Kun Raisa kertoi minulle ensimmäisen kerran Saara Särmän termistä elämän normihävikki, olin täysin ihastunut. Kyse on hävikistä, joka yksinkertaisesti kuuluu elämään ja jota ei kannata jäädä murehtimaan tai erityisemmin ajatella, että ”otanpa tästä nyt opiksi”. Ei kaikesta

Olen periaatteessa terve ja toimintakykyinen. Useimpina päivinä peilistä katsoo edustuskelpoinen naiseläjä. Minulla on puoliso, joka rakastaa ja haluaa minua palavasti vielä 27 yhteisen vuoden jälkeen. Minulla on kaksi omillaan asuvaa ihanaa lasta, poika ja tyttö. Perhesuhteeni ovat

Lauantait ovat ihania päiviä. Saa nukkua ja viikonloppu on vasta aluillaan. Eilen nukuin klo 09.00 asti. Touhukas päivä oli tulossa, vaikken sitä aamulla vielä tiennytkään. Aamupalan, meikkauksen, normaalin siivouksen ym. jälkeen lähdimme käymään markkinoilla. En nyt mitenkään

Kyselin ”miksi?”jokin päivä sitten. Tai, kysymyksiä on riittänyt jo sitä ennen, riittää yhä ja varmasti loppuelämäksi. Miksi on ihmettelyntaitoa sekä oman pienuutensa ja ymmärryskykynsä myöntämistä. Tänään istuin autossa vieressäni ihminen joka kertoi kahdesta

Tässä tapauksessa kyse on rahasta. Valmistuin vuosi sitten humanistiselta alalta, jossa työllisyysnäkymät ovat rehellisesti sanottuna huonot. Työpaikan saaminen on siis edelleen työn alla, vaikkakin positiivisia merkkejä on jo ilmassa koronasta huolimatta. En tunne olevani köyhä enkä