TEKNIIKASTA eli kyynärpäät taa, peppu pystyyn, leuka eteen, polvet yhteen, peukut pystyyn ja kieli ulos

 

Luulin, että voimailu on voimalaji, mutta se onkin tekniikkalaji. Tekniikan pitää olla kunnossa ensisijaisesti siksi, ettei riko kroppaansa, ja toissijaisesti siksi, että puhtaalla tekniikalla rautaa  nousee paljon enemmän. Mutta: ihminen, joka ei ole koskaan nostellut painoja ja jolla ei ole kummoista käsitystä ruumiinsa ulottuvuuksista (siis en tietenkään minä, vaan muuan tuttava) saattaa hieman hämmentyä seuraavan tyyppisistä ohjeista (joita tuttavani ei sanatarkasti muista, mutta tämän suuntaisia uumoilee neuvojen olleen):

 

Aktivoi syvät lihakset. (Öö. Mistä napista.)

Ota tuki coresta. (Tässä kohtaa otin muistaakseni tuen seinästä.)

Pidä suora linja niskasta kantapohjiin. (Tässä ei yhtään vierasta sanaa, mutta mites pirussa sitä näkis oman niskansa ja kantapohjat yhtä aikaa?)

Älä nosta selällä. (Mistä sen tietää ennen seuraavaa aamua?)

Pidä lavat rentoina. (Eikös se lapa ole luu, lapaluu? Miten luun saa rennoksi?)

 

Monet palkitsevat treenihetket liittyvät tekniikkaoivalluksiin. Numeerisesti mitattuna (painon määrä) ne ovat myös suurimpia kehitysharppauksia. Useimmiten kyse tuntuu olevan siitä, että on käyttänyt vääriä lihaksia, jopa väärien raajojen lihaksia painojen nostamiseen (siis tuttavani on käyttänyt).

Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat. Tässä viimeisessä kuvassa on niin vahvasti läsnä semmonen vangitseva primitiivinen naiseuden force että otetaanpa se vielä uudestaan: 

Nnngggghh. Nätti ku näkkäri ja vahva ku vauva.

 

Harppaukset tekniikan kehittämisessä kuitenkin liittyvät akselille ’tekniikka aivan päin prinkkalaa’ – ’tekniikka sinne päin’. Ookoosta tekniikasta hyvään tekniikka ei enää päästä loikkauksin, vaan se tie on pikkutarkkaa hiomista ja toistoja toistojen perään; lihasmuistiin painamista, keskittymistä, pikkutarkkuutta. Huonoin mahdollinen hetki tekniikkatreeniin on silloin, kun otsasuoni pullottaa. Vihaenergioissa urheilu on mahtavaa (kunhan ei viha-adrenaliinipäissään juokse niin kauas ettei jaksa enää takaisin kotiin, niin kuin minä kerran), mutta vapaapainotouhut kannattaa jättää siltä päivältä. (Hei pitäiskö vihatreenaamisesta tehdä oma postauksensa?)

Itse asiassa – asiantuntija en ole, mutta luulen, että kaikki voimatreeni kannattaisi tehdä tekniikka-checklistiä hokien (Polvet. Selkä. Hartiat. Katse. Peppu. Selkä. Ote. Hengitä. Sääret. Selkä. Jalkaterät. Selkä. Selkä. Selkä.) ja kovasti keskittyen. Tässä aion tormistautua ja siinähän se voima karttuu, postaan sitten seuraavaksi jonkun bussinvetämiskuvan.