Suomessa mä tykkäsin käydä ulkona aika paljon. Varmaan joka viikonloppu kävi jossain, ja ehkä kerran kuussa oli puoltayötä pidempään ulkona. Kun lähdin taas opiskelemaan, niin odotin myös sitä opiskelijaelämää – bileitä ja juhlimista! Karu totuus iski aika nopeasti päin kasvoja

Odottavan aika on pitkä sanotaan. Se ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä kuin tällä viikolla. Minulle yleensä jo 15 sekuntin odottelu riittää siihen, että pinna meinaa katketa. Saati sitten nyt, kun tulevaisuus on hämärän peitossa. Miksi odottaminen on niin julmetun vaikeaa? Tässä

Insproiduin tänään Fashion Finlandin (kannattaa muuten seurata, ks. alla!) artikkelista, jossa kerrottiin suomalaisesta brändistä, Noukista, joka  haluaa valmistaa vaatteita vain kysynnän mukaan ja myy seuraavan kauden mallistoaan ennakkoon. Huikeaa vastuullisuutta! Muodin syklit ovat

HUHHUH, nyt oli kyllä sellainen elokuva, että mietin hetken, onko Charlie Kaufman käynyt mun pään sisällä! Katsoin leffaa perjantaina  25 min., enkä meinannut uskaltaa mennä yksin saunaan, vaikka oikeastaan elokuvan alussa ei muuta tapahtunut kuin runonlausuntaa. Sitten katsoin lauantaina

1 Ihminen pärjää todella paljon vähemmällä Missä vaiheessa meistä tuli päättömiä ostajia? Jotka jatkavat katkeamatonta uutuuden viehätyksen täyttämistä, paikaten vanhaa ”liian huonoa” paremmalla? Pitäen niitä uusiakin vain muutaman kerran yllään, ennen unohtamista? On

Katselen kauhulla miten mies jättää koko omaisuutensa terassipöytään läppäriään myöten ja katoaa jonnekin kulman taakse. Jos joku ne nyt tuosta varastaa, ei ole mun asia, ajattelen heti. Huolehtikaa itse itsestänme, ihmiset. Minä en kylllä ala, ajatukseni katkeaa kun mies palaa