Laku on nyt asunut kanssamme kaksi kuukautta. Miten meillä menee? Hyvin menee. Laku on kotiutunut meille erinomaisesti ja tuntuu jo kuin se olisi ollut meillä aina. Alussa vertasin Lakua jatkuvasti entiseen Eppu-koiraamme ja hämmästelin, miten paljon samanlaisia eleitä ja tapoja sillä oli,

Ruijanpallasta Norjan kalareissulta. Katsomme kuvia kalasaaliin kanssa kuin olisimme itse olleet mukana. Hieman turhan rapeaksi paistunutta kanaa perunoiden dippi joka melkein unohtuu kaappiin. Valkkaria Kuopion viinijihlien viinilaseista. Onnellinen ilme Arnold’sin donitseista. Pakopeli pöydän

Lauantai on kulunut treffien merkeissä. On ihanaa nähdä oma kulta ja olla lähekkäin. Läheisyys lämmittää. Ollaan taas syöty ja käytiin katsomassa elokuva Metsäjätti. Metsäjätti ei ollut niin tylsä kuin voisi luulla vaan ihan kyllä tykkäsin. Tässäkin elokuvassa oli taas yksi

Yksi sääntö on ylitse muiden. Ruokakauppaan ei kannata astua jalallakaan nälkäisenä ja ilman kunnon ostoslistaa. Ennen piipersin listani post it -lapuille, revin hätäpäissäni sanomalehdestä tyhjän kulman ja raapustelin ostosinspiraationi lounaalla servetin kulmaan. Kuinkas sitten

Ystävä lähetti viestin: ”Miten siellä nyt menee? <3” Neljä pientä sanaa ja yksi pieni sydänemoji, jotka kuitenkin merkitsivät niin paljon. Jotka saivat sydämen lämpimäksi ja tekivät hyvän mielen. Tämä syksy on ollut itselleni kaikkea muuta kuin se paras, ja tuntui niin hyvältä,

Kisaväsymys painaa Tj on tämän postauksen kirjoitushetkellä 144, mikä tarkoittaa, että armeijan aamuun on herätty nyt 111 kertaa. Pääsin tämän viikon torstaina taas pitkään ja hartaasti odotetuille lomille neljän viikon kinkusta ja voi pojat, että tekee terää nukkua vaihteeksi