En ole ennen käynyt talvisessa Lapissa, mutta helmikuussa oli aika tehdä pieni 2100 km roadtrippi! Diesel-sitikka kuljetti minut ja saksaturren Rovaniemen ja Kittilän Game of Thrones -jäähotellin kautta neljäksi yöksi Saariselälle, jossa tuli hiihdettyä noin 30 kilometriä, testattua tyyristä husky-retkeä, laskettua Suomen pisintä pulkkamäkeä, bongattua revontulia ja syötyä 1,5 munkkia per naama.

Hyvä konsepti tuo munkki ja hiihtäminen. Olikohan se joku Laanila tai semmonen, minne kelpasi tarjoushaukan liitää (luistelu-v-tyylillä) 3 euron munkkikahveille! Siis sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Toinen hieno tarjolla ollut aktiviteetti olisi ollut monotanssi aikavälillä 14-17, mutta veljen vanhat 44-numeron mononi eivät ainakaan tällä kertaa päässeet mukaan moisen iloitteluun.

Tehtiin toisena iltana rohkeasti parin tunnin revontulimetsästysretki 28 asteen pakkasessa. Nämä pienet lieskat kirvoittivat suurta riemua. Todellakin lasketaan reposet nähdyksi, ajateltiin. Kuitenkin viimeisenä iltana koko taivas meni ihan villiksi ja vihreäksi ja päästiin todistamaan sellaista matkailuesitteiden loimotusta. Jonkinlainen northern lights -äppi vinkkasi, että mahdollisuus nähdä niitä olisi noin 20%. Majailtiin erikoisen rouvan pitämässä AirBnb:ssä keskellä mehtää ja ikkunasta pystyi hyvin tarkkailemaan, onko taivaalla mitään meininkiä. Olihan siellä:

Luonnon oma valoshow kesti tunnin verran ja vielä myöhemmin yöllä ikkunasta pystyi ihmettelemään uutta erää. Ihan mahtavaa, nyt voi kuolla onnellisena, koska tämä oli korkealla paikalla sillä kuuluisalla bucket listillä!

Husky-retki tehtiin Husky & CO-nimisen yrityksen hellässä huomassa. Retki oli mielenkiintoinen ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ne koirat viettävät ihan mukavaa elämää, mutta kyllä kaikki eläinturismi aina silti vähän epäilyttää. Parhaani yritin selvittää eettisyysasioita ja missään tapauksessa halvin bulkkiretki tämä ei ollut: 135e per naama parin tunnin reissusta, josta max. tunti oli itse huristeltua valjakolla.

Olin ymmärtänyt, että ensin ajellaan puoliväliin, pidetään klassinen nokipannukahvitauko ja sitten takaisin. Mutta ei koiria voi laittaa parkkiin, kuten autoa, joten 10km kierros oli yhtä kyytiä ja puolivälissä vaihdettiin ”kuskia”. Kyydissä oli mukavaa, mutta myös jarruttaminen ja ”ohjaaminen” oli lystiä! Kovaa kyytiä nämä otukset jaksavat painaa, paitsi tuo punertava turre, Porkkana nimeltään. Mun merkittävän observaatio oli kuitenkin näiden koirien ilmiömäinen kyky tehdä tuotoksia juostessaan ja päästellä myös kaasuja. Siis suoraan kyydissä istuvan naamaan. Tosi hämmentävää, hetkittäin luuli olevansa Äänekosken paperitehtaalla. Vähän luontoa observoin myös.

Tässä ohjelmapalvelussa olisi kuitenkin sen verran hiottavaa, että kyllä siihen melkein tuhannen MUMMON MARKKAAN pitäisi saada hyvät, kuumat (nokipannu)kahvit! Nyt saatiin retken päätteeksi haaleaa teollisuusmehua ja kuivahtanut Gifflarin pulla. Ei mitään autenttista Lapin kotapömpeliä, vaan joku modernihko kota, missä istuttiin. Ei tämä yksityiskohta päivääni mitenkään pilannut, mutta kun näin pienellä saisi asiakkaan onnellise(mma)ksi. Yllätyksekseni en ollut ainoa kotimaan asiakas, vaikka ennen reissua oletin niin. Saksan vahvistus mainitsi koirareissun olleen ihan koko reissun kohokohta revontulien ohella ja mulle kokemus oli mielenkiintoinen myös matkailun näkökulmasta. Hintaa tottakai selittää meidän verotus ja muu, mutta kun olen juuri lukenut matkailualan työntekijöiden onnettomista palkoista Lapista, niin toivottavasti koiria ruokitaan edes hyvin, varsinkin kesälomallansa.

Tässä sen sijaan aivan maksutonta lystiä ja taattu raitisilmayliannostus! Kaunispään huipulta lähtee vaatimaton 1,8km pitkä pulkkamäki, joka on kuulemma Suomen pisin. Huipulle kömpimisen jälkeen munkki- ja kahvihommat on taas maineissaan ja sen jälkeen voi päästellä alas koko matkan. Tunturin juurelta saa pulkkia ihan maksutta, uskomatonta mutta totta. Tämä alkupää huipun tuntumassa oli vielä melko loivaa, mutta lopussa pulkka kiitää varmaan viittäkymppiä ja minä ainakin huusin. Ei ole näin hauskaa kyllä ollut pitkään aikaan. Jos ei jarruta jaloilla vaan lapasilla tarvittaessa, naama ei kuorrutu lumeen!

Revontulibongailuretkeen kuului myös Kakslauttasen iglukylän nuuskiminen. Oli se hieno, mutta voisi ärsyttää, jos ja kun niitä revontulia ei näkyisikään.

Kittilän Lainion Snow Villagekin löytyi, vaikka mun navigaattori johti meitä ensin jonnekin pershonkaan.

Mää en tosta GoT:sta tiiä mitään, mutta kukat on jees.

No oli ne GoTtimörötkin hienoja!

Valtava laitos oli lumikylä/-hotelli. Oli jääravintolaa ja -liukumäkeä ja elokuvateatteria ja vaikka ja mitä. En majoittuisi tuolla ihan ensimmäisenä, koska joka syksyinen uusiseelantilainen asuinrakennus on ihan liian kylmä allekirjoittaneelle, saati sitten tasainen -5 koko yön, mutta onhan se varmasti mieleenpainuva kokemus! Ehkä ensi kesä on niin kylmä, että tätä palatsia voi hyödyntää vielä ensi vuonnakin.

Mutta niin, Lapista on yleisesti ottaen todella kallis mielikuva, mutta ei se paha ole jos käyttää esimerkiksi AirBnB:tä ja kokkailee omat eväänsä. Vielä parempi, jos autoon sujahtaa neljä ja hommattua majoituksen isommalla porukalla!

Semmoista Lappilätinää randomisti tähän väliin, kolmen viikon päästä kirmaan Baijerin keväisillä niityillä!

(Kaikki kuvacreditit saksanturrelle.)