Tämä viikonloppu onkin ollut sateinen ja harmaa. Eilinen päivä kului töissä. Tänään olen ollut ihan vaan kotona. Yritin nukkua pitkään. Mutta siis heräsin jo yhdeksän jälkeen viimeisimmän kerran. Olen kuunnellut lähes koko päivän kirjaa joko sängyllä tai sohvalla makaillen.

Kirjoittelen usein puhelimeen luonnoksia mahdollisista tulevista blogiteksteistä, ja muistiinpanoihin onkin jo kerääntynyt monta ajatusaihiota menneiden kuukausien aikana. Nyt pitkästä aikaa on kuitenkin sellainen olo, ettei mikään aiemmista tekstiluonnoksista puhuttele yhtään. Pitkästä

Ensin ajattelin, että tänä kesänä ei lähdetä mihinkään reissuun, mutta kun koronatilanne matkustamisen tietyin rajoituksin sallii niin miksipä ei! Yleensä lomareissuille olen halunnut suunnata aina etelänmaihin ulkomaille, mutta tässä tilanteessa sinne ei ole välttämättä niin

Teksti on osa vertaistuellista postaussarjaa, jossa jaan nimettömästi lukijoiden omia kokemuksia. Kokemusten julkaisuun on lupa. Suurimmat kiitokset jokaiselle tarinansa jakaneelle ja syvimmät osanotot menetyksistänne. Haaveissa toinen lapsi Toisesta lapsesta oli jo hetki puhuttu. Nyt sille oli

Jes, nyt on juoksulenkit taas aloitettu! Kilometrin päälle olisi helposti irronnut lisää matkaa. Mahtavaa. Viime kerrasta onkin jo todella yli puoli vuotta. Kaiken se naisen kroppa kestää. Vielä 36-vuotiaanakin. Raskaudesta toipumiseen meni siis noin kahdeksan kuukautta. Ainakin tuntuu

Ooppiumunikko ’Hungarian Blue’Viime kesänä esikasvatin koristeporkkanaa enkä saanut ainuttakaan kukkaa. Kasvi on kaksivuotinen, mutta kuvittelin esikasvattamalla saavani kukkia samana vuonna. Talvella rusakot rouskuttivat juuret kahta lukuunottamatta. Nyt nuo kaksi aloittelevat kukintaa,