Loppu, het einde, finito
Nyt olen ollut pari viikkoa Suomessa ja se alkaa tuntua jossain määrin normaalilta. Rutiinit on edelleen hukassa, mutta niitä harvemmin onkaan kesällä.
Hyyvin mahtu kaikki tavarat autoon / There was so much space in the car – not
Kuvat kotimatkan varrelta / Pics from the way home
Suomeen palaaminen tuntui tavallaan normaalilta, ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Enenmänkin tuntui kuin ei ikinä olisikaan lähtenyt tai että kohta pakkaan taas laukut ja lähden. Kesti noin viikko ennen kuin tajusi, että tänne jäädään ja ollaan – ei ole kiire lähteä Eeron pokkosesta tai miettiä mitä Suomi-herkkua haluaa vielä maistaa ennen kuin on taas pitää taas lähteä. Kun en lähde. Koti tuntui silti ahdistavalta, kun tavaroilla ei ollut paikkoja, mutta ei ollut voimia siivota. Viikon nukkumisen jälkeen aloin herätä taas henkiin, jos nyt niin voi sanoa: siivosin kolme päivää enemmän tai vähemmän, joka ikisen nurkan – Eero pakeni kotoota 😉 Nyt järjestys on löytynyt ja kaikki vaatteetkin mahtuivat niille suunniteltuun paikkaan. Rakastan meidän kämppää juuri siksi, kun sieltä löytyy valtavasti säilytystilaa asioille, joita ei tarvitse päivittäin.
Rotterdam Market hall
Joulukuussa kirjoitin siitä, mitä luulen, että tulen kaipaamaan vaihdosta/Belgiasta. Listalta löytyi ihmisiä, Keski-Eurooppa, palaute opinnoista, halpa ja hyvä olut, oma rauha, kansainvälisyys, kokkaaminen ja ruokakaupat, kuntosali, arkkitehtuuri ja ikkunat. Nyt, en samaistu näistä enää kovin moneen – monet asiat täältäkin lopulta löytyy ja niitä rakkaita ihmisiä tulee kyllä nähtyä, jos vain haluaa. Loppua kohti tuli vahvemmin olo, että kaikki on nyt nähty ja koettu, on aika siirtyä eteenpäin. Kansainvälisyyttä ja englantia on välillä ikävä. Olen jo useampaan kertaan hämmentynyt sitä, että suurin osa ihmisistä Helsingissä ei osaa pyöräilysääntöjä eikä suurimmalla osalla kavereistani olekaan pyörää. Busseja ei ole ollut ollenkaan ikävä. Kaipaan myös sitä rohkeutta ja sosiaalisuutta, että kaikki ovat tervetulleita bileisiin ja sitä avoimuutta, millä ihmiset otetaan vastaan. Eli se mitä kaipaan, ei ole mitään konkreettista, vaan enemmän tunnelmaa – lopulta se taitaa olla se mitä aina enemmän kaipaa, koska sitä ei voi saavuttaa muualla.
Rotterdam / Erasmus bridge
On ollut myös kiehtovaa seurata, kuinka ystävät ovat palanneet koteihinsa. Sosiaalinen mediani on täyttänyt tuiki tuntemattomista ihmisistä ja hymyistä, kun he ovat saaneet rakkaat ystävänsä takaisin kotiin. En tiedä kumpi oli kiehtovampaa lopulta, tavata niin paljon eri kansalaisuuksia ja ihmisiä yhdessä kaupungissa vai saada jälkikäteen niin valtavasti erilaisia kuvia heidän toisesta arjestaan.
Mutta vaihtoblogin loru alkaa olla loppu, mutta minun taruni jatkuu Taruja-blogissa. Meininki tulee olemaan varmaan aika erilainen siellä, vaihtoa koskevat ajatukset ovat kuitenkin olleet hyvin rajatut ja sormeni halajavat kirjoittamaan kaikesta muustakin ja valokuvaamisen opit ovat vasta alussa.
KIITOS sinä, joka olet seurannut ja matkannut blogin seurassa, lukenut, kommentoinut ja kiittänyt erilaisia teitä (: Vuosi oli muikea!
<3tau
Kiel
I’ve been couple of weeks home now and it’s starting to feel normal. My routine is completely lost still, but I hope it returns eventually by fall.
Being back feels normal, it isn’t that different. It’s more like I never left or soon I’ll be packing up again and going. It took about a week to realize I don’t have to hurry anywhere, I can just stay next to Eero or eat all my favorite goods when ever I like. I’m not leaving. In the beginnig home felt a bit distressing, cause my stuff didn’t have any place and I didn’t have the power to do anything about it. After one week of sleeping I finally got a hold and cleaned up for three days, every corner of it – Eero ran away from home (and me haha) 😉 Now there is a somewhat order – I love our home, cause it has a lot of storage place for things you don’t need every day.
Tukholma / Stockholm
In December I wrote about things I think I’m going to miss about exchange or from Belgium. The list consisted people, Central Europe, feedback from the studies, cheap and good beer, my own time, gym, internationality, cooking and grocery stores, architecture and the windows. I don’t really feel the same way about these things anymore: most things I actually also have here and I’ll see those dear people if I really want to. By the end, I started feeling that I’ve seen it all, it is time to move on. Internationality and English I’ve been missing a bit. More than once, I’ve been shocked how people in Helsinki don’t know the biking rules (or do not respect them) and most of my friends don’t have a bike. I didn’t really miss busses. I also miss that sociality and courage, where everyone was welcome to a party and the way, the opennes, how new people were welcomed. So the things I really miss are not anything concrete, but the atmosphere – though I think that is how it always goes, you can’t get the same atmosphere anywhere else later.
Laivassa / On the ship
It’s also been interesting to follow my friends returning home. My social media has been filled with unknown people with smiles, when they get their dear people back home. I don’t know, was it more intriguing to have so many nationalities in a same city or to see so many different realities.
But, I think this will be the end of my exchange blog, however my story will contiunue in my new blog, Taruja. I’m not sure yet how much will I write in English, but I promise some.
THANK YOU for reading, following and commenting on by blog, it was a blast!
<3tau
