla ei tehdä niin kuin

Ja nyt en puhu liikutuksesta vaan liikkumisesta. Olen ollut aina susihuono erilaisissa liikuntalajeissa. Pallopelit, teline- ja rytminen voimistelu, taitoluistelu ja yleisurheilu ovat minusta luotaan työntäviä eivätkä lainkaan houkuttelevia.  Kori- tai pesäpallon pelaaminen ei ole koskaan

On taas aika hyggeillä. Ja mikä tuokaan sen parempaa yksinkertaista iloa kuin pimeys ulkona, hämärä valaistus sisällä, kynttilät, hiljaisuus ja hyvän ruuan tuoksu. Yksinkertaista. Liian yksinkertaista meidän monimutkaiseen maailmaan? Mutta kuitenkin niin paljon sisäistä lämpöä

Kaksi asiaa jotka minua auttavat surussani ovat kirjallisuus, eritoten runot ja autobiografiset tekstit kuolemasta, ja musiikki. Hieman isoäitini kuoleman jälkeen luin Krista Launosen Ofelian suru -teoksen, joka kosketti syvästi. Nyt isäni kuoltua olen lukenut paljon Joan Didionin Maagisen