Kesä valui oikein kunnolla piälle. Aurinko on onnistunut energisoimaan enkä meinaa malttaa käydä öisin nukkumaan. Okei, myönnettäkööt sekin, että viimeisen viikon ajan olen nauttinut nuijanukutuksesta unilääkkeiden voimin joten eipä tässä ainakaan unettomuudessa ole tarvinnut

Tänään oli sen verran hieno päivä että päätin mennä osan työmatkastani pyörällä.  Pyörä on ikivanha Helkama mutta kulkee riittävän hyvin kuuden kilometrin matkan suuntaansa. Maksimisyke oli 150 eli aika tasaista menoa. Facebook

Tai tarkemmin kokonaisen viikonlopun. Viime viikonloppu oli kaikessa rentoudessaan aivan täydellinen. Perjantaina suuntasin työkaverini kanssa Turkuun auenneeseen Maanantaimarkettiin, joka on ihana kirpputori, kahvila ja myös pieni Maanantaimallin putiikki yhdistettynä söpöksi

Viime viikot ovat olleet mun elämässä täynnä suhteellisen suuria päätöksiä. Niistä on tehnyt erityisen rankkaa se, etten ole itse voinut tietyn pisteen jälkeen vaikuttaa niiden loputulokseen. Yksi näistä asioista oli pääsykokeet; Lähetettyäni itseni mielestä innostavan esseen,

Vielä vuosi sitten en ollut ajatellutkaan, että minua kiinnostaisi kuunnella muiden ihmisten puhetta vapaaehtoisesti kuulokkeistani musiikin sijaan. Olen aina radiota kuunnellessa toivonut enemmän musiikkia puheen sijaan, niinkuin kaikki muutkin silloin aikanaan. Nykyään kaikki tuntuu

Tästä se lähtee. Parin appelsiinilonkeron ja koko nuoruuden kestäneen ”kuka minä olen (i have no fuckin idea) -elämänkriisin johdosta olen päättänyt perustaa blogin, jossa ilmaisen itseäni niin avoimesti kuin osaan. Tulen tekemään sen obviously nimimerkin suojissa, sillä

Jari Sarasvuo on ehkä yksi fiksuimmista miehistä, mitä tiedän. Kuuntelen hänen podcasteja aina viikosta toiseen samanlaisella innolla ja mielenkiinnolla, sillä ammennan hyvin usein hänen sanoistaan ajatuksen aihetta. Mielipiteitä on toki monia, mutta itseäni kiinnostavat hänen ajatukset,

Moro! Nyt täytyy myöntää, että ollaan säästelty parasta viimeiseksi. Meidän tämän vuoden Riesling-viikkojen kohokohta oli nimittäin Ravintola Näsinneula. Konjakki-maitovaahto toi mukavan omaleimaisen maun tähän täyteläiseen korvasienikeittoon. Vähän hiekka narskui hampaissa,

Miltä se tuntuu? Niinkuin sielussa kasvaisi jokin salaa. Tai ehkei sielussa, en tiedä. Jossain paikassa, jota ei halua tunnistaa. Koska reiät siinä sattuvat kuin koiran kuolema. Miltä se tuntuu? Toivo. Murhaajan viheltelyltä. Kevyeltä kosketukselta leuan alta. Pehmeältä. Se tuntuu

Pettymys on tunteena ikävä mutta tarpeellinen. Pettymyksen tunteen tarkoituksena on saada ihminen toimimaan uudella tavalla todettuaan, että vanha ja toteen pistetty toimintatapa ei toiminutkaan. Pettymyksen tarkoituksena on siis kehittää omia toimintatapoja parempaan suuntaan ja niin, ettei