Miten se parisuhde toimii kun suhteessa on kaksi yrittäjä ihmistä? Molempien aikataulut on aina sekaisin, työpäivät venyy ja työt menee aina yhdessä olon edelle. 

Minun vastaus on: Me molemmat arvostamme toistemme töitä tosi paljon ja ymmärrämme että asiakkaat ja työkeikat on meidän tulon lähde ja ne ovat aina kaiken edellä. Molemmat rakastamme sitä mitä teemme ja sitä mitä toinen tekee. Emme koskaan pahoita mieltämme jos leffailta peruuntuu kuvausten venymisen takia, tai jos minulle tulisikin asiakas jonka haluan vielä päivän päätteeksi tehdä. Minusta on ihanaa että poikaystäväni on samanhenkinen ”työnarkomaani” mitä itse olen. Mutta se mihin itselläni on ollut totuttelemista on että joku muu tekeekin enemmän töitä kuin minä. Yleensä se olen ollut minä ketä perun treffejä töiden vuoksi, tai ketä on aina aamusta iltaan töissä. Mutta nykyään omat työpäivät tuntuu lyhkäisiltä tuon toisen tyypin rinnalla. 

En sano etteikö se olisi välillä raskasta ja tottakai välillä harmittaa että yhdessäolo on vähän kortilla. Minusta ne päivät on ihan parhaita, kun molemmat pääsemme ajoissa töistä ja käymme yhdessä kaupassa ja teemme yhdessä ruokaa. Toiset pystyy tekemään niin melkein joka päivä, siitä olen niille kateellinen. Mutta toisaalta, se kaupassa käynti ja ruuan laitto yhdessä ei koskaan tunnu arkiselta, kun se tapahtuu vain pari kertaa kuukaudessa. 

Lomia emme kumpikaan osaa kunnolla pitää. Vietämme kesäisin viikon yhdessä aikaa, mutta sitten molemmat palaa kiireellä takaisin töihin. Tänä kesänä ajattelimme että pitäisimme oikean kesäloman, mikä olisi pidempi kuin viikko. Olemme myös neljän vuoden aikana päätetty joka vuosi, että nyt lähdemme kuukaudeksi balille, mutta aina tulee jotain ja reissu jää tekemättä. Me molemmat pidämme lomaa silloin kun hetki on siihen sopiva ja jos toinen ei pysty silloin lähtemään, pitää sinne mennä erikseen.

Mutta kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet. Itse olen jo niin tottunut tähän järjestelyyn. Kaipaan yhteistä aikaa tosi paljon enemmän, mutta ymmärrän että siihen ei vain aina ole aikaa. Mutta itse osaan arvostaa niitä hetkiä kun olemme samaan aikaan kotona ja katsomme vain sitä telkkaria. Eipä tässä ehdi kyllästyä toisen naamaan ainakaan. Me emme myös koskaan oikein riitele Kimin kanssa, mäkättäminen likaisista sukista lattialla tuntuu niin turhalta, kun voi käyttää senkin ajan toisen kainalossa. Me olemme saaneet tämän toimimaan, on helppo ymmärtää toista, koska asettaa itsekkin työt melkein kaiken edelle. Ehkä sekin asia tasaantuu vuosien varrella.

Onko täällä lukijoissa yrittäjä pariskuntia ja onko teillä myös vaikeuksia löytää yhteistä aikaa/ lomaa?

Ihanaa torstaita!

Pus. Annika