Mitäs tässä.

Vuosi vaihtui kotipihalla, Sarin vieressä, pienimmän nukkuessa sisällä. Ei ollut mitään ihmeellistä, mutta kaikki tarpeellinen kuitenkin: ruokaa, lautapelejä, iltapalaa, naapuruston raketit, ja ne parhaista tyypeistä parhaimmat.

Lupausten sijaan tänä vuonna tehtiin päätöksiä. Päätin, että rahatilanteen löysätessä meille tulee piano ja me opetellaan Elliksen kanssa yhdessä soittamaan. Päätin, että katson jokaisen viikon luennot viimeistään sunnuntaisin ja teen kaikki tehtävät ajoissa. Päätin, että urheiluelämä saa jatkua juuri tällaisena; rentona mutta aktiivisena, eri lajeja kokeillen, ilman tarkkoja suunnitelmia ja tavoitteita. Päätin, että nalkutan miehelle vähemmän turhasta ja sanon vähän rakentavammin aiheesta. 

Vuoden kaksi ensimmäistä viikkoa ovat sujuneet töissä, opiskellessa, urheillessa, hoidossa, soitinkarusellissa, luistellessa ja leikkiessä – juuri niin kuin päätettiinkin. J rakensi potkurin (kyllä, rakensi ihan itse potkurin! Laitan siitä kuvan vielä joskus) ja sekä J, koirat että Ellis ovat innoissaan. Eilen illalla käytimme siskojen kanssa yli tunnin yhteen koulutehtävääni (”kuvaa itsestäsi esittelyvideo Youtubeen”, juu ei ole minun ominta aluettani se) ja söimme bataattiranskiksia, lihapullia ja pannulla pyöriteltyjä kasviksia valkosipuliaiolin kera. Jälkkäriksi oli mokkapaloja ja irtokarkkeja. Tänään toinen sisko tulee auttamaan videon viimeistelyssä ja syömään ahvenista ja oman maan perunoista tehtyä fish&chipsiä, kyljessä tottakai se sama valkosipuliaioli ja jälkkäriksi loppupellillinen mokkapaloja. Aion myös hiihtää, aloittaa uuden villapaidan ja kuunnella pari luentoa.

Tiedättekö kun joskus on iltaisin sellainen olo, että kaikki on vain niin älyttömän hyvin? Sellainen olo minulla on nyt ollut, monena iltana peräkkäin. Hymy.