Lukunurkkaus: Olemisen sietämätön keveys

Olen aika ahkera lukija ja yöpöydälläni odottelee aina jokunen kirja vuoroaan. Seurailen mielenkiinnolla uusia julkaisuja ja palan halusta päästä lukemaan tuoreita teoksia, mutta koska maailmassa on kirjoitettu jo niin paljon hyviä kirjoja, täytyy välillä malttaa myös lukea vanhoja klassikoita. Olen päättänyt tänä vuonna perehtyä joihinkin kuuluisiin klassikkoteoksiin, joita en ole vielä syystä tai toisesta lukenut, ja tällä kertaa käsittelyssä olikin tsekkiläisen Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys (1983).

Useat ovat varmaan kuulleet tuon kirjan nimeä koristavan kauniin filosofisen lauseen ennenkin, joka kiteyttää hyvin kirjan pää-ajatuksen. Ihmisellä on vain yksi elämä, ja se on yleensä loppujen lopuksi hyvin merkityksetöntä tässä maailmankaikkeudessa. Tämä tieto oman elämänsä keveydestä ja painoarvottomuudesta kuitenkin ahdistaa meitä ja tekee olemisen keveydestä sietämätöntä. Itse olen kiinnostunut tämän tyylisestä filosofisesta elämän pohdinnasta, joten tartuin kirjaan suurella mielenkiinnolla.

Olemisen sietämätön keveys on siis hyvin filosofinen kirja, mutta se on myös tarina neljästä prahalaisesta elämästä, kahdesta miehestä ja kahdesta naisesta. Miehestä, vaimosta, miehen rakastajattaresta ja rakastajattaren rakastajasta. Tomás on uskoton naistenmies, arvostettu kirurgi ja herkän valokuvaajan, epävarman ja hermostuvan Terezan aviomies. Tomásilla on satoja naisia, mutta huoli ja rakkaus Terezaa kohtaan pitää parin yhdessä. Tereza pitää Tomásin otteessaan omalla haavoittuvuudellaan, jonka voi välillä kokea hyvinkin raskaana mustasukkaisuuden muotona.

Hänessä eli voittamaton putoamisen kaipuu, hän tunsi jatkuvaa huimausta. Putoava huutaa: "Nosta minut!" Tomás nosteli Terezaa kärsivällisesti.

--

Heikkous alkoi vetää häntä puoleensa kuin huimaus konsanaan. Se veti häntä puoleensa, koska hän tunsi olevansa heikko. Mustasukkaisuus nosti hänessä jälleen päätään ja hänen kätensä alkoivat vapista. Huomatessaan sen Tomás turvautui Terezan hyvin tuntemaan eleeseen: tarttui hänen käsiinsä ja yritti rauhoittaa niitä kosketuksellaan. "Mikä sinua vaivaa?" kysyi Tomás. "Ei mikään." "Mitä voin tehdä hyväksesi?" "Voit olla vanha. Kymmenen vuotta vanhempi. Kaksikymmentä vuotta vanhempi!" Sillä Tereza tarkoitti: Kunpa olisit heikko, kunpa olisit yhtä heikko kuin minä!

Sitten on Sabina ja Franz. Sabina on kaunis, vahva taiteilija, johon Tomás on iskenyt silmänsä. Hän on Terezan lisäksi ainoa nainen, jonka syliin Tomás palaa yhä uudelleen. Kuitenkin heidän tiensä eroavat erinäisten tapahtumien johdosta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 60-luvulle, jolloin Tsekkiä koettelivat mm. neuvostomiehitykset ja taiteilijoiden ja intellektuellien aseman muuttuminen yhteiskunnassa. Sabina tapaa Genevessä omalla tavallaan keski-iän kriisiä potevan tiedemiehen Franzin. Heidän suhteensa ei kuitenkaan pääse syventymään lukuisten väärinymmärrysten vuoksi. Jotkut ihmiset vetävät toisiaan puoleensa, mutta heidän ajatuksensa ja käsityksensä eivät vain kohtaa, eikä yhteenkuuluvuuden lujittavaa sidettä rakennu kaikesta fyysisestä vetovoimasta huolimatta.

Sanomme että ihmisen kannettavaksi on pantu jokin taakka. Ihminen joko kantaa taakkansa tai sortuu sen alle, kamppailee sen kanssa, häviää tai voittaa. Mutta mitä Sabinalle oikeastaan oli tapahtunut? Ei mitään. Hän oli jättänyt yhden miehen koska oli halunnut jättää tämän. Oliko mies vainonnut häntä? Tai kostanut hänelle? Ei. Sabinan draama ei ollut painon vaan keveyden draama. Hänen kannettavakseen ei ollut pantu taakkaa vaan olemisen sietämätön keveys.

En yllättynyt, että pidin Olemisen sietämättömästä keveydestä näin paljon. Kirjan tarina kulki eteenpäin hieman epäselvästi ja teksti on täynnä filosofista pohdintaa, joten ymmärrän, että kaikki eivät ole tästä teoksesta tykänneet. Mielestäni kirja on kuitenkin erittäin helppolukuinen, luvut ovat lyhyitä joten aikaa ajatuksille jää. Tykkäsin Kunderan kirjoitustyylistä, kirja on täynnä kauniita pohtivia lauseita, joista osa on pakko painaa mieleen. Rakastan sitä tunnetta, kun joutuu huokaisemaan lukemansa tekstin kauneuden tai vaikuttavuuden voimasta. Niitä hetkiä tämä kirja tarjosi minulle useita. Sain uuden lempikirjan.

Olemisen sietämätön keveys on tarina rakkaudesta ja sen syvyyksistä, seksuaalisuudesta, ihmiskohtaloista, filosofiasta, politiikasta ja ennen kaikkea elämästä. Tuntuu, että kirjasta löytyisi vielä paljon kerrottavaa, mutta ehkä vain suosittelen lukemaan kirjan, jos kiinnostuksesi yhtään heräsi. Voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille, jotka välillä pohtivat elämän tarkoitusta ja miettivät, onko kaikki vain sattumaa. Kaikille, jotka tykkäävät monimutkaisista ihmismielen koukeroista ja rakkauden kiemuroista, sekä kaikille, joiden olo on välillä sietämättömän kevyt.

Arvosana ♥ ♥ ♥ ♥ ♥