Päivän ajatus: Nyt ja tässä
Kun reilu kuukausi sitten aloitin kirjoittamaan tätä blogia, mulla oli reilun kuukauden ajan omalla tavalla hiljainen hetki elämässä. Hiljaisella tarkoitan työkuvioita ja sosiaalista elämää. Työsopimukseni loppui ja vietin paljon aikaa yksin kotona. Olin aika stressaantunut, joten mieli ja kroppa sanoivat, että parempi vähän vetäytyä, chillata ja mietiskellä. Tein silloin paljon ajatustyötä ja pohdin paljon vähän suurempia elämän kysymyksiä. Päätin siis aloittaa blogin, jotta saisin purettua ajatuksiani.
Miten sitten kävikään? Aloitin samoihin aikoihin uudessa duunipaikassa ja nyt ensimmäisen kuukauden jälkeen voin sanoa ajan kuluneen täysin uusien työkuvioiden ympärillä. Olen jatkuvasti halunut kirjoittaa tännekin, mutta alan vihdoinkin ymmärtämään perus nine-to-five duunia tekeviä ihmisiä. Aikaa ei tosiaankaan pahemmin jää monille harrastuksille.
Onneksi monesti aamuisin junassa ohikiitäviä maisemia tuijottaessa tulee mietiskeltyä milloin mitäkin ja silloin tällöin tulee jopa kirjoiteltua näitä ajatuksia ylös. Päätinpä siis tästä lähtien julkaista näitä päivän ajatuksia tännekin – liikaa muokkaamatta tai pitkäksi tekstiksi pidentämättä. (Tosin toisinaan kun näitä hetken huumassa kirjoitettuja ajatelmia lukee jälkeenpäin, ei voi muuta kuin miettiä ”mitä on tämä mun järjenjuoksu?”)
Ensimmäinen ajatus on oikeastaan Ella Elersin blogiin jätetty kommentti kuukausi sitten:
”- -Tunteita ja tunnetilojahan me tavoitellaan. Mun mielestä kaikki mitä me halutaan tavoitella elämässä, on jo meissä ja me pystytään olla sitä jo nyt, heti, tässä. Toisaalta okei joo, jos mun haave on päästä kuuhun, niin just nyt tällä hetkellä en ehkä sinne pääse, mutta tosiaan, sen tunnetilan voi saavuttaa. Koska ei sillä loppujenlopuksi oo merkitystä missä me ollaan, kaikki on pään sisällä (tai sydämessä, miten sen haluaa nähdä). Ja oikeestaan se ei pitäis ollakaan se tavoite; olla jossain muualla. Koska me ollaan nyt tässä. Miksi haluta johonkin muualle?”
