Aivan liian harvakseltaan olen näitä Lapsen Tukholma -tarinoita tänne koonnut. Näen tämän kuitenkin hyvänä aiheena kesää kohti mentäessä, sillä toivottavasti tämän koronakevään päätyttyä, kaikki iloiset Tukholman-kävijät pääsevät päivä Tukholmassa -risteilemään. Tässä

Aurinkoista pääsiäistä ja rentouttavia pitkiä vapaita kaikille! Huomaan näin korona-aikana (kun ei saa tavata ketään), että inspiroidun selvästi parhaiten erilaisten ihmisten seurasta ja keskusteluista, joita heidän kanssaan käydään. Niiden pohjalta syntyy usein myös blogipostauksia

Christina:Onks pääsiäissuunnitelmia? Emma:Jos vaikka liikkuis enemmän kuin 61 askelta. Oikeesti, katoin eilen ekan kerran ikinä mun puhelimen Terveys-appia ja järkytyin. Oon ottanut toissapäivänä 61 askelta. Kuusikymmentäyksi. Eiks joku 10 000 oo se tavoite? Oon siis käytännössä

Rakastan järjestää juhlia ja kaiken näkösiä illallisia. Joten tänä vuonna päätin kutsua pääsiäislounaalle anoppini ja hänen miehensä. Tuloksena oli neljän ruokalajin lounas. Kattasin pöydän koreaksi ja teemavärinä oli tietenkin keltainen, kun nyt kerta on pääsiäinen.

Minusta tuntuu että maapalloamme on vaivannut pelon ilmapiiri niin kauan kuin muistan. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja sitä kuka ehtii painaa nappia ensin ja sitten losahti Tsernobyl. Tuli HIV, joka tappaa ”onneksi vain kaikki homot”. Oho, tappaa se heterotkin. Eli me kuollaan kaikki!

Tässä meillä on kaikki nyt – Annamari Marttisen romaani kertoo rakkaudesta kahden eri uskontokunnan edustajan välillä. Jehovantodistajien uskonnon tavat kiinnostavat, mutta välillä kerronta muuttui hieman tylsäksi. Aivan puhutteleva kirja, mutta ei mikään hitti. Antti Halmeen Saattaen

Kello on 42. Järki sanoo että ei se voi olla- mut niin kertoo silmät. Tajuan aika nopeasti että mulla on näköhäiriö- en nää sitä ekaa numeroa joka on 6.Päätä särkee  mutta päätän nousta- näitä migreenejä on nähty satoja aiemminkin. Kahvit tippuu,lapset herää, kotikoulu

Niin sanoo neurologi sairaalasängyn vierellä. Mä vastaan ”Kiitos,kiitos ihan hirveesti” Miksi? Koska nyt mä tiedän, että tälle näkemättömyydelle on joku syy, mä en oo kuvitellut tätä, mä en luulosairas vaan oikeesti sairas. Verho sulkeutuu, kohta sieltä sukeltaa uusi lääkäri