Viime aikoina taloudellinen tilanne on ollut mielessä entistä enemmän. Ainahan se on, mutta nyt jotenkin erityisen paljon.

Olen tyytyväinen siitä että päätin mennä opiskelemaan, se toi minulle varmuutta ja antoi kunnollisen suunnan tulevaisuudelle. Mutta hitto että olisi ollut hyvä, jos olisi ollut säästöjä.

Opiskelijana tuli näet otettua lainaa ja ostettua asioita osamaksulla, ja koska vielä valmistumisen jälkeenkin teen edelleen pelkkiä määräaikaisia osa-aikatöitä, pieni palkka menee enimmäkseen laskuihin.

Uskon, että jonain päivänä tilanne tasoittuu, helpottuu. Mutta juuri nyt on vähän ahdistavaa.

Nyt Halloween-viikonloppuna olisi kutsuttu vaikka minne menoihin, mutta kaikki jouduin torjumaan. Vastaukseksi sain tietenkin valitusta kun en enää käy missään tai tee mitään, ja enhän minä ketään tapaa jos vaan nysvään kotona. En kehtaa myöntää, ettei ole varaa lähteä baariin, ja mieluummin käytän viimeiset eurot ruokaan kuin alkoholiin. Halpa viinikin on kallis kun samalla rahalla saisi tehtyä ruokaa viikoksi eikä ylimääräistä ole.

Pitäisi opetella se säästämisen jalo taito, mutta se on vaikeaa kun elää kädestä suuhun. Ja aina välillä haluaa hemmotella itseään kun muuten vaan nipistää ihan kaikesta.

Ja nyt lopetan valituksen.