Hyvä kirja parempi mieli
Talvella luin enimmäkseen e-kirjoja ja osa kesäkirjojen nautintoa onkin ollut niiden konkreettisuus: kansien kuvat, sivujen lehteily ja sieltä täältä löytyvä taitettu kulma edellisen lukijan peruja. Fyysinen kirja on jotenkin niin henkilökohtainen!
Kiitos kirjastosta löytyneiden lukemattomien kirjojen olen monena aamuna saanut myhäilevän hymyn huulilleni kurkatessani aamulla ikkunasta ulos. Harmaan aamun auetessa olen poiminut pinosta kirjan ja sukeltanut taas uuteen todellisuuteen. Tässä heinäkuun saldoa paperikirjojen osalta:
Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
Kolmen aikatason tarina saamelaisuudesta on kieleltään rikas ja selkeästi kirjoittajalleen tuttua ja tutkittua asiaa. Itseäni viehätti eniten kirjan ensimmäinen jakso vuodelta 1519. Lapinmaisemat, luonnonusko ja jostain työntyvä muutoksen ”uhka” tarttuvat iholle ja tarinaa on ilo lukea. Kaksi muutakin kertomusta, 1850 luvun Lars Lestadiusta hieman normaalista poikkeavasta näkökulmasta valottava tarina ja nykypäivän citysaamelaisen Sami Uddaksen eloa kuvaava jakso ovat molemmat elämää sykkiviä.
Ransom Riggs: Nti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Nappasin Riggsin kirjan kirjastosta ihastuttuani sen kansikuvaan ja kutkuttavaan nimeen. Selailtuani kirjaa ihastukseni senkun kasvoi – vanhat valokuvat herättivät uteliaisuuteni tarinan suhteen ja sen kertaisista lainakirjoista tämä päätyikin ensimmäisenä luettavaksi.
Opuksen voisi kai luokitella fantasiakauhuksi, pehmo-sellaiseksi kuitenkin: tarinassa on hyviä elementtejä ja siitä olisi voinut saada karmivankin, mutta ehkäpä tämä tarina on suunnattu esiteineille ja siksi jätetty vähän pliisuksi?
Selkeästi kerronta ja tarina tähtäsivät myös mahdolliseen filmatisointiin (leffa muuten julkaistaan 4.3.2016 ;))ja loppu on kirjoitettu niin, että mikäli suosiota tupsahtaa, niin jatko-osia piisaa. Ehdottomasti viehättävä ja lukemisen arvoinen opus kuitenkin!
Katja Kaukonen: Kohina
Jos olet kamppailemassa masennuksesta ylöspäin älä lue tätä kirjaa.
Kate Atkinson: Elämä elämältä
Mitä jos joku pikku asia olisikin ollut toisin? Entä jos olisitkin tehnyt eri valinnan jossakin kohtaa elämääsi? Onko elämä etukäteen kirjoitettu vai…?
Lumimyrskyn eristämänä Ursula Todd syntyy kuolleena. End of Story. / Ursula Todd syntyy lumimyrskyisenä yönä. Tarina alkaa.
Atkinsonin tarinassa Ursula elää monta vaihtoehtoista elämää. Ja kuolemaa. Kokonaisuus avautuu lukijalle vähitellen ja kertomus hurmaa aina vain vahvemmin, kun aavistus siitä mitä ehkä tapahtuu hiipii mieleen. Vai tapahtuuko sittenkin jotain ihan muuta?
Tämä ei ole scifiä eikä oikeastaan fantasiakaan. Tämä on ihana kirja!
Alice Munro: Nuoruudenystävä
Munron novellit ovat kuin täyteliäinen ateria hyvässä seurassa. Munron ihmiset tulevat tunteineen ja elämäntilanteineen tutuiksi ja läheisiksi, heidän valintojaan pohtii kuin ystävän tekemiä.
Hyvänmielen kirja.
Erica Spindler: Aika Kuolla
Kirpparin ”ota tästä”-pöydästä mukaan napattu lomakirja. Vaikutti ihan kunnon jännäriltä, mutta jo parin sivun jälkeen heräsi ihmetys, että mitä tää nyt oikein on. Vastaus: kustannus oy Harlekiini.
Lukihan sen jäätelöä syöden.
Katariina Souri: Valkoinen Varjo
Musta Mandala-trilogian (miksi ihmeessä nykyään kirjoitetaan niin paljon trilogioita??) ykkösosa on sujuvaa, mutta jotenkin hengetöntä tekstiä. Kliseemäinen mustiin pukeutuva taiteilijatar Mona omaa (tietysti) vähän yliluonnollisia kykyjä ja sekaan on sotkettu niin sosiaali- kuin parapsykologisiakin elementtejä. Henkilöhahmot ovat karikatyyrin asti ”tyyppejä” eivätkä muutenkaan herätä todellisia tunteita suuntaan tai toiseen.
Perusviihdyttävä, mutta pohjimmiltaan tylsä kirja.
Saara Kesävuori: Musta Hevonen
TAAS trilogian ensimmäinen osa. Kesävuori tuotti minulle pienen pettymyksen Musta Hevonen teoksellaan, koska olin aivan hurmaantunut hänen aikaisempiin kirjoihinsa Saarroksissa, Tarkasti vartioitu ja Kuningas (hah, trilogia!).
Mustan Hevosenkin tarina on hyvin rakennettu, mutta henkilöhahmot jäävät hajanaisiksi. Ehkäpä se, että Kesävuori on alunperinkin lähtenyt kirjoittamaan trilogiaa, on vaikuttanut jotenkin lavean kertomuksen syntyyn. Luettaessa tulee voimakkaasti olo, että tästä ja tästä kuullaan jatkossa enemmän jne.
Jos et ole lukenut Kesävuoren aikaisempia kirjoja, tämä teos kannattaa lukea ennen niitä, niin ei ehkä pety niin paljon ;)
Karin Erlandsson: Minkkitarha
Yhden perheen elämänkaari Pohjanmaan lakeuksilla. Jos oikein typistää sisällön niin voisi sanoa vain ”Minkkitarhaajien nousu ja tuho”, mutta kirja on paljon enemmänkin. Kerronta on yksinkertaista ja ehkä yksioikoistakin, elämänmakuista kuitenkin. Kirja ei ole tarhausta puolesta eikä vastaan, kirjaa vain sen arkipäivää ja vaikutusta elämään vuosikymmenten aikana.
Koskettava kirja.
Catharina Ingelman-Sundman: Kakkua kiitos
Eläkeläisenergiaa ja -anarkiaa parhaimmillaan.
+70-vuotiaat vanhainkodin asukkaat päättävät parantaa omien seniorivuosiensa ja lopulta vähän muidenkin ikätovereittensa elämää varsin radikaalein toimin.
Hauska ja hetkittäin hulvaton kertomus eläkeläisjoukon tempauksista.
Gillian Flynn: Teräviä esineitä
Gillian Flynn hallitsee genrensä. Teräviä esineitä on hänen esikoisteoksensa, yleisesti ehkä vähän tuntemattomampi kuin elokuvanakin suosiota niittänyt Kiltti tyttö, mutta kertomuksena omasta mielestäni jopa parempi.
Rankkaa perhekuvausta, viiltävää tekstiä ja aika raadollisia totuuksia.
Tykkäsin!!
Sarah Bradford: Diana Tuntematon Prinsessa
Kirjaston poistomyynnin saalista, 50 centin hintaan yksi versio Prinsessa Dianan elämästä. Muistan Dianan kuoleman vaikken hänen elämäänsä niin aktiivisesti seurannutkaan, joten en osaa verrata hänen elinaikansa kirjoituksiin, mutta silti kirjailijan asenne prinsessaan tuntui varsin negatiiviselta.
Dianan elämä käytiin läpi alusta loppuun, mutta sävy oli kuin vähän kateellisen ystävän silmin. Ehkäpä lainaan jonkun positiivisemmin edesmenneeseen prinsessaan suhtautuneen kirjoittaman teoksen ja muodostan monipuolisemman kuvan naisen elämästä.
Jyrki Hämäläinen: Iso D
Lisää 50 centin poistokirjallisuutta. Myöskään Danny ei kuulu aktiivisesti seuraamiini tai kuuntelemiini artisteihin, mutta hei, viisikymmentä senttiä!
Kumarran Jyrki Hämäläistä hänen panoksestaan Suomirockin saralla, mutta voi jee, ei Hämäläinen kyllä osaa kirjoja kirjoittaa. ”Elämänkerta” on kuin pätkiä muinaisten musiikkilehtien jutuista, faktaaa ja luetteloja, huonolla suomenkielellä listattuna. Ei mikään lukunautinto, mutta kolahtaa ehkä Danny-fanille?
John Verdon: Murhakierre
Paksu dekkari täynnä älykästä (voiko dekkari olla älykästä?) tekstiä. David Gurney on sympaattinen päähenkilö ja myös hänen perheensä kulkee tapahtumissa mukana, perhesuhteita ei kuitenkaan kaivella liikaa vaan ne liittyvät dekkarin kulkuun luontevasti.
En ole lukenut aiempia Gurneyn seikkailuja, mutta taidanpa niitä kirjaston hyllystä kurkistaa.
Positiivisessa mielessä ei tavanomaisin dekkari.
Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
Ihan turha kuvitella, että sanoisin jotain negatiivista yhdestäkään Kingin kirjasta. Olen rakastanut Kingin maailmoja siitä saakka kun luin Carrien vuonna 1977 sanakirjaa apuna käyttäen.
”Tervetuloa Joylandissa” on ”häivähdys” kauhuelementtiä, ripaus yliluonnollisia tapahtumia ja pakahtumiseen asti kaunista, nostalgista tekstiä, joka tarjoillaan niin mahtavasti kertoen, että sydän pehmenee.
Kate Jacobs: Lohturuokaa
Mikäli pidit Jacobsin Lankakauppa-sarjasta, lämpenet varmasti tällekin. Kirjassa riittää ongelmia, vaikeuksia ja sotkuja, mutta tadaa- lopussa hyvä saa onnellisen lopun ja paha palkkansa. Yllättyikö joku?