Käsveskan sisältö -haaste
Papyli haastoi minutkin paljastamaan käsilaukkuni sisällön. Alkuperäistä haastajaa, Kauneuspilkku-blogin Sand’ia, kiinnosti tietää, miten jotkut naiset selviävät urbaanielämästä pelkällä pikkupussukalla, kun taas toiset roudaavat mukanaan puolta omaisuutta. Kieltämättä sama on tullut mieleen itsellenikin aina joskus. Minä kun en lähde lähikauppaankaan ilman käsveskaa, kun taas jotkut ystäväni ovat niin hurjia, etteivät ota kaupungille mukaan mitään taskuja suurempaa. Ihme tyyppejä.
Kumoamalla kassini sängylle ensiksi paljastuu, että sen sisältö koostuu enimmäkseen pussukoista:
Vaihtelen nimittäin käsilaukkua varsin usein, ja hermot menisivät, jos joka tilpehöörin joutuisi siirtämään erikseen laukusta toiseen.
Tarkemmin syynättynä pussukoista ja muista nyssyköistä paljastuu, että kannan päivittäin mukanani…
- lompakkoa
- pikkupussukkaa, jossa ylijäämäbonuskortit, -vakuutustodistukset, -jäsenkortit ja kaikki muut jos-sattuisi-tarvitsemaan-luottokortin-kokoiset ja lompakkoon mahtumattomat kortit majailevat
- näin kesäisin pikkuvesipulloa
- aurinkolaseja ja sateenvarjoa (Englannissa kun ollaan, sontikka on mukana aina)
- meikkipussia, jossa on ainakin puuteri, huulirasva, huulipuna tai -kiille, kajalkynä, käsirasva, hiusharja sekä valikoima särkylääkkeitä ja laastareita
- kännykkää
- kotiavaimia, (vielä viikon) työavaimia sekä minikokoista taskulamppua
- matkakorttia ja Lontoon metrokarttaa
- iPodia
- käyntikortteja, kynää, Angry Birds -nettitikkua ja pikkuista pillerirasiaa (sisältää raskausvitamiineja ja/tai ksylitolpastilleja)
- nenäliinoja, jotka unohtuivat kuvasta
Kas, kai aika paljon romua? Ilmankos toinen olkapääni on toista korkeammalla.
Pitää vielä esitellä veskani kolme suosikkiesinettä (ei kuulu haasteeseen, mutta pääsin nyt vauhtiin):
- Paavillinen pillerirasia, parhaan ystäväni Italian-tuliainen. (Paavi tosin on vaihtunut tässä välissä.) Antikatoliseen huumorintajuuni vetosi, että Benediktus kantoi aikanaan hedelmöityshoitopillereitäni, kih kih.
- Upcyclattu ’Avaimet onneen’ -avaimenperä – sulkkis ystävänpäivälahja Ella F:ltä. Nämä eivät todellakaan siis ole työavaimet.
- Ranskalaisesta kaupasta löydetty kätsy koukutin, jolla voi ripustaa käsiveskansa baarissa roikkumaan pöydänreunasta; ei laahaa likaisia lattioita eikä toimi taskuvarashoukuttimena tuolinselästä riippuessa. Niin simppeliä mutta nerokasta!
Nyt kun kerran vauhtiin pääsin, esittelen sitten vielä tämänhetkisen laukkukiertoni:
Myötäpäivään kiertäen: The Cambridge Satchel Company, Marimekko, Hobbs, Esprit, Longchamp.
Oho, viidestä veskasta kolme on punaisia (arvatkaamikämunlempivärion?). Se on vaikea aamu, jolloin punainen tai mustavalkoinen ei muuhun asuun sovi… Ja kappas, viidestä laukusta neljä olen saanut lahjaksi, kolme Mieheltä ja neljännen Miehen siskolta. Vain rumimman (ja halvimman) olen ostanut itse!
Itseäni kiinnostaisi tietää, mitä mahtuu näiden bloggaajien käsilaukkuihin:
Siitä vain kumoilemaan ja löytämään viimevuotisia matkalippuja ja puoliksi syötyjä energiapatukoita laukun vuorin uumenista! :-)