Ladataan...
Andando

En ole ennen käynyt talvisessa Lapissa, mutta helmikuussa oli aika tehdä pieni 2100 km roadtrippi! Diesel-sitikka kuljetti minut ja saksaturren Rovaniemen ja Kittilän Game of Thrones -jäähotellin kautta neljäksi yöksi Saariselälle, jossa tuli hiihdettyä noin 30 kilometriä, testattua tyyristä husky-retkeä, laskettua Suomen pisintä pulkkamäkeä, bongattua revontulia ja syötyä 1,5 munkkia per naama.

Hyvä konsepti tuo munkki ja hiihtäminen. Olikohan se joku Laanila tai semmonen, minne kelpasi tarjoushaukan liitää (luistelu-v-tyylillä) 3 euron munkkikahveille! Siis sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Toinen hieno tarjolla ollut aktiviteetti olisi ollut monotanssi aikavälillä 14-17, mutta veljen vanhat 44-numeron mononi eivät ainakaan tällä kertaa päässeet mukaan moisen iloitteluun.

Tehtiin toisena iltana rohkeasti parin tunnin revontulimetsästysretki 28 asteen pakkasessa. Nämä pienet lieskat kirvoittivat suurta riemua. Todellakin lasketaan reposet nähdyksi, ajateltiin. Kuitenkin viimeisenä iltana koko taivas meni ihan villiksi ja vihreäksi ja päästiin todistamaan sellaista matkailuesitteiden loimotusta. Jonkinlainen northern lights -äppi vinkkasi, että mahdollisuus nähdä niitä olisi noin 20%. Majailtiin erikoisen rouvan pitämässä AirBnb:ssä keskellä mehtää ja ikkunasta pystyi hyvin tarkkailemaan, onko taivaalla mitään meininkiä. Olihan siellä:

Luonnon oma valoshow kesti tunnin verran ja vielä myöhemmin yöllä ikkunasta pystyi ihmettelemään uutta erää. Ihan mahtavaa, nyt voi kuolla onnellisena, koska tämä oli korkealla paikalla sillä kuuluisalla bucket listillä!

Husky-retki tehtiin Husky & CO-nimisen yrityksen hellässä huomassa. Retki oli mielenkiintoinen ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ne koirat viettävät ihan mukavaa elämää, mutta kyllä kaikki eläinturismi aina silti vähän epäilyttää. Parhaani yritin selvittää eettisyysasioita ja missään tapauksessa halvin bulkkiretki tämä ei ollut: 135e per naama parin tunnin reissusta, josta max. tunti oli itse huristeltua valjakolla.

Olin ymmärtänyt, että ensin ajellaan puoliväliin, pidetään klassinen nokipannukahvitauko ja sitten takaisin. Mutta ei koiria voi laittaa parkkiin, kuten autoa, joten 10km kierros oli yhtä kyytiä ja puolivälissä vaihdettiin "kuskia". Kyydissä oli mukavaa, mutta myös jarruttaminen ja "ohjaaminen" oli lystiä! Kovaa kyytiä nämä otukset jaksavat painaa, paitsi tuo punertava turre, Porkkana nimeltään. Mun merkittävän observaatio oli kuitenkin näiden koirien ilmiömäinen kyky tehdä tuotoksia juostessaan ja päästellä myös kaasuja. Siis suoraan kyydissä istuvan naamaan. Tosi hämmentävää, hetkittäin luuli olevansa Äänekosken paperitehtaalla. Vähän luontoa observoin myös.

Tässä ohjelmapalvelussa olisi kuitenkin sen verran hiottavaa, että kyllä siihen melkein tuhannen MUMMON MARKKAAN pitäisi saada hyvät, kuumat (nokipannu)kahvit! Nyt saatiin retken päätteeksi haaleaa teollisuusmehua ja kuivahtanut Gifflarin pulla. Ei mitään autenttista Lapin kotapömpeliä, vaan joku modernihko kota, missä istuttiin. Ei tämä yksityiskohta päivääni mitenkään pilannut, mutta kun näin pienellä saisi asiakkaan onnellise(mma)ksi. Yllätyksekseni en ollut ainoa kotimaan asiakas, vaikka ennen reissua oletin niin. Saksan vahvistus mainitsi koirareissun olleen ihan koko reissun kohokohta revontulien ohella ja mulle kokemus oli mielenkiintoinen myös matkailun näkökulmasta. Hintaa tottakai selittää meidän verotus ja muu, mutta kun olen juuri lukenut matkailualan työntekijöiden onnettomista palkoista Lapista, niin toivottavasti koiria ruokitaan edes hyvin, varsinkin kesälomallansa.

Tässä sen sijaan aivan maksutonta lystiä ja taattu raitisilmayliannostus! Kaunispään huipulta lähtee vaatimaton 1,8km pitkä pulkkamäki, joka on kuulemma Suomen pisin. Huipulle kömpimisen jälkeen munkki- ja kahvihommat on taas maineissaan ja sen jälkeen voi päästellä alas koko matkan. Tunturin juurelta saa pulkkia ihan maksutta, uskomatonta mutta totta. Tämä alkupää huipun tuntumassa oli vielä melko loivaa, mutta lopussa pulkka kiitää varmaan viittäkymppiä ja minä ainakin huusin. Ei ole näin hauskaa kyllä ollut pitkään aikaan. Jos ei jarruta jaloilla vaan lapasilla tarvittaessa, naama ei kuorrutu lumeen!

Revontulibongailuretkeen kuului myös Kakslauttasen iglukylän nuuskiminen. Oli se hieno, mutta voisi ärsyttää, jos ja kun niitä revontulia ei näkyisikään.

Kittilän Lainion Snow Villagekin löytyi, vaikka mun navigaattori johti meitä ensin jonnekin pershonkaan.

Mää en tosta GoT:sta tiiä mitään, mutta kukat on jees.

No oli ne GoTtimörötkin hienoja!

Valtava laitos oli lumikylä/-hotelli. Oli jääravintolaa ja -liukumäkeä ja elokuvateatteria ja vaikka ja mitä. En majoittuisi tuolla ihan ensimmäisenä, koska joka syksyinen uusiseelantilainen asuinrakennus on ihan liian kylmä allekirjoittaneelle, saati sitten tasainen -5 koko yön, mutta onhan se varmasti mieleenpainuva kokemus! Ehkä ensi kesä on niin kylmä, että tätä palatsia voi hyödyntää vielä ensi vuonnakin.

Mutta niin, Lapista on yleisesti ottaen todella kallis mielikuva, mutta ei se paha ole jos käyttää esimerkiksi AirBnB:tä ja kokkailee omat eväänsä. Vielä parempi, jos autoon sujahtaa neljä ja hommattua majoituksen isommalla porukalla!

Semmoista Lappilätinää randomisti tähän väliin, kolmen viikon päästä kirmaan Baijerin keväisillä niityillä!

(Kaikki kuvacreditit saksanturrelle.)

Ladataan...
Andando

Mainio Anna No Delays oli valottanut Australian jälkeistä suomettumiselämää niin minäkin haluan! Tottakai tämä täytyy tehdä näin lauantai-iltana keskellä yötä, koska en vain kerta kaikkiaan herää ennen auringonnousua, jos ei ole pakko. Siinä se suurin kynnyskysymys: pimmeys. En ole kolmeen vuoteen ihmetellyt tätä ikikaamosta, mutta kyllä se nyt onneksi alkaa jo hellittää. Kiitos liukuvalle työajalle ja etätyölle.

Yleensä sukulaiset ja muut tyypit ovat kysyneet, että "Kai sää nyt jäät Suomeen?". Nyt muodoksi on vaihtunut, että joko on laukku pakattu. Eikä mulla ole edes hinku täältä pois. Jyväskylässä on oikein mukavaa jumpata menemään neljä kertaa halvemmalla kuntosalilla kuin Broomessa oli ja nähdä kamuja vuoden poissaolon edestä. Olen kuitenkin käytännössä koditon, sillä asun tällä hetkellä vain parin kuukauden pätkän alivuokralaisena oikean asukin ollessa reissussa Aasiassa. Työ tapahtuu koneelta käsin. Joten ajattelin siirtää nyssäkkäni keväällä Saksaan.

Niiden merisuolarakeilla kuorrutettujen pretzeleiden siellä on myös semmonen käsipalloa pelaava atk-ihminen, joka on asunut melkein 30 vuotta samassa paikassa. Se oli pari vuotta sitten lomalla Jyväsjärven selällä, mutta minun olisi pitänyt pyöräillä ihan neljä kilometriä morjestamaan, niin en jaksanut. Sain kuitenkin purkin kotitekoista hunajaa Australiaan, vaikka sinne ei saa lähettää mitään eläinperäisiä tuotteita. Ja minä menin sitten myöhemmin pelkällä menolipulla 13 000 kilometrin päähän kahville ja siinä oli sen lentokoneissa istumisen lisäksi vielä viiden tunnin "onnibusmatka". Olisi kannattanut vaan pyöräillä. Mutta ei kannata aina tehdä helposti, jos voi tehdä vaikeasti! Parin viikon päästä pitää viedä yltiöpositiivari avantouimaan ja Seppälän ylenpalttisen hienoon Lidliin kulttuurimatkalle. Ne 39 sentin luomukaurasydämet on viis kautta viis.

Ei tässä nyt jaksa enää hirveästi murehtia mistään. Pitää vain tehdä asioita ja katsoa, mihin ne johtaa. Hyväksytty on, ettei allekirjoittaneen elämä etene kronologisesti janaa pitkin ja sekin on ihan ok. Nyt viimeistään ihan kaikki materiakin on menettänyt merkityksensä, paitsi muumimukit ja ihan vähän pari sellaista Iittalan purnukkaa. Toveri-T:kin miilustaa ympäri Uutta Seelantia, eikä mullekaan tuota vaikeuksia tikistää elämää taas matkalaukkuun. Finnair Plussan hopeakortilla niitä saa ottaa kaksi, aivan vallatonta!

Saa nähdä, tulisiko tästä sitten sellainen ummikko ulkomailla -blogi myöhemmin, kun tuo saksankieli rajoittaa mulla banaani on keltainen -lauluun ja sen kertomiseen, että Peter Oberer tulee Itävallasta. Olen aloittanut sen opiskelun kahdesti, joten ehkä tämä kolmas kerta tuottaa tuloksia!

 

Ladataan...
Andando

Hei taas! Täällä kotimaan kaamoksessa on hyvä muistella lokakuun lopun pientä Aasia-keikkaamme, ennen kuin se vallan unohtuu. Alkuperäinen suunnitelma oli siis lentää Broomesta Darwiniin ja sieltä samalla höngällä Denpasariin Balille. Broomen ja Darwinin välissä tehtiin vielä välilasku Kununurraan, missä suurin maamerkki on Bungle Bungles, eli kansankielellä punkelipunkelit. Sinne yritin kovasti myydä reilun tonnin (euroissa) pienlentokoneretkiä, mutta ei niitä kiviä ihan kaikki halunneet sellaisella summalla lähteä katsomaan.

Me jäätiin jummiin sinne Darwiniin. Odoteltiin ja odoteltiin maasta ulostautumista, sillä lennon piti lähteä 23.25 ja mun viisumi oli menossa umpeen 12 REIKÄLEIPÄ. Reikäleipä koitti ja ystävällinen rajanviranomainen kuulutti nimeäni, että onko neiti tietoinen viisumin menevän nyt umpeen. Kyllä neiti on, kovasti yritän jättää tämän teidän kauniin maan, mutta lento on myöhässä. Rajatäti ilmoitti, että se lento on kyllä peruttu jo, mutta teille matkustajille ei vain ole ilmoitettu. Saisin kuulemma olla maassa pari ylimääräistä päivää, mutta jos korvaava lento olisi useamman päivän päästä, minun tulisi anoa jotain erikoisviisumia. Miksi kentillä on aina niin älyttömän kylmä?

Lopulta lento virallisesti peruttiin ja seistä törötettiin kuolemannälässä ja -väsyneinä aamukolmeen, ennen kuin päästiin Jetstarin tiskille. Korvaava lento lähtisi parin päivän päästä ja saataisi majoittua Hiltonissa ja vähän naksurahaa myös. Tämä ok. Hotellilla oltiin aamuneljän aikaan ja poikkeuksellisesti siellä oli jo aamiainen tarjolla, joten syötiin erikoinen iltaruoka-aamupala -kombo ja herättiin tutkimaan Darwinia seuraavana päivänä kahden maissa.

Aamuyön onnentunne.

Darwin oli symppis! Aivan ihanan lämmin myös. Taisin siellä luonnehtia helvetin kuumaksi, mutta nyt pershorkassa käytän erilaisia adjektiiveja.

Kahtokaa puuta.

Naksurahalla sai syödä keski-ikäisesti hotelliravintolassa.

Mangosmoothieitakin jouduttiin tuhoamaan puolitoista litraa per naama, sillä myyjä teki pienen virheen ja antoi meille tupla-annokset. Tänne vaan!

Viimeinen Länsi-Australian, tai no anteeksi Northern Territorion sunsetti! Käytän tässä virheellisesti Länsi-Australia -tunnistettakin, kun en jaksa luoda Darwinille omaansa.

Ja oli siellä Darwinissa myös muutama rakennus, mutta ne ei varsinaisesti sykähdyttäneet. Kakadun luonnonpuistoon vain, jos on yhtään enempää aikaa. Me oltiin iloisia tästä pikapyrähdyksestä!

Lounas iltakahdeksalta ja sitten jännäämään, herättäisiinkö kelloon kolmelta aamulla. Kyllä me sinne Balille päästiin, seuraavassa jaksossa seuraa realistinen arvio Ubudista. ^-^

Pages