Maanantai Herään Luxemburgissa ystäväni talossa noin 6.30. Meditoin ja venyttelen sängyssä, sillä päivä tuntuu jo valmiiksi hyvin raskaalta: tänään isoäitini täyttäisi 90 vuotta. Muistelen vuoden takaista syntymäpäivää, kun olimme kaikki yhdessä ja hyvin painavan sydämen kanssa

Kirjoitin pitkästä aikaa jutun Trendi-lehteen. Aihe oli sellainen, jota olen pyöritellyt tosi pitkään, ja se on läsnä elämässäni usein. Nimittäin selitteleminen ja mielipiteiden disclaimaaminen (jolle ei ole järkevää suomennosta, mutta joka tarkoittaa tietynlaista vastuuvapautta

”Paluu takaisin sinne, mistä on lähtenytkin, olisi jotenkin niin alentavaa ja noloa” -sanoi noin vuosi sitten eräs ystäväni, kun olin käymässä hänen luonaan pääkaupunkiseudulla. Tämä lause oli jäänyt itselleni päähän, jossa se kaikui koko viime kesän ja muuttoni ajan. Olinko

Kukakohan keksi tuoda leikkipuistot sisätiloihin ja milloin? Ei niitä silloin ollut, kun itse olin nuori, ja nyt niitä on joka puolella – pelkästään pääkaupunkiseudullakin noin kymmenen. Eikä siinä mitään, hauskoja paikkoja nämä ovat, ja vietän itsekin mieluummin aikani

Meidän perheeseen tuleva lapsi on ehkä jo syntynyt. Hänellä on oma elämänsä toisessa maassa, hän herää aamuisin ja nukahtaa iltaisin. Minä sisustan kotona joulua varten ja pohdin minkälainen juhla se tulee olemaan lapsiperheenä. En yleensä ole kovinkaan paljoa joulua kotiin laittanut.

Kävin kuluneella viikolla ensi kerran pelkopolilla juttelemassa yhdessä mieheni kanssa. Ja olipa hyvä, että kävin. Kokemus oli kaikkinensa todella positiivinen, ja nyt olen todella iloinen että en yrittänyt missään vaiheessa esittää urheaa neuvolassa vaan käänsin sen synnytyspelkoa

Opintoni ovat jo maisterivaiheessa, mutta olen tehnyt oman alani töitä vain kuukauden mittaisen palkattoman harjoittelun verran. Olen ollut jo pitkään huolissani työllistymisestä opintojen jälkeen, sillä minkäänlaiseen palkalliseen harjoitteluun on melkein mahdotonta päästä. Kyse ei