Olen itseni tärkein keskustelukumppani. Sisäinen puheeni on äänetöntä, mutta se kaikuu aika ajoin korvissani kuin huuto. Sisäinen puheeni jää muilta piiloon ellen päästä sen salaisuuksia muiden korvien kuultaviksi. Ja minä päästän, en ihan kaikkea, mutta suurimman osan lasken muiden

POSTAUS ON JULKAISTU ALUNPERIN 15.11.2019 Kroonisiin kipuihin sairastuminen muistuttaa surutyötä Alkuvaiheessa sairastumisesta kroonisiin kipuihin, en uskonut voivani enää koskaan elää ”täyttä elämää” tyytyväisenä ja onnellisena. En ainakaan, ellei kroonisia kipuja saataisi jollain

Keittiömme seinässä on valtava reikä, joka pitää kämpän vetoisana ja kylmänä. Ilmeisesti reikä ei kuitenkaan ole riittävän iso, sillä syy kylpyhuoneemme katon homehtumiseen on kuulemma se, että ilma ei kierrä asunnossa riittävästi. Mietin jo minkä kantavista seinistä uskaltaisi

Alkuvuodesta kaupan kassalla jonottaessani ei ollut vaikea huomata, että uusi vuosi oli aluillaan. Sen näki erityisesti kahdesta asiasta. Ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomion, olivat kassan päässä olevien lehtihyllyjen lehtien kannet. ”Julkkiksen Jeppu Julkkiksen huikea

Kieltämättä aika alkaa käymään jo vähän tylsäksi näin korona-aikana, kun kaikenlainen tekeminen sijoittuu lähinnä kotona oleskeluun. Olen kyllä mestari haaveilija ja keksin kyllä itselleni kaikenlaista unelmaa, joista voin samalla ammentaa inspiraatiota. Selaan lehtiä ja katselen

1.Olen kuulunut bändiin Roolini oli rytmisoittaja ja taustalaulaja sekä – tanssija. Valitettavasti kokoonpanomme ei koskaan julkaissut musiikkia, ainoastaan kännissä pyykkituvassa otettuja hämäriä promokuvia. Minulla oli lähiö – alter ego, joka sonnustautui satiiniyöpaitaan ja

Minimalismi. Olen siitä aika ajoin lukenut ja pitänyt sitä omalla kohdallani mahdottomuutena. En koskaan pystyisi enkä jaksaisi käydä kaikkia tavaroitani läpi, joten helpompi antaa asian olla ja tyytyä kohtaloonsa. Kaappeissa lymyävä tavara on helppo unohtaa, jopa niin tehokkaasti, että

Kuka minä olen? On ensimmäisen postauksen aika, ja voisin hieman valottaa sitä, kuka oikein täällä blogin takana hääräilee ja kirjoittelee. Olen Noora, 22-vuotias tällä hetkellä kandivaihettaan elävä kolmannen vuoden sosiaalityön opiskelija. Omalta osaltani tuleva kevät tuo

Tällä hetkellä juuri tuntuu siltä, että ei oikein ole halua kirjoittaa. Tuntuu, että juuri, kun kuvittelet pääseväsi kohta parempaan tilanteeseen niin sitten tulee jotakin sellaista, että sinun pitääkin laittaa suunnitelmasi uusiksi. Epäreilua! Nämä talot, joissa asun tullaan