Ladataan...
Andando

Hei vaan taas täältä klassisen peruskysymyksen ääreltä. Takana on aika uuvuttava työviikko ja tässä tapauksessa viikko tarkoittaa noin 12 työpäivää putkeen. Näistä kolme oli ympärivuorokautista työpuhelimen päivystämistä. Ihanata. Ajattelin, että on hyvä ajatus vetää naamariin kolme Kitkattia, mutta elämän suunnan löytymisen sijaan tästä toimenpiteestä tulikin vain huono olo. Ei yllätys, mutta piti kuitenkin kokeilla.

Näillä näkymin mun täytyy jättää Australia ja tämä rakas työpaikkani lokakuussa. Saattaisi ehkä kuitenkin löytyä konsti pidentää täällä asumista vuodella. Siinä on yksi vaihtoehto. Olisi hirveän kiva jatkaa oman alan töiden parissa jossain toisessa kengurumaan kolkassa. Tämä vaihtoehto on kyllä aika hankalasti saatavilla, se on fifty-sixty.

Toinen vaihtoehto on kömpiä Darwiniin ja lentää sieltä Aucklandiin. Turistiviisumilla voisi ihmetellä kiivimaata kolme kuukautta. Vapaaehtoistyöt ja vaellukset kuulostaisivat vaihteeksi taas hyvältä. Paitsi että mun vaelluskengät on Suomessa. No mutta. Paikallisilla kavereilla on myös kuulemma pannut kuumina! Tammikuussa voisin ottaa suoran menolennon Aucklandista Buenos Airesiin ja sopia treffejä siellä asuvien ihmisten kanssa. Sitten vaan lähteä mujuamaan rinkkani kanssa kohti pohjoisempia kolkkia tai ehkä elämä kattaisi taas jotakin jännittävää Buenos Airesissa. (Matkanjärjestäjät voivat nyt ottaa yhteyttä, täällä olisi kielitaitoinen paikallisopas tarjolla.)

Takaraivo Exmouthin kukkuloilla.

Kolmas vaihtoehto on klassinen paluumatka kotikonnuille Aasian kautta. Darwinista lentää aika edullisesti esimerkiksi Indonesiaan. Hyvin voisi siellä viettää melkein puolen vuoden työputken päälle hyvinvointilomaa. Sitten pikku hiljaa seikkailla talven ajan ja yli ja tulla tunnustelemaan kotimaata keväällä. 

Neljäs vaihtoehto on hakea talveksi sesonkitöihin Lappiin. Nehän alkaisivat sopivasti siinä vaiheessa kun nykyiset työni täällä loppuvat. Taidan kuitenkin nyt joutua myöntämään, etten kestä puolen vuoden pimeyttä ja pakkasta 2.5 vuoden kesän jälkeen. Melko pitkän poissaolon jälkeen haluan myös nähdä perheenjäseniä - niin vanhoja kuin jopa niin uusia, etten ole heitä vielä tavannut lainkaan! Satojen kilometrien päähän muuttaminen ei siis siinä mielessä houkuta.

Takaraivo Kalbarrin kansallispuistossa.

Sitten vain äänestys käyntiin mihin takaraivoa pitäisi seuraavaksi mennä filmaamaan. Mää en oikeasti tiiä ja pitäisi muutaman päivän sisällä päättää, ennen kuin lentojen hinnat ryöstäytyy ihan käsistä. Kommenttiboksi on auki!

Share

Ladataan...
Andando

Tuosta alempaa löytyy sellainen melko "tällaista täällä on" -kertomus, mutta koska minulla on nyt harvinaisena herkkuna wifi, aion tuutata vielä toisenkin julkaisun eetteriin! Höystän tämän kuvilla toiselta työmatkaltani, joka suuntautui Kimberley Wild -nimisen matkanjärjestäjän kanssa Windjana Gorgeen ja Tunnel Creekiin. Aina jos pääsee reissulle niin on hypittävä hiekan pöllytessä.

Olen kolmipäiväisessä evakossa hostellielämästä. Sitä tulee kohta täyteen kolme kuukautta eiherranjestassentään. Siellä sitä on 450 euron kuukausivuokralla kestetty inhottavaa keittiötä, jonoja suihkuun, jonoja lainaamaan paistinpannua, melua ja mekkalaa ja 200 nuorta enemmän tai vähemmän aikuista samoissa tiloissa. On näkynyt möhömahaisia huumediilereitä ja kellonympäri töitä painavia pieniä aasialaisia. Mutta on myös ollut hyviä ruokapöytäkeskusteluja, uusia kavereita ja hauskoja illanviettoja. Puolensa ja puolensa. Kokemus on ollut erilainen ja kasvattava.

Makean veden rokotiili ottaa lepiä Windjana Gorgessa. Nämä ei ole kovin verenhimoisia otuksia ja pieniä ovat. Suolaiset veden krokot ovat monta kertaa isompia ja murhanhimoisia.

Tämän viikonlopun olen viettänyt töissä. Olen asunut täällä toimiston takana ja toveri-T tuli kaveriksi erakkolomalle. On oma kylppäri, keittiö, wifi (!!!), elokuvakanavia, ilmastointi, pakastin ja kaikki mitä ihminen nyt tarvita saattaa ja joita ei todellakaan hostelleista aina tai lähes koskaan löydy. Olen pyörittänyt koko paikkaa ja hoitanut kaikkien muidenkin työt omani ohella, sillä kaikki muut ovat viikonlopun vietossa! Huomenna saan vapaapäivän ja suunnistan juomaan hyvää kahvia ja syömään hyvää ruokaa ja ohentamaan tilinauhaa, mikä seitsemässä päivässä kerttyi.

Pomon kanssa pidimme yli puolentoista tunnin palaverin. Jänniä aikoja edessä. Toimin työtehtävissä, jotka ovat suoraan restonomin tutkintokuvauksesta ja jatkossa vielä enemmän. Oli jo aikakin. Vielä muutama kuukausi sitten odotin sitä maagista hetkeä, että olen jossakin vaiheessa oman alan tehtävissä ja saan hienosti kehittää ammatillista itseäni. Ja kas, sitä olen saanut kohta kolme kuukautta tehdä, eikä ole tarvinnut koko aikana paria tuntia pidempään siivota. Score!

Seuramatkarekkabussiasia. En henkilökohtaisesti ole niiden suurin ystävä, koska tykkään enemmän hitaasta matkustamisesta, mutta tämäkin kyseinen reissu on kätevä ratkaisu nelivedottomille ja kiireisille ihmisille. Noin 200 eurolla saa täyden päiväreissun, jolla näkee kaksi luonnonihmettä ja hyvin paljon punaista hiekkaa ja boab-puita.

 Seuramatkoilla tosin on parhaat papat aina!

Vaikka oli seuramatka, niin onneksi pienille kävelyille pääsi! Mieluiten tuolla toki sompailisi koko päivän ja kaksikin. Windjana Gorgen vieressä on leirintäalue. Käytiin myös Tunnel Creekissä, 750m pitkä hieno luola missä talsittiin pimeässä polvenkorkuisessa vedessä otsalamppujen kanssa ja bongailtiin fossiileja seinistä ja makean veden krokotiilejä vedestä.

Kotiin pääsi iltakymmenen jälkeen ja koska retki starttasi jo 6.30, tällaisella eläkeläisellä meni ainakin kolme päivää toipua tällaisesta rutistuksesta. Kilometrejä tuli mittariin oppaan mukaan 840km!

Share

Ladataan...
Andando

Hyvin pitkästä aikaa hei! Ylläoleva kuva selittää kaiken. Tai ainakin yhden päivän, josta kerron blogihiljaisuusrikkojaisena aivan ensimmäiseksi.

Pääsin muutaman huvittavan sattuman kautta tutustumaan pariin Länsi-Australian Kimberleyn postikorttimaisemaan yläilmoista käsin. Yleensä tällainen 6-7 tunnin lentoreissu kustantaa noin 400 euroa, joten oli ihan hauskaa kömpiä kyytiin pisnesmielessä. Työnkuvaani kuuluu siis muun muassa myydä matkailupalveluja, joten onhan niitä päästävä testaamaan ja tutustumaan tuotteisiin. Verkostoituminen kannattaa aina, johan se on Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa opittu - terveisiä vaan täältä!

Tässä on pirssi. Kone on vintagea, mutta kuulemma ja kokemukseni perusteella ihan luotettava. Reissuni sponsoroi King Leopold Air. Se on nimetty vuorien, ei massamurhan mukaan.

Broomesta lähtiessä huristettiin ensin alavien maiden yli. Täälläpäin on asukastiheys ehkä joku 0.3 ihmistä neliökilometrillä. Heitin hatusta, mutta totuus ei liene kaukana!

Pääsin apukuskiksi niin ei tarvinnut laittaa polvia suuhun kovin paljon. En suosittele näitä masiinoja klaustrofobisille tai kovin suurikokoisille ihmisille. Tiivis tunnelma on ja kyytiin mahtuu maksimissaan kuusi. Minä tietenkin leikin oman elämäni pilottia, sillä en pentuna saanut omaa simulaattoria. 90-luvun lapset tietää!

Alavien maiden jälkeen koittaa Buccaneer Archiepelago, eli paljon saaria ja turkoosia Intian Valtamerta.

Tämä rakeinen mestariotos yrittää esittää yhtä suurinta luonnonihmettä Kimberleyssä. Syytän kuskia, joka pyöritti meitä ympäri näitä vaakatasoisia vesiputouksia niin, ettei ollut oksennuspussin käyttötarve kovin kaukana. Paikan nimi on siis Horizontal Falls ja niille järjestetään paljon erilaisia lento- plus veneseikkailuja. Mulle varmaan riitti nähdä ne täältä yläilmoista, mutta ymmärrän miksi ihmiset haluaa tuonne sekaan semmoisella paatilla!

Sitten turistikatsemus siirtyy Cape Levequelle. Siellä kivasti roihusi kolme paastopaloa kun aloimme laskeutua. Tänne "keippiin" ei pääse kuin järeällä nelivedolla, mikäli maateitse sinne tahtoo siirtyä. On aika haastava tie kuulemma, joten kannattaa varata ainakin pari kolme päivää paikan päällä. Tarjolla on monenlaista majoitusta teltasta glampingiin! 

Turisti töröttää kiusaantuneena tuulessa. Tuuli ihan helvetisti. Ei näy tässä kuvassa. Aallot olivat valtavia, ainakin polveen asti. Lisäksi hiekka lenteli joka paikkaan. Pyörittiin landcruiserilla parilla eri rannalla ja ruokaakin sai. Cape Levequella ei saa vaeltaa ihan miten lystää, sillä se on aboriginaalien pyhä paikka. Tai ainakin osa siitä. Mutta rannalla sai kirmata!

Taiteellinen näkemys.

Cape Leveque. Hirveän jännän näköistä on nämä punaiset kalliot. Haluaisin, että tässä kuvassa pomppisi valas, mutta palataan niihin sitten seuraavissa tarinoissa!

Kimberley Coastlinea kerrakseen. Hieno päivä oli ja aloitin reportaasini mahdollisesti parhaimmasta. Jatkoa seuraa!

In a nutshell: My very professional businezz trip visiting Horizontal Falls and Cape Leveque. Thank you King Leopold Air for taking Finnish person on board!

Share

Pages