Ladataan...

 

 

Tämä postaus olisi pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten, mutta se on jostain syystä tuntunut elämää suuremmalta. Syksyn mittaan aloin vähitellen tulla siihen tulokseen, että bloggailut voisi olla osaltani ainakin toistaiseksi bloggailtu. Juupas-eipäs-debatti kesti kuitenkin niin pitkään, että meinasin jo jättää tämän viimeisen postauksen kokonaan kynäilemättä. Kuka sitä nyt enää monen kuukauden jälkeen kaipaa, ajattelin. Sitten omatuntoni puuttui peliin ja muistutti, että olisi kiittämätöntä ja epäreilua kadota sanaakaan sanomatta - varsinkin, kun te lukijat olette olleet niin huippuja. Ansaitsette ehdottomasti ison kiitoksen ja sitäkin suuremman selityksen.

Kulunut 1,5-vuotinen on tuonut mukanaan kasapäin iloa, itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia, enkä ole kertaakaan katunut oman palstan perustamista Lilyyn. En osannut villeimmissä unissanikaan ennustaa, miten yhteisöllinen, lämminhenkinen ja kannustava porukka täällä olisi vastassa ja miten viisaita ja taidolla laadittuja tekstejä pääsisin "naapuritonteilla" lukemaan. Kiitos siis ajatuksia herättäneistä keskusteluista, mieltä lämmittäneistä kommenteista ja siitä, että aina löytyi samaistujia ja samaistuttavia. Kiitos siitä, ettei täällä tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi pyöräksi (kuten nokkela ystäväni sanoi sekottaessaan sanonnat yksinäisestä sudesta ja kolmannesta pyörästä...), vaan omat ajatukset saivat aina vastakaikua.

 

 

Kaikista näistä iloisista asioista huolimatta nyt on aika lähteä, useista syistä. Niin paljon kuin kirjoittamista rakastankin, en nykyisen työni vuoksi koe bloggaajan roolia sopivaksi tai oikeastaan edes turvalliseksi. Omalla nimellä henkilökohtaisista asioista kirjoittamiseen liittyy aina riskejä, joita en ainakaan tällä hetkellä halua enää ottaa. Kokopäivätyö vie myös kaiken aikani, eikä päänupistani irtoa päivän pähkäilyjen jälkeen enää yhtään lennokasta lausetta. Bloggaamisen jatkamisen edellytyksenä olisi mielestäni myös blogin perinpohjainen uudistaminen, eikä minulla ole sellaiseen juuri nyt voimavaroja.

Vaikka täysin oman sivun luominen ei siis toistaiseksi ole mahdollista, ei Lilyyn jääminenkään ole enää vaihtoehto. Kuten olen aikaisemminkin harmitellut, ajatuksella väännettyjä postauksiani koristaa tällä hetkellä joukko toinen toistaan kummallisempia mainoksia aina eläkeläislehdistä Kariniemen kananugetteihin. Ei tämä sivustokaan Pyhällä Hengellä pyöri, kyllä minä sen ymmärrän, mutta en silti ikimaailmassa lätkäisisi meikkimainosta keskelle meriaiheista postausta. Mainospaikkauudistus on saanut jo monet lähtemään omille teilleen ja nyt meitä on valitettavasti taas yksi lisää. Ikävä tulee, mutta tulkoon.

Ehkä kirjoituksilleni on vielä aikansa ja paikkansa. Siihen asti - kiitos kauheasti! <3 

 

Bisous,

Kati

 

Share

Ladataan...

 

Vaikka kirjoittaminen ei ole viime aikoina oikein sujunut, ei tämä elo ihan täysin laakereilla lekotteluksikaan ole mennyt. Olen jatkanut keväällä kesken jäänyttä sisustusprojektia mm. tekemällä löytöjä mummun vintiltä ja selaamalla ahkerasti Pinterestiä. Nyt olohuoneeseemme on ilmestynyt uusi jalkalamppu, espanjalainen designkello sekä söpö "antiikkijakkara", jonka tosiaan nappasin talteen mummulasta. Näiden lisäksi olen aivan täpinöissäni tästä (osittain) itse tehdystä seinäkalenterista, joka toivon mukaan helpottaa hieman tätä meidän yhteiseloamme. Eipähän pääse kumpikaan enää sanomaan, etteikö jostain menosta olisi sovittu...

Loin kalenterin Canva-suunnitteluohjelmalla, jolla on helppo toteuttaa erilaisia graafisia materiaaleja. Pidän pelkistetystä tyylistä, joten halusin kalenterista mahdollisimman yksinkertaisen. Koneelle luodussa pohjassa on se etu, että nyt voin elää kuukausi kerrallaan ja muokata aina seuraavan kuukauden kalenterisivun sen hetkistä mielentilaani vastaavaksi. Ehkä joulukuussa tekee mieli lisätä taustalle lumihiutaleita tai kesällä käyttää vähän kirkkaampia värejä. Tosin epäilen sitä vahvasti, mutta onpahan mielen muuttaminen ainakin mahdollista!

Kalenteri löysi paikkansa vaatekaappirivistön päädystä. Tuskailin aikani erilaisten ripustusmenetelmien kanssa, kunnes törmäsin Stockmannilla tanskalaisen Ferm Livingin julisterimaan. Mahtava keksintö! Puiset kehykset pitävät kalenterin hyvin paikallaan, joten siihen on helppo kirjoittaa. Eikä tuo nahkahihnalla varustettu kehys nyt varsinaisesti silmiinkään satu...

 

Oletteko te sisustaneet viime aikoina?

Onko ollut DIY-projekteja?

 

Bisous,

Kati

Share

Pages