Näin alkuun, keskoslastenpäivää kaikille teille, jota keskosuus koskettaa. Tänään eripuolilla maailmaa valaistaan kohteita violetilla värillä, itse voi osallistua esimerkiksi laittamalla violettia päälle. Violetti ei kuulu vahvasti meidän vaatekaappiin, mutta sentään edes Sosulille

Jos pyrit ajattelemaan ns. järkevästi synkroniaa, etiäisiä, enneunia, ja vaikkapa välittömiä manifestaatioita, niin ne tuntuvat sinusta mahdottomilta: Kuinka joku asia voi manifestoitua joskus lähes välittömästi sen jälkeen, kun olen sitä ajatellut? Kuinka on mahdollista tietää

…Enkä edes itse ole huomannut sitä. Olen havahtunut viimeisen parin viikon aikana siihen, että tällä hetkellä minulla ei ihan oikeasti ole konkreettista unelmaa. Toki uusi työ, enemmän palkkaa ja muita pienempiä haaveita on helpohko listata, mutta ei sellaista selkeärajaista unelmaa,

Suomen kieli ja sen lausuminen tuntuu olevan englantia äidinkielenään puhuville erittäin vaikeaa lausua. Ryan kutsuu minua mamaksi tai sanalla mum riippuen kai asiayhteydestä, koska ei yksinkertaisesti pysty lausumaan sanaa äiti eikä tietysti ole tietoakaan miten äiti sana taipuu eri

Olen elänyt nyt hieman alle kuukauden lyhythiuksisena naisena. Ensimmäinen huomio: omalla kohdallani lyhyemmät hiukset vaativat paljon enemmän aikaa ja huomiota kuin pitkät hiukseni. Koska olen hyvin laiska, on uusien rutiinien kehittäminen ja ylläpitäminen tuntunut hieman työläältä.

Etsin radiosta kuunneltavaa ja kanavia surffatessa viritin pysähtyi Radio Dei lähetykseen. Normaalisti olisin jatkanut kanavahakuja, mutta nyt pysähdyin hetkeksi siihen. Radiosta kuului nimittäin aika mainio versio ”Kuule, Isä taivaan; pyyntö tää”-gospelista. Tuttu laulu rippikoulusta

Heräsin viime yönä kristallinkirkkaaseen muistikuvaan: ne kissapastillit olivat Figarol-pastilleja! Tarkastin asian kaikkitietävältä Googlelta ja kyllä, muistini kätköistä liki 50-vuoden takaa putkahti tämä Googlen oikeaksi vahvistama erittäin tärkeä tieto. Ne pastillit oli valkoisia