Arjen keskellä rakkaus näyttäytyy pienissä asioissa. Varpaanpoiston jälkeen tarvitaan hellää kotihoitoa – ja roimasti kärsivällisyyttä. Joulukuun alusta maaliskuun loppupuolelle asti hoidin varvastasi. Vaihdoin ilkeän haavan sidettä ja ihmettelin. Välillä sentään kävit kunnon

Ehdinkin jo Instan puolella puuskahtaa kuinka upea tämä Rottien pyhimys on, mutta halusin vielä hehkuttaa sitä täällä blogissakin. Anneli Kanto on kirjoittanut huimaavan kertomuksen Hattulan keskiaikaisen kirkon maalaamisesta ja 1500-luvun elämästä sitä ympäröivässä maailmassa.

Paitsi että kaapeilla on taipumusta kerätä roinaa, niin on ihan arjellammekin. Huomaamatta. Siinä sivussa uomioitua, kangistua. Näkemättä ja tuntematta. Tai oikeastaan tuntien vain sen taakan ja painon ja että jotain olisi tehtävä. Ajoittain täytyy siis ehkä siivota jopa koko elämää,

Huhhuh tämä tekemisen lisääntyminen on tuonut mukanaan ihan järjettömän väsymyksen. Kuuluu taudin kuvaan. On silti toisaalta ihanaa, että elämässä on alkanut olla jälleen normaalimpia asioita. Kalenteri on alkanut täyttyä.  Ei tätä nyt vielä ihan ”normiarjeksi” voi kutsua

Ahdistus kasvoi yhä enemmän, kun tajusin joutuvani outoon paikkaan. Miksi vielä tämän ikäisenä osaa toisten ihmisten kohtaaminen jännittää näin paljon? Vatsani ilmoitti myös normaalisti jännityksestä ja meinasin perua lähtemisen kokonaan. Housuun tuleva jännityskakka tästä

Ihanaa keskiviikkoa! Mitä teille kuuluu just nyt? Olen ollut niin työn touhuissa ihanan viikonlopun jäljiltä, että havahduin eilen taas siihen että blogi on jäänyt päivittämättä. Hupsista. Tekevälle sattuu. Onneksi on töitä, onneksi on aurinkoinen kevätsää ja onneksi koronasulku

Rv 17 tällä hetkellä menossa ja vointi ollu tosi hyvä, ei pahoinvointia (ja siitäkin selvisin niin pienellä tällä kertaa), ei kipuja tai kolotuksia. Lenkillä käyn ja jumppailen säännöllisesti, ruokavalio pysynyt tosi tasaisena, yhtä herkkupäivää pois luettuna viikossa, mutta

Onko Maija päässyt jo imettämään? Älkää antako enää pullosta maitoa. Ai nousee maito, no hyvä.  Pyöräytän tahtomatta silmäni melkein 360 astetta ympäri. Onneksi työkaveri ei nähnyt. Hän siis keskustelee synnytyssairaalan perhehuoneessa olevan 36-vuotiaan poikansa kanssa. Minulla

Olen niin kevään lapsi. Vireystila ja mieli on keväisin aivan toisenlainen kuin talvella. Tuntuu kuin heräisin luonnon mukana uuteen eloon. Ilahdun siitä, kun kuulen lintujen laulua, lokkien rääkymistä ja kärpästen surinaa. Joka vuosi jaksaa aina ilahduttaa se, kun löydän kevään