Avoin kirje kansanedustaja Teuvo Hakkaraiselle

Seiskan toimittaja kysyi sinulta 19.10 Tuntemattoman sotilaan ennakkonäytöksen yhteydessä mielipidettäsi #metoo-kampanjasta, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota seksuaaliseen häirintään.

Ensin vähättelit seksuaalirikoksia sanomalla: ”– Minä en tämmöisistä asioista kommentoi mitään, se on hömppää!”

Toimittajan kysyttyä, mitä tarkoitat hömpällä, teit kansanedustajaurasi pohjanoteerauksen sanomalla hymyillen:

 ”– Jos joutuu (seksuaalisen ahdistelun kohteeksi), niin mitä siitä välittämään. Eihän siitä jälkeä jää.” Tämän jälkeen nauroit vielä makeasti kommenttisi päälle.

Minun tietenkin pitäisi kirjoittaa tämä avoin kirje jollekin vielä vaikutusvaltaisemmalle taholle, koska en voi käsittää, kuinka sinun kaltaisesi ihminen saa työskennellä eduskunnassa. Mutta koska sinulla kuitenkin on kansanedustajana vaikutusvaltaa paljon, etkä vaikuta oikeasti tietävän, mitä jälkiä seksuaalinen väkivalta jättää, päätin kirjoittaa tämän sinulle.

Minä kerroin #metoo-kampanjassa muunmuassa siitä, kuinka minua käytettiin ensimmäisen kerran seksuaalisesti hyväksi neljävuotiaana. Ja sinä, kansanedustaja, kutsut julkisesti tätäkin kokemusta hömpäksi ja luulet, ettei siitä jäänyt jälkeä.

Kerron sinulle nyt, etteivät sinun luulosi pidä paikkaansa ja kerron myös niistä jäljistä, jotka hyväksikäyttö jätti heti tapahtuman jälkeen, sekä niistä jäljistä, jotka ovat olemassa edelleen, eivätkä koskaan lähde pois.

Heti tapahtuman jälkeen äitini joutui linnoittautumaan kanssani kotiin, koska hyväksikäyttäjäni oli uhkaillut minua, pientä neljävuotiasta tyttöä sanomalla, että sekä minä, että äitini kuolemme, jos minä kerron hyväksikäytöstä. En pystynyt syömään mitään ja minulla oli niin likainen olo, että ainoastaan syljin ja oksensin. Tämä neljävuotiaan lapsen kokemusko on hömppää, Teuvo?

Hyväksikäyttö, joka ei sinun mukaasi jätä jälkeä, laukaisi minulla jo lapsena paniikkihäiriön, traumanjälkeisen stressihäiriön ja ahdistuneisuushäiriön. Teini-ikäisenä minut raiskattiin ja tämän hömpän jälkeen valuin verta, ihossani oli jälkiä (jälkiä, Teuvo!) tupakansytyttimestä, jolla raiskaajani poltti minua ja lopuksi yritin paeta asunnosta veitsen kanssa.

Tänäpäivänä olen 24-vuotias, avohoidossa, kykenemätön opiskeluun ja päivätyöhön ja käynyt useita vuosia psykoterapiassa. Sairastan masennusta, minulla on itsetuhoisia ja väkivaltaisia ajatuksia ja satutan itseäni säännöllisesti. Myös äitini masentui ja joutui työkyvyttömäksi lapsuuteni hyväksikäyttöhömpän vuoksi.

Minä olen aivan kauhuissani siitä, että sinä Teuvo Hakkarainen työnimikkeesi mukaisesti edustat kansaa. En toisaalta yhtään ihmettele, että niin moni seksuaalirikollinen jää tuomitsematta, jos sinun mielipiteesi todella edustaa jotakin osaa tästäkin kansasta.

Tämä avoin kirje ei niinkään ollut mikään kysymys, johon odotan vastausta. Halusin vain kertoa sinua esimerkkejä siitä, minkälaisia jälkiä seksuaalinen väkivalta jättää ja mitä kokemuksia sinä kommentillasi halveksuit.