Ladataan...
Andando

Guten Tag! En ole vieläkään suunnistanut Suomeen, mutta enää on vain reilu parin tunnin lentomatka. Köllötän täällä Etelä-Saksassa totuttelemassa viileämpään ilmanalaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun pitäisi olla jo kotona, mutta täällä olikin niin mukavaa, että jään vähän pidemmäksi aikaa. Joulukuussa täytyy tulla takaisin joulumarkkinoille! No oikeastaan voisin muuttaa tänne samantien, mutta täytyy käydä ensin kotona päivittämässä helletamineet vähän ajankohtaisemmiksi. Ja ehkä vähän muutenkin suunnitella. Ei liikaa kuitenkaan!

Aasiassa oli melko jännittävää Balin tulivuorineen kaikkineen. Se ei ole kai vieläkään purkautunut, eikä täten vaikuttanut meidän lentoihin, mutta lennettyä tuli hävettävän paljon. Olimme siis Balilla vain kolme päivää, sillä lento Darwinista Balille peruuntui ja matkasuunnitelmaan tupsahti ylimääräinen Darwin-visiitti. Balilta menimme Kuala Lumpuriin, sieltä bussilla Singaporeen ja takaisin KL:ään, jonka jälkeen piti vielä palata Balille ottamaan lennot Eurooppaan. Alun perin meidän piti olla koko aika Balilla ihan lunkisti, mutta koska siitä tulivuoresta ei tiennyt, kävimme seikkailulla Malesian puolella turvallisilla vesillä. Singapore oli ex tempore -idea ja hyvä sellainen!

Mulla saattaa olla jotain jaettavaa tästä matkasta, joten palaan siihen myöhemmin. Sen voin sanoa jo nyt, että Aasia-kiintiöni tuli hetkeksi täyteen. Ei siinä mitään vikaa ollut (paitsi kulutushysteria), meillä oli vain sattuneesta syystä liikaa rojua mukana ja molemmilla taisi olla ajatukset jo toisaalla. Mullahan ei ole enää pitkään aikaan ole ollut varsinaista matkustamishinkua, mutta kiinnostus asua ulkomailla on entisellään. Tampere ja Jyvääskylä on toki aina hyviä paikkoja, mutta kyllähän ne siellä pysyy!

Pitää tästä yllätysmatkastakin tehdä pieni reportaasi, sillä Aldin lisäksi olen päässyt Neuschwansteinin linnaan ja käyttämään käpäliä Itävallan puolella. Frankfurtissa ehdin syödä itseni ähkyyn perinneruokien parissa vanhan Jyväskylässä vaihdossa olleen kaverin kanssa. Saksani on luokkaa Die Spinnen trinken Wasser, mutta ensi kerralla sitten paremmin!

Share

Ladataan...
Andando

Ryhävalaita eetteriin ihan ensimmäisenä, ettei joku luule, etten pitäisi Australiasta, tai vielä pahempaa: että kuvittelisin nähneeni täällä kaiken. Päinvastoin, olen nähnyt todella vähän ja tiijättekö, jotenkin ei vaan juuri nyt tässä elämänvaiheessa kiinnostakaan nähdä enempää. Tämä on ehdottomasti ollut työvuosi siinä missä Uuden Seelannin keikka oli näkemis-kokemus-vapaaehtoistyö-matkusteluvuosi. Molemmat ovat olleet eri tavalla hienoja, avartavia kokemuksia ja daada daada. Minusta on tullut täällä kengurumaassa ihan hiton ahne! 

Siis rahanahne. Ei ole tehnyt mieli käyttää arvokasta työviisumiaikaa matkusteluun ja se matkustaminen mitä länsirannikkoa pitkin tein, ei ollut mielestäni rahan arvoista. Kertauksena: lensin Sydneystä Perthiin ja sieltä etenin maateitse tänne Broomeen. Matkaa on reilu parituhatta kilometriä ja rahaa paloi reilu parituhatta dollaria, eli alle 1 500 euroa (sisältäen lennon Sydney-Perth). Vertailun vuoksi mun ensimmäinen kämppäily-vaellus-roadtrip -reissu Uudessa Seelannissa kesti melkein viisi viikkoa ja jyysti pankkitiliä alle tonnilla. Toki näitä kahta matkaa ei voi vertailla keskenään, sillä kiivimaassa mulla kävi uskomaton munkki, sillä löysin autoilevan matkatoverin, jolla oli myös telttailuhärpäkkeet. Täällä Down Underissa välimatkatkin ovat omaa luokkaansa ja ensimmäiselle etapille Perth-Exmouth otettiin niin sanottu seuramatka, eli viiden päivän paketti hostelleineen ja kuljetuksineen. Ei löydetty sopivaa matkaseuruetta, johon liittyä. Muutama päivä Perthissä ihmeteltiin ja pyörittiin ja sitten päätettiin ottaa se Aussie Wandererin mummomatka, jossa keski-ikä oli kuitenkin onneksi aika matala!

Hankalia nämä selffiet, ei pysty. 

Länsirannikolla kannattaa ehdottomasti olla se oma auto ja vapaus! Koen silti, että nähtiin tuolla viiden päivän rykäyksellä ihan riittävästi, varsinkin kun täällä Broomessa on kohta puoli vuotta saanut ihailla samantyylisiä maisemia muutenkin. Oli Monkey Miaa delfiineineen, Shark Bayta, helvetisti kärpäsiä, hauska maatilamajoitus keskellä ei-mitään, loputtomiin maantietä, Kauriin kääntöpiiri, tunkkaista hiilaripitoista ruokaa, omaperäisiä matkakumppaneita, rymisevä minibussi, miedosti alkoholisoitunut opas-kuski-aussiäijä, lyhyitä yöunia, upeita auringonlaskuja ja -nousuja, grilli-illallisia ja onnellisia porkkanahetkiä, kun meni järki siihen voileipä-mysli-wrappi-pastadieettiin. Viiden päivän tour kustansi kuutisensataa euroa ja toki sillä summalla reissaa parikin viikkoa, jos on oma auto ja jakaa kustannukset muutaman muun kanssa ja kämppää. Mutta kuten sanottua, se ei ollut mulle/meille siinä kohtaa mahdollista, joten hyvä että tuollaisia reissuja on tarjolla!

Alunperin mun oli tarkoitus jäädä Exmouthiin töihin, mutta se oli sellainen 3 000 asukkaan amerikkalaisten rakentama per.. persoonaton kylä, että pakokauhu iski jo kolmen päivän jälkeen. Exmouthista Broomeen siirtyminen tapahtui niin sanotusti eeppisesti bussilla noin 1200 km putkeen. En ole eläissäni saanut niin epäystävällistä palvelua, kuin bussin "lentoemon" toimesta. Kas kun ei pitänyt pyytää anteeksi, että tullaan kyytiin ja maksetaan siitä reippaat 180 euroa per lärvi. 19 tunnin epämukavan, täysin virikkeettömän könöttämisen jälkeen päästiin tänne Broomeen sinä muistorikkaana toukokuisena aamuna... Kourallinen aboriginaaleja tappeli kaljapullojen kanssa bussiterminaalin huudeilla, hellettä oli 34 plus ja ilmankosteus noin sata. Talsittiin valtavien rinkkojemme kanssa Kimberley Klubin partyhostelliin, jossa krapulaiset teinit nuokkuivat tuulettimen alla säkkituoleilla ja minä mietin kuinka nopeasti lähtee ensimmäinen lentokone IHANSAMAKUNHANJONNEKIN.

Aivan au-naturel pokkarista putkahtanut sunsetti se siinä. Näitä on täällä Broomessa joka ilta, täällä ei ole sadetta eikä pilviä yli 6kk vuodesta.

Loppu onkin historiaa. Sujahdin hostellielämään ja näin jälkikäteen ajatellen en kyllä ymmärrä, kuinka jopa ihan viihdyin siellä neljäsosavuoden putkeen. Sellaista mylläkkää välillä oli. Löytyi uusia kavereita, jopa ystäviä ja sosiaalinen elämä oli maksimaalisessa tapissa tällaiselle sosiaaliselle introvertille. Siihen tykitykseen yhdistettynä sain tämän rakkaan työpaikkani kuusi päivää Broomeen saapumisen jälkeen ja työviikot venyivät helposti 10-12-päiväisiksi. Vapaapäivisin tein niin paljon eri yrittäjien retkiä kuin kerkesin. Meni aika lujaa ja nyt on mukava muistella, mutta ei sitä olisi loputtomiin jaksanut - hauskaakin voi olla liikaa! Niin, ja tähän kaupunkiinkin totuin.

Tavallaan mulla siis on paljon kerrottavaa noin niin kuin matkailullisesta näkökulmasta. Huomaan olleeni hyvinkin innokas kertomaan, kuvailemaan ja vinkkailemaan, mitä Uuteen Seelantiin tulee, mutta jostain syystä tämä maa ei saa samanlaisia sydämentykytyksiä aikaan. Esimerkiksi länsirannikko täällä ei ollut mulle mitenkään maatamullistava. Neutraali seiskaplus. Vähän sama maku jäi kuin Hongkongista - kiva käydä ja siinä se. Toki nyt pitää mainita, että Margaret Riverin alueella en käynyt ja kuulemma mun olisi ehdottomasti kannattanut. :)

Nyt lopetan, ennen kuin menee liian pitkäksi. Olen mehevässä yskässä ja keppijumppailu on ollut kohta viikon tauolla. Viime sunnuntaina oli valtavan viihdyttävät ex-tempore lattaripaardit ja siitä kaljanjuonnista meni elimistö sellaiseen shokkiin, että krapulan jälkeen tuli kurkkukipu ja sitten vielä yskä. Ehkä ensi viikolla jo takaisin jumppahommiin ja pois tällaiset nuorison yöhumputtelut! (Ei vaan, oli tosi hyvä live a little ja toivon mukaan toiset samanlaiset kestit löytyy vielä ennen lähtöä.)

 

Share

Ladataan...
Andando

Hei taas pitkästä aikaa, olen kaavaillut tänne jotain järkevää ja järjestelmällistä sisältöä, mutta kuten näkyy, niin ei ole tapahtunut! Tein tuossa 16 työpäivän putken ja kohta odottaa toinen samanmoinen. Mulla taitaa olla enää vain 2-3 vapaapäivää jäljellä näille neljälle viikolle, mutta ei haittaa yhtään, vaan kuumaa rautaa on hyvä takoa. Ulkona on nimittäin ihan oikeasti minulle niin kuuma, etten keksi enää töiden lisäksi juuri mitään tekemistä täällä Broomessa. Töissä on nimittäin ilmastointi ja sain pienen palkankorotuksen - elokuusta alkaen työpanokseni on arkisin reilun 25 dollarin arvoinen ja viikonloppuisin noin $32. Lisäksi on tämä asumisetu ja vaikka meidän residenssi muistuttaakin paikka paikoin varastoa, tällaisesta majapaikasta saisi varmasti maksaa reilusti yli 1000 dollaria kuussa per nenä, sillä pelkkä hostellipetikin kustansi $600/kk. Ihanan kallista täällä lännessä, vähän niin kuin siinä jossain matkapuhelinoperaattorin mainoksessa.

Tänään on siis vapaa juon tässä aamukahvia yhdeltä iltapäivällä. En osaa enää nukkua 7-8 pidemmälle, vaikka olisi kannattanut! Eilen oli varjossa 35 astetta ja tänään on samaa luokkaa. Toveri-T saapuu kohta aamuvuorosta ja sitten on aika kellahtaa tuonne uima-altaalle varjoon lulluttelemaan ja illalla menemme treffeille teatteriin keskenämme, koska ei meillä ole täällä enää hirveästi ystäviä ja ne vähän joita on, ovat kaikki myöskin töissä 24/7. Uusia ei ole aikaa hankkia, koska mekin ollaan aina töissä tätä harvinaista poikkeusta lukuunottamatta. Oi voi:D Tämä minun työmaa sponsoroi Kimberley Theatrea ja kiitoksena sähköpostiin kilahtaa ilmaislippuja esityksiin. Vielä kun saisi ilmaisen ämpärin niin avot. Voitin tosin Facebookin arvonnasta ison paketin Puhdas + -lisäravinteita, niin ehkä mun ilmaisten asioiden onni -kiintiö on jo käytetty tältä vuodelta.

Onpa aivokuollutta tekstiä, ei tätä kannata jatkaa pidemmälle! Pitäisi yrittää tapahduttaa elämässä jotain jännittävää, mutta mun arki on nyt hyvin kalenteroitua ja suurinta lystiä on tuon Phoenix Fitnessin jumpat. Ja ehdottomasti suurin missio on vain ryystää säästöjä niin paljon kuin ehtii, tiedä koska taas pääsee työelämään kiinni! 

Jos siellä ruudun takana on joku niin kerro kommenttiboksiin, minkälaista tuuttausta haluaisit eetteriin? Bossi lähtee huitelemaan Itä-Timoriin ja Hongkongiin ja ties minne ja mulla tulee olemaan aikaan kaikenlaiseen!

 

 

 

Share

Pages