Ladataan...
En vaihtais sekuntiakaan

Mitäs tässä.

Vuosi vaihtui kotipihalla, Sarin vieressä, pienimmän nukkuessa sisällä. Ei ollut mitään ihmeellistä, mutta kaikki tarpeellinen kuitenkin: ruokaa, lautapelejä, iltapalaa, naapuruston raketit, ja ne parhaista tyypeistä parhaimmat.

Lupausten sijaan tänä vuonna tehtiin päätöksiä. Päätin, että rahatilanteen löysätessä meille tulee piano ja me opetellaan Elliksen kanssa yhdessä soittamaan. Päätin, että katson jokaisen viikon luennot viimeistään sunnuntaisin ja teen kaikki tehtävät ajoissa. Päätin, että urheiluelämä saa jatkua juuri tällaisena; rentona mutta aktiivisena, eri lajeja kokeillen, ilman tarkkoja suunnitelmia ja tavoitteita. Päätin, että nalkutan miehelle vähemmän turhasta ja sanon vähän rakentavammin aiheesta. 

Vuoden kaksi ensimmäistä viikkoa ovat sujuneet töissä, opiskellessa, urheillessa, hoidossa, soitinkarusellissa, luistellessa ja leikkiessä - juuri niin kuin päätettiinkin. J rakensi potkurin (kyllä, rakensi ihan itse potkurin! Laitan siitä kuvan vielä joskus) ja sekä J, koirat että Ellis ovat innoissaan. Eilen illalla käytimme siskojen kanssa yli tunnin yhteen koulutehtävääni ("kuvaa itsestäsi esittelyvideo Youtubeen", juu ei ole minun ominta aluettani se) ja söimme bataattiranskiksia, lihapullia ja pannulla pyöriteltyjä kasviksia valkosipuliaiolin kera. Jälkkäriksi oli mokkapaloja ja irtokarkkeja. Tänään toinen sisko tulee auttamaan videon viimeistelyssä ja syömään ahvenista ja oman maan perunoista tehtyä fish&chipsiä, kyljessä tottakai se sama valkosipuliaioli ja jälkkäriksi loppupellillinen mokkapaloja. Aion myös hiihtää, aloittaa uuden villapaidan ja kuunnella pari luentoa.

Tiedättekö kun joskus on iltaisin sellainen olo, että kaikki on vain niin älyttömän hyvin? Sellainen olo minulla on nyt ollut, monena iltana peräkkäin. Hymy.

Share

Ladataan...
En vaihtais sekuntiakaan

♥ 1 tulehtunut viisaudenhammas

♥ 2 alle kouluikäistä kuumepotilasta

♥ 1 ei-vielä-sairastanut-joten-taatusti-aattona-kipeä isä

♥ 1 kultainen täti

♥ 1 kultainen mummo

Lyhyesti: joululoma alkoi kahden edellisen vuoden tapaan sairaslomalla ja valvotuilla öillä. Mummolle soitettu "voidaanko tehdä jotain valmiiksi"- puhelu päättyi mummon sanoihin "tulkaa tänne, se se teiän tärkein työ tässä on" ja täti puolestaan otti hoitaakseen joulupukin. Pikkuisen liian myöhään tilatut lahjat saapuivat sittenkin ajoissa postista ja pari viime tippaan jäänyttä paniikkipakettiakin hoitui yhtäkkiä kivuttomasti.

Mitä siitä että unohdin lähettää kortit ajoissa, ostan niihin uudet merkit ja omalle kylälle käyn tiputtelemassa postilaatikoihin itse. Mitä siitä ettei kotona siivottu taaskaan, emme me täällä joulua vietäkään. Mitä siitä että mies tosiaan saa mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuon kammottavan flunssan juuri pyhien ajaksi, eipä olisi uusi juttu tässä perheessä. Mitä siitä että pyykit on pyykkäämättä, laukut pakkaamatta ja paketit paketoimatta.

Joka vuosi se joulu tulee, on tullut tähänkin saakka. Tuli viime vuonna kun valvoin huutavan vauvan kanssa ja mies kotiutui työreissulta ruokamyrkytyksen kera eikä päästykään lähtemään, tuli toissavuonna kun jännitimme kalkkiviivoille saakka jaksammeko lähteä kipeinä mummolaan, tuli sitä edellisenä vuonna kun vielä aatonaattona koti muistutti enemmän kaatopaikkaa kuin ihanaa joulukotia. Meidän joulutunnelma ei asu puhtaan kaapin perällä eikä puunatussa saunassa, vaan yhdessäolossa, rauhassa, hyvässä ruoassa ja kiireettömyydessä. Toissailtana istuimme ahkun kanssa kirkossa, lauloimme arkihuolesi kaikki heitä ja niin se sieltä hiipi. Joulu.

Neljä yötä!

Share

Ladataan...
En vaihtais sekuntiakaan

Tällä viikolla työkalenterin viikon aihe-sarakkeessa lukee skammâ álgá, kaamos alkaa. 

Kaamos, ei se etelän musta, märkä ja pimeä, jota meemeissä hauskasti kutsutaan Suomen talveksi ja black fridayksi. Ei, vaan kaamos, päivisin sininen, vaaleanpunainen, oranssi, valkoinen, öisin kirkas, vihreä, violetti, punainen ja tummansininen.

On täällä aina kiva olla, mutta kyllä kaamos vaan on kaunis.

Share

Pages