Ladataan...

 

Nyt näin alkuvuodesta omalla salilla näkee uusia kasvoja ja sali täyttyy hyvästä fiiliksestä sekä iloisista treenaajista. Se on mielestäni niin kiva asia, kun joku on päättänyt tulla liikkumaan. Ja kiva myös nähdä, että ystävät ovat yhdessä liikkumisen aloittaneet. Mutta muistan kyllä sen fiiliksen itse, kun joskus kauan sitten aloitin kuntosaliharrastuksen. Olin käynyt paljon ryhmäliikuntatunneilla, harrastanut erilaisia lajeja, mutta silti pelkäsin ihan älyttömästi muiden katseita, muita kanssatreenaajia ja sitä, että mitä jos en osaa tehdä mitään, tai teen kaiken väärin. Olen nähnyt miten salilla jotkut käyvät korjaamassa aloittelijoiden tekniikoita tai antamassa yleisesti vinkkejä, mutta jotenkin on tullut sellainen fiilis, ihan vaan sivusta seuraajana, että moni ei ota palautetta kovin hyvin vastaan, jonka vuoksi itse en ole vapaa-aikana kuin keskittynyt omaan treeniin. En tiedä sitten onko se oikein, mutta on jäänyt vähän sellainen olo, ettei me suomalaiset oikein haluta ketään siihen neuvomaan ja osoittamaan sormella, jos erikseen sitä ei ole pyydetty. Onko joku törmännyt samaan asiaan vai mitä mieltä olette?

 

Onneksi joskus aikanaan otin pari kertaa kuntosaliohjausta omalta kuntosalilta, ennen kuin aloin oikeasti jotain siellä touhuumaan. Ja sana touhuumaan, kyllä. Menin laitteisiin jotka olivat vapaana ja tuttuja, enkä noudattanut mitään tiettyä kuntosaliohjelmaa. Eikä tässä mitään pahaa ole ja parempi se on kuin ettei tekisi mitään, mutta ohjelman noudattaminen tuntuu monelle auttavan ja helpottavan kuntosalille menoa. Kuitenkaan pelkkä kuntosaliohjelma ei auta, jos takaraivossa on pelko siitä, että tekee liikkeet väärin, näyttää oudolta liikkeitä tehdessä tai ei tiedä, mitkä olisivat itselle ne sopivat painot. Silloin ei keskitytä siihen treeniin, vaan enemmänkin muihin kanssatreenaajiin ja muiden katseisiin. Ääh, älkää niitä miettikö ja keskittykää siihen omaan tekemiseen :) Tai miksei sitten menisi ystävän kanssa kuntosalille, joka osaa auttaa tai palkkaa personal traineria, vaikka ihan muutamaksi kerraksi. Varmasti tulee varmempi fiilis, kun tietää mitä on menossa salille tekemään ja tietämys sekä luotto omaan tekemiseen kasvaa. Samalla myös itsetunto kasvaa ja yhtäkkiä ei keskity muiden katseisiin, vaan siihen omaan treeniin. Ulkomuotokin alkaa muokkaantumaan voimaharjoittelun johdosta ja myös voimatasot nousevat. Wau, se on super tunne se! Tie voi olla alkuun kivinen, mutta kannattaa antaa kuntosaliharjoittelulle aikaa ja olla pitkäjänteinen asiassa.

Ja naiset, muistakaa että laittakaa kunnolla painoa, siis kuitenkin niin, että pystytte tekemään liikkeet oikealla tekniikalla. Ette saa isoja lihaksia hetkessä, vaan siihen tarvitaan pyhä kolminaisuus: tavoitteellinen kuntosaliohjelma (ja ihan se itse tavoitteellinen treeni), lepo sekä ruokavalio. Eli kantsii koklaa salilla niitä omia voimatasoja, sitten kun tekniikat ovat kunnossa ja liikkeet alkavat olemaan tuttuja. Menkää epämukavuusalueelle, eiks je? :)

Rips raps salille, jos nämä asiat ovat pyörineet mielessä. Mutta kuten tiedämme, että oppimalla oppii ja kannattaa tehdä sitä mistä on kiinnostunut, eikä ajatella mitä muut ajattelevat. Täytyy muistaa, että kaikki salilla olijat ovat aloittaneet joskus, eikä kukaan ole syntyessään täydellinen tai osaa täydellisesti tehdä erilaisia kuntosaliharjoitteita.

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!

Essi

 

Kuvat // Anders Kähkönen

Editointi // minä

Share
Ladataan...

Ladataan...

Moni kyselee, että onko painon seuraamisesta mitään hyötyä vaa'an avulla vai pitäisikö vaan katsoa muutosta kuvista taikka mittojen kanssa ja tuntea se energinen ja hyvä fiilis kropassa ilman vaa'an tuijotusta. Tottakai on mahdollista ja vaatteista sen myös huomaa. Itse en koe vaa'an käytölle mitään ongelmaa, mutta jostain syystä vaa'an käytöstä ja punnitsemisesta on tullut asia, josta ollaan monta eri mieltä, ja saakin olla tottakai. Myös ruoan punnitsemisesta on paljon kyselty, että miksi teen niin ja onko siinä mitään järkeä. Mielestäni jokainen saa tehdä miten itse haluaa, mutta onko sitten itsensä taikka ruoan punnitsemissa oikeasti joku idea? Mielestäni on, mutta ei niistä mitään stressiä kannata ottaa, enkä juurikaan enää punnitse ruokia, ja jos sen teen, niin vain silloin kun haluan varmistaa, että saan varmasti tarpeeksi ruokaa. Kun kerran pari on punninnut oikean määrän vaikka kanaa tai raejuustoa, niin osaa jo suunnilleen valita oikean verran ruokaa omalle lautaselle, sillä muutaman gramman ero ei tee dieettiin mitään haitallista, no panic :)

Itse myönnän, että heittäisin makaronia kattilaan ihan summa mutikassa aivan liikaa, jos en olisi joskus punninnut, että  miltä esimerkiksi minun kokoiselle sopiva määrä makaroonia 50g näyttäisi. Yhtäkkiä syökin liikaa tai liian vähän ja silloin oma tavoite lipuu kauemmaksi. Niin kuin itsellenikin, on tullut joskus himo karkkiin ja herkkupäivät ovat venähtäneet. Eli syödään paaaljon enemmän, mitä oikeasti pitäisi. Entisen valmentajan sanoin, että kun viikossa on seitsemän päivää ja jos kolme niistä menee niin sanotusti haaskiolle ja herkkupäivän jatkuessa, niin viikkoon jää neljä kunnollista päivää toteuttaa omat tavoitteet. Kannattaa siis tarkistaa vaikka Finelistä tai Sulamosta (www.fineli.fi, www.sulamo.fi), jos ei ole varma, että mitä suuhun pantu ruoka sisältää ja pitää se herkkupäivä oikeasti vain siinä yhdessä päivässä. Kohtuudella herkkuja, mutta ei mahan täydeltä. Myös tämä herkuttelu näkyy yleensä vaa'an lukemassa ja silloin ei pidä kiristää tahtia, vaan jatkaa omalla ruokavalio-ohjelmalla normaalisti. Jos ruokaa alkaa tiputtamaan liikaa, niin kroppa menee säästöliekille ja silloin aineenvaihdunta hidastuu. Ja muuten, mitä herkuttelu sitten on? Kun vaan käyttää mielikuvitusta, niin voi tehdä vaikka mitä ihania banaaniproteiinilettuja ja jotka ovat vielä terveellisiä sekä sopivat ruokavalioon täydellisesti. Ei kaikista herkuista siis kannata aina kieltäytyä :) ps. voin laittaa vaikka ohjeen hyvistä lettusista jakoon, jos kiinnostaa.

Näin nyt dieetillä punnitsen itseni vähintään kolme kertaa viikossa, mutta minulle se on jo yksi rutiineistani, enkä koe siinä mitään negatiivista, joten teen sen melkein joka aamu, jos unenpöpperössä muistan :) Paino laskee hiljaa, ja niin on tarkoituskin, sillä haluan säilyttää lihasmassan, jonka olen saavuttanut pitkäjänteisellä ja kovalla työllä. Järkevää, eiks ni? Punnitseminen on minulle ihan normaalia, mutta ymmärrän myös heitä, joille se ei ole. Ajattelin, että otan itse kantaa nyt siihen, että onko painon seuraamisesta mitään hyötyä, oli tavoite mikä tahansa ja kun kerran itse dieetillä olen, niin se on myös minulle ajankohtainen asia. Mutta jokaisella saa olla omia mielipiteitä ja tehdä niin, miten itsestä parhaalta tuntuu :) Täytyy myös muistaa, että pelkkä painon seuraaminen liian ankarasti ei aina ole hyväksi, sillä lihas painaa enemmän kuin rasva ja kun lihasta tulee lisää, näkyy se plussana vaa'alla. Eli jos aina ei ole paino pudonnut, niin ei se aina ole paha asia suinkaan.

Paino putoaa ja rasva palaa, kun syödään vähemmän kuin mitä kulutetaan. Ja tässä tilanteessa kannattaa aina kääntyä valmentajan puoleen, joka laskee tarkalleen tarvittavan, juuri sinulle sopivan ruoan määrän. Sen vuoksi en olekaan aina ihan innoissani ryhmäruokavalioiden jakamisesta, kun jokaiselle toimii vähän erit keinot ja yksi vielä suurempi asia, jotkut kuluttavat enemmän tai vähemmän kuin toiset. Jos minulle annettaisiin ns. dieettiruokavalio, joka sisältäisi 2000 kcal, niin minä saisin vaan kiloja lisää. En millään 152 pituisena sekä alle 50 kiloisena pysty kuluttamaan yli 2000 kcal per päivä, ilman että olisin siihen kroppani totuttanut, ja samalla myös pudottaa painoa, sillä tunnen oman kehoni hyvin ja ihan laskennallisista syistä, kulutukseni ei ole lähelläkään tuota luokkaa, vaikka olisin +-0 ruokavaliolla. Toinen vaihtoehto on itse tehdä itselleen ruokavalio-ohjelma, mutta silloin kannattaa tarkistaa että syöt tarpeeksi ja ruokamäärä on sopivalla tasolla, eikä vahingossa tule syötyä liian vähän tai sitten liian paljon, niissä on kuitenkin ne omat seurauksensa, kuten taas se säästöliekkiefekti. Tehdään liian radikaaleja muutoksia kun paino ei ole laskenut halutun verran tarpeeksi nopeasti, ja heti ruokavaliosta vähennetään ruokaa liikaakin ja yhtäkkiä salilla ei jaksakaan enää nostella painoja tai käydä porrastreeneissä, vaan päikkärit sekä iso karkkipussi kuulostaisi paljon paremmalta.

Mitäs sitten kun jossain vaiheessa dieettiä paino voi alkaa kuitenkin jumittamaan (ja alkaakin, se on normaalia), oli ohjelman tehnyt alan ammattilainen tai ei? Silloin painon tasaantuminen huomataan viikkotason painojen keskiarvolukemasta. Ja tällöin on tarkoitus kiristää ruokavaliosta ruoan määrää tai lisätä liikuntaa, maltilla kuitenkin ja riippuu taas henkilöstä, tavoitteesta ja suunnitelluista ohjelmista, mutta itse lähtisin lisäämään liikuntaa, kuin heti pudottaisin ruoan määrää. Mutta tässäkin tilanteessa on monia eri vaihtoehtoja, eikä kaikille sama toimi esimerkiksi ihan arjen sujuvuuden kannalta. 

Jos haluaa polttaa rasvaa, niin fakta on, että treeniohjelmaan tulisi yhdistää kuntosalitreeniä/voimaharjoittelutreeniä sekä aerobista treeniä. Ja mielellään vielä intervallityylistä harjoittelua, joka polttaa rasvaa vielä koko loppupäivän sekä vielä seuraavana päivänä. Intervallisykkeisiä treenejä ovat mm. mäkijuoksut, porrastreenit tai pyramidijuoksut. Tasasykkeinen aerobinen harjoittelu kun polttaa rasvaa vain itse treenin ajan, eikä pitkän juoksulenkin jälkeen yhtään. Kuntosaliharjoittelua/voimaharjoittelua kannattaa sen vuoksi harrastaa, sillä kun lihas kasvaa, niin aineenvaihdunta paranee ja myös levossa kalorin kulutus on suurempi, mitä enemmän on lihasmassaa. Eli tärkeää on kasvattaa lihasmassaa, jos oma tavoite on saada rasvaa vähenemään.

Jos takana on monta epäonnistunutta painonpudotus yritystä, uskon että itsensä punnitseminen voi tuntua inhottavalta. Alkuun tuntuu, ettei haluttuja tuloksia ole saatu, vaikka aikaa on mennyt vasta vain muutamia viikkoja. Täytyy muistaa, että naiselle sopiva painonpudotus viikossa on n. 200-500g, eli pienin askelin muutos tapahtuu. Myönnän, että itsekin olen joskus pelästynyt, kun tuloksia ei ole tullut nopeammin kuin kuvittelin, ja ei siinä ole mitään hävettävää, mutta kärsivällinen pitää olla. Joillekin voi pelkkä vaa'an mainitseminen tuottaa suurta stressiä ja sen vuoksi paino seilaa ees ja taas. Mutta syy voi olla monessa muussakin asiassa, kuten kovassa kuntosalitreenissä (yleisesti kylläkin erittäin raskaan voimaharjoittelutreenin jälkeen). Treeni voi joskus aiheuttaa sen, että paino voi nousta 1-3 kiloa, hups vaan. Itselläni en tosin tuota ole huomannut, mutta seuraavan aamun paino ei välttämättä ihan normaalin verran ole alas tullut. Mutta tottakai painonnousua pelästyy, jos ei tiedä, että se voi johtua vain eilisestä kovasta treenistä. Ja silloinhan pitäisi olla tyytyväinen, on ainakin treenattu kovaa :) 

Valmentajan rooli korostuu myös silloin kun paino ei putoa halutusti. Hän selvittää, miksi painonpudotus on hidastunut ja tekee tarvittavia muutoksia ruokavalioon sekä treeniohjelmiin taikka huomaa, että nyt olisi hyvä pitää pari lepopäivää. Liian kova treenaaminen voi aiheuttaa myös sen, että kroppa ylirasittuu eikä enää toimi kunnolla ja silloin aineenvaihdunta hidastuu. Siinä tapauksessa täytyy levätä ja antaa kropalle aikaa palautua. Itse pidän lepoviikon aina kahdeksan viikon välein ja pidän aina yhden täyslepopäivän viikossa, joskus jopa kaksi. Levolla sekä unella on suuri merkitys, jota ei kannata lakaista maton alle. Kannattaa huomioida, että nukut riittävästi ja lepäät. Kannattaa panostaa uneen ja siihen, että menee tarpeeksi ajoissa nukkumaan, sillä klo 22.00 - 02.00 on kehon fyysisen palautumisen aika ja klo 2.00 - 06.00 on henkisen palautumisen aika. Mikäli kärsit unettomuudesta ja sen aiheuttamasta stressistä, niin se voi olla syy, miksi paino ei putoa. Keho on stressitilassa, ja silloin sekin vaikuttaa aineenvaihdunnan hidastumiseen.

Itse suosittelen punnitsemaan vähintään kolme aamupainoa (juuri herättynä ja pissalla käynnin jälkeen) ja aamupainoista sitten lasketaan keskiarvo. Keskiarvoa seuraamalla viikkotasolla saa selville, että onko muutosta edelliseen viikkoon tullut. Jos vaa'an käytön kokee ihan painajaismaiseksi, niin voi vaikka käydä joka viikko kerran, suurinpiirtein samana päivänä ja pääsääntönä, että lepopäivän jälkeen punnitsemassa itsensä. Silloin on levätty, eikä lihakset ole keränneet nestettä. Kuitenkin suosittelen tuolla keskiarvolla laskettavaa tapaa, joka antaa tarkemman tuloksen siitä, että onko tulosta viime viikkoon verrattuna tapahtunut. Vaa'an käyttöä mielestäni ei tarvitse stressata, mutta ymmärrän täysin jos useiden epäonnistuneiden painonpudotusyritysten tai muiden syiden takia vaa'alla käynti ei vain tunnu hyvältä ja omalta jutulta, tai ei vaan yksinkertaisesti halua itseään punnita. Se on ihan fine. Kolmentena vaihtoehtona on punnita normaalisti vaikka kolme kertaa viikkoon, mutta ei itse katso tulosta ja pyytää vaikka puolisoa sen tekemään ja kirjaamaan tuloksen. Sitten ei ole mitä stressata ja silloin voi hyvillä mielin luottaa valmentajaan ja jatkaa omaa projektiaan tai vaikka ottaa ihan mitalla mittoja 3-4 viikon välein, ja siten selvittää, että onko tulosta tullut senttien vähenemisellä. Tuloksia tulee, mutta hitaasti. Malttia sanon minä :) 

Toivottavasti tästä oli apua, jos tuntuu että paino vaan jumittaa ja muutosta ei tapahdu :) Pikkuhiljaa hyvää tulee.

Oikein ihanaa keskiviikkoa kaikille :)

Essi

 

Kuvat ja editointi // Anna Nääppä, Annalla -blogi

Share

Ladataan...

 

Kun joulukuussa valmistuin Eerikkilän urheiluopistosta suoritettuani liikunnan ammattitutkinnon, tiesin että kotisivujen teko oli to do -listalla. Minulla oli pieni visio siitä, että miltä haluan sivujen näyttävän, mutta mieli muuttui koko ajan ja oli itse todella vaikeaa päättää tai ylipäätään ajatella, että miltä haluaisin kotisivuni näyttävän. Mikään koodaaja en ole missään nimessä, joten sivujen tekeminen ja itseasiassa sen aloittaminen, oli ihan super vaikeaa minulle. Kaksi viikkoa tuskailin joka ilta sivujen kanssa. Mistä löytää pohja kotisivuille, miten se sivusto toimisi, entä mobiililaitteissa ja, ja, ja.. Olin täysin hukassa ja hieman myös allapäin. Tiesin meinaan, että minulla ei ollut sijoittaa suurta summaa juuri valmistuneena ja koko vuoden opiskelijabudjetilla eläneenä kalliisiin kotisivuihin.

 

 

 

Yhtenä iltana kun olin täysin maani myynyt ja tuskailin taas sivujen kanssa, poikaystäväni sohvalla vieressä hissukseen päätti googlettaa kotisivutekijöitä. Hän löysi hyvän ja vieläpä edullisen tekijän Kai Metsävainion ja hänellä on ihana aate, auttaa pienyrittäjiä. Hän haluaa tehdä kotisivuista niin hienot ja toimivat, sillä mikäli asiakas ei sivustoa ota käyttöön, ei hän myöskään tekemästä työstään mitään laskuta. Aika reilua, eikö? Hänelle soitin heti seuraavana aamuna epätoivoisena ja sain häneltä kauan odotetun vastauksen. Hän voisi tehdä minulle kotisivut, vieläpä minulle sopivaan hintaan. Aah, se kuulosti niin hyvältä :) Siitä se suunnittelu sitten alkoi.. 

 

 

 

Annoin melkein täysin vapaat kädet Kaille, mutta kerroin vähän omia ajatuksia värimaailmasta sekä mitä toiminnallisuuksia haluaisin, että sivuilla olisi. Päätin antaa vapaat kädet kotisivujen teon suhteen, sillä en edes tiennyt mitä tarkkaan haluaisin, kun vaihtoehtoja oli liikaa. Varsinkin kun selailin erilaisia kotosivuja ja vaihtoehtoja, niin tuli vaan valinnanvaikeus. Nyt mielestäni sivut ovat harmooniset sekä juuri minun tyyliset. Sivulla on helposti löydettävissä hinnat, yhteystiedot sekä linkit myös instagramiin, blogiini sekä facebookiin. Myös ota yhteyttä -lomake oli mielestäni hyvä lisä, joka oli ehdotus Kailta. Halusin pitää esittelyt ja kaikki tekstit mahdollisimman lyhyenä, jotta niihin jaksaa tutustua. Kotisivuja selaillessa itse huomasin, etten jaksanut keskittyä tai lukea loppuun kotisivuilla pitkää tekstiä, valitettavasti. Lyhyet ja ytimekkäät hinnastot sekä esittelyt sopii minulle ja minun kotisivuille varsin hyvin.

 

No entäs logo? Sekin on tärkeä osuus yrityksen ilmeessä, johon mielestäni kannattaa panostaa. Sain ystävältäni hyvän idean, jonka Kai hienosti suunnitteli ja toteutti minun tyyliseksi. Oikeastaan Kai mainitsi, että mites logo? Öö, niin joo :) Kun päässä pyörii muutenkin sata asiaa, niin sellainen juttu kuin logo, ei vaan jostain syystä ollut mielestäni ihan niin kiireellinen. No tottakai on, heh! Eli vinkki, Kai suunnittelee ja toteuttaa myös painokelpoiset logot. 

 

 

Tuli myös ottaa huomioon, että en olisi osannut edes tehdä hakukoneoptimointia kunnolla (tai kröhöm, ollenkaan), kun juuri siitä olen vasta kuullutkin kunnolla :) Kai laittoi senkin osion kuntoon näppärästi, jotta minun sivuni löydetään internetin uumenista. Jos olisin itse tehnyt sivut, en olisi osannut ottaa tätäkään asiaan huomioon, joka on kuitenkin erittäin tärkeä osio kotisivuissa. Hyvällä hakukoneoptimoinnilla on mahdollista saada asiakkaita, joten olen erittäin tyytyväinen, että minun sivuni on tehnyt ammattilainen ja osaava henkilö.

 

 

Kun tämä kotisivuprojekti eteni, ymmäsin täysin kuinka paljon oikeasti kotisivujen teossa on työtä ja miten en olisi itse ikinä osannut niitä tehdä, niin että oppimiseen ei olisi mennyt kauan. Nyt oppimiseen käytetyn ajan pystyin käyttämään asiakkaisiin sekä omiin tärkeisiin, muihin asioihin to do -listalla. 

Olen sivuihin enemmänkin kuin tyytyväinen ja voin lämpimästi suositella kaikille Kai Metsävainiota. Hän vastasi aina minun sataan miljoonaan kysymykseen nopeasti ja niin, että ymmärsin. Hän antoi minulle myös mahdollisuuden kokeilla tehdä muutoksia sivuille, vaikka aina ei kaikki mennyt putkeen, heh :) Sivuthan meinaan on sellaiset, että voin niitä itse muokata, ja pohja jonka Kai on valinnut on oikeasti todella helppo sekä yksinkertainen, kun siihen vähän tutustui.

Nyt voin ruksia to do -listalta kotisivujen teon. Jes! Ihana tunne. Käykää siis kurkkaamassa kotisivuni: www.essihelppi.fi ja kertokaa omat mielipiteenne sivuista :) 

 

Oikein ihanaa energistä viikon alkua kaikille :)

Essi

Share

Ladataan...

 

 

Olen tänään vielä viimeisen kerran koulussa, täällä Eerikkilän urheiluopistolla, vaikka olenkin jo valmistunut. Opettajamme sairastui viimeisenä koulupäivänä joulukuussa ja nyt pääsemme opiskelemaan vielä vähän, jos oikein muistan niin liikuntavammoista. Ihan kivaa mennä koululle fiilistelemään, ilman stressiä, kun kaikki on jo suoritettu ja raportit kirjoitettu, jes! 

Saavuin koululle jo eilen, sillä tänä aamuna oli sen verran aikainen aloitus, että klo 5 herätys ei ihan kuulostanut hyvältä eikä myöskään kahden tunnin ajomatka pimeässä. Oli siis kiva tulla yöksi koululle :) Ja plussana, pääsin koululle vetämään hyvän kuntosalitreenin ja pääsin nukkumaan ajoissa, hihi. Parasta. 

Nyt siis on tiedossa opiskelua koko päivä ja sitten viikonlopun viettoon. Kivoja suunnitelmia onkin tiedossa, kuten poikaystävän synttäriyllätys sekä sotaleffamaratonia, kivaa!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! :)

Essi

 

Kuvat ja editointi // Anna Nääppä, Annalla -blogi

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen aina kadehtinut ihmisten pitkiä sekä paksuja kynsiä, kun itse joko nypin kynteni lyhyeksi taikka en pysty kynsiä kasvattamaan, niiden ollessa kovin ohuet. Ja jep, täällä on biotiinia kokeiltu, mutta kaikki sen hyödyt menevät jo valmiiksi suht paksuihin hiuksiini, argh! Muistan miten pienenä leikin äitini leikatuilla pitkillä kynsillä, hihi. Kiinnitin kynnet omieni jatkoksi :) Ehkä vähän outoa.. ? No mutta kuitenkin. Olen kokeillut kynsien syömisongelmaan pahanmakuista kynsilakkaa, joka ei minulla toiminut ollenkaan, eikä tavallinenkaan kynsilakka lopettanut kynsien syöntiä. Tämä ongelma mahtaa olla sukuvika, sillä isoveljelläni on vähän sama ongelma. Sitten tutustuin geelikynsiin, josta sain pelastukseni näteille kynsille. 

Otin geelikynnet monia, monia vuosia sitten, jotka olivat huhujen mukaan paremmat kuin akryylikynnet. Vitsit mikä fiilis oli, kun kynnet olivat kerrankin huolitellut ja nätit. Siitä asti olen ollut koukussa helppoon kynsienhoitoon, sillä kröhöm, minulta ei ihan kynsien lakkaus luonnistu. Miksi se on niin vaikeaa? Kynsien lakkausta on joskus tehty koko perheen voimin, haha! Onko siellä ruudun takana muita, kenelle siistit ja huolitellut kynnet on the thing?

Onnekseni hyvä ystäväni Saara  opiskeli vuosia sitten kynsiteknikoksi ja siitä asti Saara on hoitanut melkein joka kuukausi kynteni kuntoon kestolakkauksella. Nyt hän viihtyy vielä huhtikuun alkuun äippälomalla, mutta aikoja saa jo varata hänelle, ja kantsiikin, sillä ne menevät melko nopsaan. Itselläni on sinänsä ollut onnekas tilanne, kun olen häntä saanut häiritä äippälomankin aikana, heh! Mikä pelastus sanon minä :) 

Saaraa voi seurata instagramissa sekä facebookin kautta, mikäli olet kiinnostunut geelikynsistä, kestolakkauksista tms. kauneuteen liittyviin asioihin. Itse tykkään yksivärisistä sekä pelkistetyistä kynsistä, ja omat suosikkivärit ovatkin musta sekä punainen, mutta joskus saatan räväyttää kesän kunniaksi esimerkiksi pinkit kynnet, heh! Käykää kurkkaamassa Saaran instagramia, siellä on vaikka kuinka hienoa kynsitaidetta, wau ja go girl! :)

Saaralla onkin tarjous, että uudet rakennekynnet saa huollon hinnalla 60 eurolla ja huolto (sekä uudet kynnet) sisältävät kaikki koristelut. Geelilakkaukset (kestolakkaus) on tarjouksessa 45 euroa. Ja aikoja on mahdollista varata jo nyt numerosta p. 0400-312371. Saaralla on Turussa paikka, jossa hän näitä kauniita kynsiä loihtii. 

Tässä muutamia kuvia omista kestolakkauksista, jolla kynteni näyttää aina yhtä kivoilta :)

Aah, katsokaa noita ihania punaisia kynsiä! Minun pitääkin tästä varmaan itsekin rimpautella Saaralle ja sopia aika, että koska saisin punaiset kynnet :) 

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Essi

Kuvat ja editointi / Anna Nääppä, Annalla -blogi 

Share

Pages