Hei ja hoi. Seitsemästoista luukku tämän vuotisessa joulukalenterissa:

Sanotaan nyt ääneen ensin, että kaikki ovat hyviä juuri niinkuin ovat, ulkokuori ei ole tärkeä vaan tärkeintä on ihmisen luonne ja miten muita kohtelee. Näin ja näin, hölö ja hölö. Niinkuin olen aikaisemmin jo selittänyt, tuppaan pukeutua miten sattuu, oman pään mukaan (tälläkin hetkellä, mulla on päällä juhlamekko 20-luvulta, vaikka kalenterissa ei ole sen fiinimpää puuhaa kuin piirakkavuoan kotiin viemistä ja joululahjojen paketoimista). Mutta jos saisin vetää vielä kreisimmäksi, miettimättä käytännöllisyyttä, paikallisliikennettä, sääolosuhteita, lämpöä ja kylmyyttä, niin haluaisin joka päivä, aamusta iltaan, pukeutua parhaimpiini. Käyttää pelkästään pitsiä ja kimaltavaa, rajata silmät kosmetiikkateollisuuden paksuimmalla silmänrajauskynällä, kasvattaa villin pehkon, ratsastaa hevosella ja olla hävytön. Olla samaan aikaan bad ass ja juhlava. Pukeutuisin todennäkösesti aina kokopitkään helmaan, joka liehuisi tuulessa kun ratsastaisin pitkin puistoja ja mukulakiviä. Jättäisin hevosen ulos ja menisin Stockmannille juomaan kupillisen espressoa nyrkinkokoisissa timanttikorvakoruissani. Mulla olisi massiiviset aurinkolasit ja kädet täynnä tatuointeja. Olisin kuitenkin ihan kiva. Sellaiselta näyttäisin, jos elämä olisi pelkkää elämistä.

Kuvat täältä.

Alkuperäisidea: Emily Dahl