Ladataan...
Beauty By VALO

 

14kg täyttä rakkautta! Miten hän on jo niin iso. Paino on tuplaantunut ja energia sen kuin nousee! Meidän Pepsi pakkaus on jotain niin ihanaa. Edelleen herään jokainen aamu, hieron silmiäni ja nipistän itseäni, hän on oikeasti meidän.  

Mitäs me sitten ollaan puuhattu:

Edelleen tutustutaan toisiimme ja toistemme tapoihin. Kovasti koulutamme Pepsiä ja pelaamme paljon aivopelejä. Pidempiä kävelylenkkejäkin olemme alkaneet tekemään ja hän kävelee niin hienosti lenkin aikana hihnassa. Pentukoulu meillä alkaa ensi tiistaina, siellä on neljä muuta pentua ja se kestää viisi viikkoa. Sen jälkeen olen varannut Toko kurssin, josta tuleekin yhteinen harrastuksemme. Toko on tottelevaisuus käytös treeniä mihin sisältyy tosi paljon kaikkea, se parantaa ja vahvistaa omistajan ja koiran välistä yhteistyötä, opettaa koiralle hallittua käyttäytymistä ja omistajalle oikeanlaista koirankäsittelytaitoa. Jossain vaiheessa olisi myös kiva kokeilla Rally-Tokoa se yhdistää elementtejä tokosta, agilitysta ja koiratanssista :) Siinä tärkeintä on omistajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei pilkuntarkka suoritus. Joten kaikkea kivaa tekemistä on kehitteillä!

Pepsi on myös aloittanut käymään joka perjantai koirien päiväkodissa. Viime perjantai oli ensimmäinen kerta ja hän oli ollut aivan innoissaan, leikkinyt koko päivän uusien ystäviensä kanssa. Menin illalla töiden jälkeen hakemaan Pepsin ja ulos päästyä hän laittoi jarrut päälle ja ei suostunut lähtemään kotiin :D Joten kivaa oli ollut! Kotiin päästyä, sain kaulapannan eteisessä pois ja hän lysähti eteisen matolle nukkumaan. Koko perjantai ilta meni nukkuessa ja viikonloppu muutenkin oli tosi rauhallinen, hyvin oli päässyt siis purkamaan energiaa. Aivan täydellinen asia koirille, suosittelen kaikille. Dagiksessa oli myös kaksi muuta bokseria, jotka olivatkin ottaneet äidin roolin Pepsille ja komentanut jos hän oli tehnyt jotain väärin. Mutta tietenkin nyt heti kun Pepsi on saanut uusia koirakontakteja, on hän sairastunut. Kröhää ja limaa on kurkussa ja kova flunssa päällä, niin surullista katsoa kun toinen on kipeenä. Eläinlääkärissä käytiin, kaikki näytti olevan kuitenkin hyvin ja käskettiin seurailla vointia ja mittailla kuumetta. Jos ruokahalu menee ja selkeästi väsy painaa niin mennään uudestaan lääkäriin. Nyt pitää vaan saada Pepsi ottamaan iisisti, joten vietämme viikonlopun peittojen välissä herkutellen.

Jos teillä hyviä vinkkejä koirien flunssaa vastaan, niin kaikki vinkit otetaan mielellään vastaan. Höyryhengitystä ollaan jo tehty. Kaikille punavuorelaisille koiranomistajille tiedoksi, kennelyskää tosi paljon liikkeellä täällä, joten pitäkää huoli pikkuisista! Me vältetään nyt pari viikkoa koirakontakteja ja parannutaan rauhassa. 

Pepsi lähettää teille kaikille paljon paljon pusuja ja hyvää viikonloppua! Lähettäkää tekin Pepsille paljon paranemisia!

pus. Annika ja Pepsi

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Itsetuntoni ei ole koskaan ollut kauhean korkealla, olen aina etsinyt ja löytänyt itsessäni niitä vikoja. Harvemmin kun aamulla katson itseäni vessan peilistä tulee sana wau päähäni, noup se on enemmänkin että huh huh tuommoinen näppy sitten tullut yönaikana, kivat nuo silmäpussini ja ahaa uusiryppykin on löytänyt tiensä silmäkulmaani. Tämä on niin ärsyttävää, miksi pitää olla niin ankara itselleen. Olisi niin ihana herätä ja sanoa itselleen " hei Annika, näytät aikas upeelta tuon uuden naururyppysi kanssa "

Olen kamppaillut painoni kanssa myös niin kauan kuin vain muistan. Välillä olen ollut pyöreämpi ja välillä taas aivan luuta ja nahkaa. Nyt olen löytänyt sen suht hyvän olon painoni kanssa. Tykkään urheilla nykyään, se auttaa painoni pysymään juuri tässä, koska tykkään myös herkutella. Nykyään sallin itseni herkutella juuri silloin kuin haluan. Ennen olen maailman huonoimmalla omalla tunnolla syönyt sen pizzan tai suklaan. Suurinpiirtein itkin samaan aikaan kun söin ja selitin samalla miksi nyt sitä sitten syön.. Hullua! Nyt se pieni ylimääräinen vararengas joka tuossa mahassani kulkee mukana, on ihan ok. Siinä on se pieni muisto mukana kaikesta nautiskelusta.

Silloin kun täytin 18 vuotta, minulla oli tosi suuri ongelma pituuteni kanssa. Vihasin olla näin lyhyt, käytin korkkareita kaikkialla ja kärsin rakkuloista jaloissa. Olen aina ollut koulussa tai melkein missä vain se lyhyin tyyppi. Aina jonon eka tai vika. Mutta tästäkin ongelmasta olen kasvanut ja nykyään tykkään olla näin lyhyt. Mahdun hyvin kainaloon. Moni pidempi kaverini on sanonut että on vaikea löytää poikaystävää joka olisi pidempi, noh tätä ongelmaa minulla ei ole koskaan ollut. :D

Haluan oppia olemaan itselleni armollinen. En ole malli enkä tule koskaan olemaan. Olen Annika 153cm ja 51kg ja olen juuri tälläiseksi syntynyt ja tälläisena tulen olemaan, toki paino voi heitellä :D 

Itse olen myös alkanut kommentoimaan tuntemattomien ohikulkioiden vaatetusta, hiuksia, huulipunaa mitä tahansa. Siitä tulee itselleni tosi hyvä mieli ja tiedän että saan sillä myös sille ihmiselle hyvän mielen. Kehutaan enemmän toisiamme, otetaan haasteeksi että jokainen lukijani kehuu ainakin yhtä ihmistä päivittäin. " Todella upeet kengät " Vola hyvä mieli saavutettu!

Olet kaunis!

Pus. Annika

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Näin hyvin lyhyesti sanottuna, Kaikkea. Rakkaus on minulle hyvin tärkeää. Olen justiinsa se ällö tyyppi, joka tykkää elää vaaleanpunaisten hattaroiden ja pilvien keskellä. Haluan näyttää ihmisille keitä rakastan, kuinka tärkeitä he ovat minulle. Tiedän että joitakin ihmisiä ärsyttää kun laittaa someen rakkaus kuvia. Mutta sellainen ihminen minä vain olen, tykkään laittaa niitä pusu hali rakastan rakastan kuvia ja tykkään myös kirjoittaa niihin niitä hemskutin kliseisiä rimpsuja. En tee sitä ärsyttääkseni muita, teen sen koska minä haluan tehdä.

Minun vanhempani ovat aina olleet todella rakastavia. Perheessämme halaillaan todella paljon ja aina puheluiden lopussa kerrotaan että rakastetaan. Tiedän että olen vanhemmiltani oppinut rakastamisen ja tunteiden näyttämisen. 

Olen myös välillä vähän liiankin suojelevainen ihmisiä kohtaan joita rakastan. Jos joku on ollut esimerkiksi Miralle ilkeä, nousee minun verenpaineeni liiankin korkealle, korkeammalle kuin Miran oma verenpaine :D 

Kimiä kohtaan minun rakkaus on jotain niin suurta mistä ennen häntä en ole tiennytkään. Se ihminen on herättänyt minussa niin paljon tunteita, välillä mietin voiko ihmistä rakastaa liikaa. Olen niin onnellinen että olen löytänyt ihmisen ketä on saanut minut tuntemaan näin. Olen tässä suhteessa oppinut itsestäni todella paljon. Moni sanoo että pitää olla hyvällä tapaa itsekäs ja ajatella aina ensin itseään. Mutta tässä suhteessa en pysty siihen, Kimi menee aina kaiken edelle ja ajattelen hänen tunteitaan ja toivomuksiaan ensimmäisenä. En pidä sitä huonona asiana, arvostan sitä piirrettä itsessäni. Ehkä sen takia en myöskään ymmärrä liian itsekkäitä ihmisiä, koska en osaa itse olla sellainen. En myöskään halua tapella. Vihaan olla vihainen, enkä oikeastaan edes pysty siihen. Jos toinen on loukannut toista jollain tavalla, pyydetään sitä anteeksi ja käydään se puhumalla läpi. Sen jälkeen voi jatkaa päivää hyvillä mielin toisen kanssa, eikä vihoitella tavallaan turhaan jos jokatapauksessa asian antaa anteeksi. Turhaan käyttää pahaa energiaa ja yhdessäolo aikaa vihoitteluun. En edes pysty mököttämään ( pitkään ) tai varsinkaan huutamaan, haluan vain sopia asian ja unohtaa sen.

Olen kokenut myös kun ihminen jota rakastaa lähtee pois. Se on ollut elämäni surullisin ja vaikein aika, mikään ei koskaan ole tuntunut niin järkyttävän pahalta. Olin täysin kuollut sisältäni, muistan kuinka edes väkisin hymyn saaminen kasvoille oli voimia vievää. Aamulla kun avaa silmät, tuntee kuinka ahdistus taas valtaa koko kehon ja ajatuksissa on vain ajatus, voisinpa vain nukkua. Se toive, että tulisi se päivä kun pystyisi taas hengittämään normaalisti, olemaan iloinen ja ajattelemaan jotain muuta kuin sitä tuskaa mikä oli vallannut koko kehoni. Tässä tapauksessa kuitenkin sain rakastamani ihmisen takaisin. Halusin kertoa myös tämän teille, koska koskaan ei kannata pitää suhdetta tai kumppania itsestäänselvyytenä. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu ja siksi haluan elää siinä sokerissa ja antaa sitä rakkautta toiselle niin paljon kuin vain voin. Me kaikki ansaitsemme rakkautta ja me myös tarvitsemme sitä.

Tämän postauksen luettuanne, laita vaikka se punainen sydän emoji ihmiselle josta välität. Lupaan että sinulle sekä hänelle nousee hymy huuliin <3

Kaunista sunnuntaita jokaisen päivään!

Puss. Annika

Share
Ladataan...

Pages