En pyydä ku ymmärrystä! Ja aikaa! – kirje.
Pistin Samille ja sen mutsille viestin…Hei Sami ja Raija,Kirjoitan nyt tämän PITKÄN biestin, jotta saan sanottua kaiken mahdollisimman selkeästi ja rehellisesti.Tämä EI OLE EROKIRJE.Eikä tän tarkoitus ole teitä lisää tressata tai mistään syytellä, hakea sääliä tai draamaa.Mun tarve on nyt puhua totta – teille, ja ennen kaikkea itselleni.Mun ja Samin tutustuminen netissä oli sattumaa…Parempi tutustuminen ja yhdessä koko ajan enemmän ajan viettäminen oli meille molemmille yllättävää ja tunteet voimakkaita.Mä hurmaannuin nopeasti…Sami, sä olit – ja olet edelleen – aidosti -kiinnostava, fiksu, lempeä ja muista erilainen.Sussa oli jotain, mikä erottui selvästi.Siksi mä kiinnyin.Siksi valitsin kaikista just sut.Ja mä edelleen välitän susta.(vaikka en osaa tai uskalla aina sanoa sitä ääneen.)Omalla tavallani jopa rakastan sinua– niin paljon kuin tällä rikotulla ja kolhitulla sydämelläni pystyn.Muistattehan vielä:Tämä viesti ei ole mikään lähtölaukaus,eikä mikään”mä etsin nyt helpompaa tai parempaa suhdetta” – kirje!!!koska en todellakaan etsi.Ehkä mä etsin vaan itseäni.Kun Sami lähti nopeasti kuntoutukseen,mulle jäi käytännössä vastuu tyhjentää hänen asunto nopeasti saadun häädön jälkeen,järjestellä asioitaKuunnella monien murheet ohkeet ja käskyt,Ja hoitaa monta muutakin juttua.Mä selvisin siitä ja tein sen mielelläni – koska välitin Samista.Ja koska toivoin, että kaiken tekeminen auttaisi muakin pysymään pinnalla.Mutta nyt, kun on ollut vähän enemmän aikaa itselle– ja aikaa välillä ihan vaan istua ja hengittää –mä oon huomannut, että oon helvetin väsynyt.Ja edelleen uupunut.Mä oon itsekin yhä rikki.Sekä henkisesti että fyysisesti.Pakko sanoa ääneen sekin, ettävääjäämättä oon alkanut miettiä sitäkin..Voinko saada tästä suhteesta ne asiat, joita parisuhteelta kaipaan?Ymmärrystä. Tukea. Tasapainoa. Yhteyttä. Turvaa.Henkistä ja fyysistä läheisyyttä.Tämä ei ole syytös – vaan toteamus siitä, että oon ollut jo pitkään hiljaa, ja laittanut omat tarpeeni sivuun.En oo halunnut kuormittaa teitä kaiken muun paskan keskellä,ja samalla oon jättänyt itseni ja omat ajatukset/tunteet aivan sivuun.Mun korviin on jäänyt soimaan Samin lauseita kuten:– ”Sä oot ainoa joka pitää mut kasassa”– ”Ilman sua mä en jaksaisi tätä paskaa”– ”Jos tää ei nyt etene kuten haluan, mä keskeytän hoidot”– ”Älä väsytä mua lisää kertomalla tuollaista nyt…”Ja vaikka mä ymmärrän, että ne sanat tulee kivusta, pelosta, epävarmuudesta, odottamisesta ja ahdistuksesta..–ne tuntuvat samalla mulle painavilta ja pelottavilta.Mulle tulee olo, että mä en voi ajatella, liikkua tai hengittää kuten haluailman että joku saattaa romahtaa.Että joku vaatii et mun pitäisi pysyä hiljaa ja olla suhteessa koko ajan aktiivinen, läsnä, saatavilla –vaikka oma olo kärsii.Että jos en jaksa olla täydellinen tuki Ainaisestiolen huono ihminen.Siksi mä sanon nyt tämän:Mä tarvitsen MYÖS omaa aikaa.En siksi että haluaisin lähteä pois lopullisesti tai kokonaan.– vaan jotta MINÄKIN voisin vielä joskus olla vahvempi ja kokonaisempi ihminen.Jotta voisin alkaa miettiä ja käsitellä mun omaakin historiaani ja tulevaisuutta Edes vähän!Kokea mun tunteita ja suruja.Ja hoitaa pois mun ja tyttäreni traumaattisia kokemuksia…Jotta voisin nukkua.Saisin levätä.Hengittää.Hetken rauhassa, ilman tunnetta että joku koko ajan tarvitsee mua johonkin…(Olen kyllä tietoinen, että suurin syyllinen tähän on mun oma pää ja tunnekuorma.)En jaksa nyt jatkuvaa painetta olla toiselle läsnä, hoitaja, avustaja, kalenteri, tukihenkilö tai roskis kaikille toisen ajatuksille ja muuttuville tunteille.Haluan myös viettää aikaa muiden läheisteni kanssaniiden joiden ohi tämä suhde on mennyt.Haluan tilaa – mutta en etäisyyttä tunteissa…Mä en kadu tätä suhdetta.Enkä halua lähteä pois sun elämästä Sami.Mä vaan toivon, että muaKIN kuunneltaisiin.Ymmärrettäisiin. Autettaisiin.Että mun asiat kiinnostaisi.Että voitaisiin olla tulevaisuudessa sellaisella pohjalla, jossa kummallakin on hyvä olla.Lupa olla oma aito itsensä.Että mäKIN voisin elää ja samalla toipua – ja silti välittää.Että mä en joutuisi kantamaan kaikkea yksin.Että mä saisin olla hetken ihan vaan minä –en kenenkään henkireikä, pelastaja tai selkäranka.Mä tiedän, että tää voi satuttaa.Tai yllättää.Mutta mä toivon, ettei se tunnu hylkäämiseltä – vaan rehellisyydeltä.Mä olen täällä.Mä välitän.Mä haluan pitää yhteyttä ja kuulla heti jos tulee vaikeita tai yllättäviä muutoksia tai päätöksiä.Ja mä haluan auttaa – niin paljon kuin pystyn.Ja toivon, että mäkin saisin vastineeksi aikaa, huomiota, ymmärrystä –enkä vain vaatimuksia ja syyllistämistä, jos en vaikka vastaa Puheluun heti.Rakkaudella ja kunnioituksella,♡:lla Minä.