Vajaan vuoden verran tässä reissailtiin tahoillamme ees sun taas kahden kaupungin väliä, kunnes oli aika lyödä hynttyyt yhteen ja aloittaa yhteiselo saman katon alla. Mulla oli työni puolesta helpompi muuttaa hänen kotikaupunkiinsa kuin toisinpäin. Valintaa kypsyttelin aikani mielessä, kunnes se oli enää ainoa oikea vaihtoehto. Alkuhan oli melkoista myllerrystä. Mietin että taasko käyn läpi samat kipuilut, jotka kävin asuessani vuoden ulkomailla. Muutat paikkaan josta et tunne juuri ketään, joudut aloittamaan sosiaalisissa kuvioissa täysin alusta. Se vaatii ihan hirveästi ylimääräistä energiaa ja jaksamista. Tähän päälle lisätään muutto, joka itsessään on jo melkoinen voimanponnistus kenelle tahansa. Eli summa summarum, yhdessä viikonlopussa muutto, tavaroiden purku, uuteen työpaikkaan orientoituminen, uuteen kaupunkiin sopeutuminen ja saman katon alle muuttaminen. Monta palasta yhdellä kertaa. Niin oikealta tuntuu, toisaalta jopa jännitti että mitäs kun on näin monta liikkuvaa osaa. Olen nopea liikkeissäni ja osaan sopeutua. Näin kävi tälläkin kertaa. 🙂

Nyt kuukauden uudessa kaupungissa asuttuani, olen asettunut aloilleni ja tämä tuntuu jo todella mukavalta. Muutos se on positiivinen muutoskin ja myös stressiä se on positiivinen stressikin. Haastan itseäni, ja tällä hetkellä olen hyppäämässä jälleen uusiin saappaisiin. Minusta tulee lentopallovalmentaja junnuille. Ajoitus osuu kohdalleen ja enpä tiedä parempaa tapaa tutustua ihmisiin muuten kuin itselleni rakkaan harrastuksen kautta, johon sattumalta haettiin koulutukseen osallistujia uudella paikkakunnallani. Ens viikonloppuna pidetään uudessa kodissa tuparit, joita odotan innolla. Kevään tultua on alkanut riittää voimia myös enemmän itsestä huolehtimiseen ja kuntosalilla käymiseen. Saa nähdä onko tämä energiapiikki pysyvämpää vai tilapäistä. Toivottavasti tuota ensimmäistä. 

Ihanaa kevään ja kesän odotusta! 🙂

– Ribe