Uneton Espoossa

Jep, täällä ei edelleenkään ihan hirveästi nukuta. Mun unettomuudessa on oikeastaan kolme osaa, jotka kaikki omalta osaltaan vaikeuttaa nukkumista.

1) Mua ei nukuta. Saatan illalla kyllä olla ihan tööt ja esim. silmät tuntuu väsyneiltä, mutta multa puuttuu sellanen unettavan raukea olo. Missään vaiheessa ei tule tunnetta, että nytpä olis ihana mennä sänkyyn ja nukahtaa. Silmien väsymyskään ei ole sellaista silmäluomia umpeen painavaa sorttia vaan enempi vain ärsyttävää paineen tunnetta. Joskus saatan saada tuon oikeasti unisen fiiliksen iltapäivällä, pari kertaa olisin ollut ihan valmis nukahtamaan bussiin, mutta iltaisin sitä ei tule.

2) Kun kuitenkin päätän mennä sänkyyn, menee koko kroppa heti johonkin ylivireystilaan. Makuulle käytyäni jalat alkavat täristä ja sydän sykkiä, silmät sulkiessa päässä pyörii. Tästä tilasta olen onneksi oppinut suht hyvin itseni rentouttamaan juttelemalla pääni sisällä rauhoittavia asioita tyyliin kaikki on hyvin, ei mitään hätää, makaat tässä omassa mukavassa sängyssä.

3) Rentouduttuani olisi normaalisti nukahtamisen vuoro mutta mulla sen sijaan tapahtuu äkillinen valpastuminen ja rennosta tokkurasta havahtuminen. Joskus saatan torkkua puoli tuntia, joskus tunninkin, mutta lyhyen pätkän jälkeen havahdun vireäksi enkä pysty enää rentouttamaan itseäni. Tässä vaiheessa nousen yleensä pois sängystä, käyn vessassa ja värittelen mielenrauhakuvia 10-30 minuuttia. Saatan imeskellä rennien tai suihkutella physiomeriä tukkoiseen nenään, ehkä haukkaan vähän happea ikkunasta. Jos olo on tosi levoton, katson ehkä telkkarista jotain yöllistä hömppää.

Vaihe 3 toistuu yön aikana 1-n kertaa. Parhaimpina öinä olen poissa sängystä vain kerran-pari ja pääsen rentoon univaiheeseen jo klo 01 aikoihin. Tällöinkin heräilen vessaan ja peittelemään esikoista mutta uni tulee sänkyyn palattua helposti. Huonoimpina öinä rennot unet alkavat vasta 03-04, ja herätys kun on arkena seiskalta, niin ei siinä paljoa ehdi nukkumisesta nauttia.

Tässä reilun kuukauden aikana oon onnistunut löytämään joitain asioita, jotka auttaa mua pysymään järjissäni ja ehkä vaikuttavat unen laatuunkin:

Unipäiväkirja. Kirjaan joka päivä uneen mahdollisesti vaikuttavat aktiviteetit (kirkasvalo, liikunta, ulkoilu, iltapala jne.), nukkumaanmenoajan ja öisistä heräämisistä (muut kuin vessakäynnit) alku- ja loppuajan + mitä tein. Mitään varsinaista hyvän unen kaavaa en ole onnistunut toiveistani huolimatta löytämään, mutta aamuisin laskettu sängyssäoloaika on yleensä ennemmin positiivinen kuin negatiivinen yllätys, ja päiväkirjan pitäminen lisää jotenkin kontrollin tunnetta.

Väritys. Hyvää, rauhoittavaa yöaktiviteettia heräämisten ajaksi.

Kirkasvalo. Luulen, että kaamos on osatekijä mun unettomuudessa, ja kirkasvalo tuntuu auttavan öihin edes vähän.

Ulkoilu auringonpaisteessa. Parhaat unet olen saanut niinä päivinä, kun olen viettänyt reippaasti aikaa ulkona valossa. Sääli vaan, että niitä valoisia päiviä ei vielä hirveästi ole.

Liikunta. Raskaushieronta. Osteopatia. Ystävien seura. Tuovat hyvää oloa ja rentoutta niin kehoon kuin mieleenkin.

Tolkuissaan auttaa pysymään myös upean joustava töpaikka, josta neuvottelin itselleni osa-aikaiset ja iisimmät työt viimeisen kuukauden ajaksi, sekä tietenkin ihanat mies ja poika ja muut läheiset. Ja lähestyvä kevät ja synnytys ja luotto siihen, että tää on vain vaihe, joka loppuu joskus.

Jos jollain on muita hyviä kikkoja, niin saa jakaa. Toivottasti mun listasta on myös apua jollekin toiselle (raskausajan) unettomuudesta kärsivälle!

Suhteet Oma elämä Terveys Raskaus ja synnytys

YOU stole my heart

Harvoin innostun mistään sovelluksesta niin paljon, että kokisin tarpeelliseksi hehkuttaa sitä muille, mutta NYT!

Kuuntelen Slushissa Nelli Lähteenmäen esitystä ihastuksen vallassa. Nelli puhuu siitä, kuinka helposti media varastaa aikaamme. Kuinka suosituimmat sovellukset perustuvat siihen, että silmiemme eteen avautuu uutta sisältöä niin kauan kuin jaksamme sovellusta selata. Kuinka meidän pitäisi miettiä, mikä sovellus oikeasti ansaitsee jotain niin arvokasta kuin aika.

Ryhdyn heti poistamaan seurattavia instasta ja facebookista.

Nelli puhuu sovelluksesta nimeltä YOU, joka ei tahdo meidän uppoutuvan itseensä liian pitkäksi aikaa. Joka tahtoo auttaa meitä kohti parempaa elämää tarjoamalla pikkuisia tehtäviä, micro-actioneita, valitsemistamme teemoista. Tehtäviä tulee päivässä vain rajallinen määrä, joten ylisuorittamaan ei pääse. Suoritettuja tehtäviä juhlitaan, mutta niiden määrällä ei kilpailla. Jos jonain päivänä jättää tehtävän tekemättä, sen saa eteensä uudelleen seuraavana päivänä. Suorituspaineita ei ole, mutta oikeasti mielekkäät tosielämässä suoritettavat tehtävät motivoivat.

En usko minkään sovelluksen vaikuttaneen niin vahvasti omiin toimintamalleihini kuin YOU:n, vaikka olen käyttänyt sitä vasta pari viikkoa.

Facebookia selatessani mietin nykyään jokaisen postauksen kohdalla, tuoko se minulle erityistä iloa tai hyötyä, ja poistan seurattavistani tahot, joiden postaukset eivät anna minulle mitään.

Instagramissa seuraan nykyään 70 henkilöä entisen 270 sijaan. Kun ennen postasin päivittäinkin, oli kahden edellisen kuvani välillä ehtinyt vierähtää viikkoja.

YOU:n myötä pääsen osaksi positiivista ja kannustavaa yhteisöä, jossa ei eletä kiiltokuvaelämää. Suoritetuista tehtävistä postataan kuva sovellukseen, mutta sen saa halutessaan määritellä yksityiseksikin. Toisaalta yksityisyydelle ei ole tarvetta, koska kuviin tuntuu tulevan yksinomaan positiivisia reaktioita.

Omat tehtäväteemani tällä hetkellä ovat Technology-smart, Moving & exercise, Me-time, Parenting ja Creativity. Tehtäväjonossa on sellaisia tehtäviä kuin Share memories, Read something inspriring ja Focus. Jokaisen tehtävänannon yhteydessä kuvaillaan tehtävän merkitystä laajemmin ja annetaan erilaisia vinkkejä sen suorittamiseen. Muiden suorituksia voi selailla inspiraatiota saadakseen. Tehtävät tuntuvat aidosti mielekkäiltä, ja koko sovellus vain, no, ihanalta.

Kokeile itse!

Suhteet Oma elämä Mieli Suosittelen