Äidit ovat läskejä, laiskoja ja itsekkäitä
Keppo nurin -palstalla pohdittiin raskausdiabetesta Turun Sanomien uutisen innoittamana. Uutisessa erikoislääkäri Eeva Korpi-Hyövälti väittää äitien olevan liian itsekeskeisiä ja sairastuvan siksi raskausdiabetekseen: ”Naiset palvovat raskauden aikana itseään herkuilla, vaikka se ei ole sille syntyvälle lapselle hyväksi.”. Siinäpä meni mutkaa suoraksi. Mutta hei, äidit ne nyt vaan tuppaavat olemaan itsekkäitä, laiskoja ja läskejä. Tämä käy ilmi vaikka missä:
Näin Jutta ja Superdieetit ohjelmasta pätkän. Siinä esiteltiin fitness-kilpailija se edellä, että hänen ei uskoisi olevan äiti. Oletan, että viittaus tarkoitti sitä, miten timmi hän on. Sitten jatkettiin Jutta Gustafsbergin hätkähdyttävällä väitteellä: äitikin voi olla hoikka, sillä lapsi ei heittele suklaanpaloja äidin suuhun, eikä pakota häntä syömään ”herkkuleipiä” (Pakottaisipa joku mut syömään ”herkkuleipiä” tai edes tekisi mulle sellaisen, puhumattakaan nyt siitä, miten kätevä olisi suklaa-automaattina toimiva jälkeläinen). Iltalehti puolestaan kertoi meille juuri ällistyttävän laihdutustarinan – äidistä tuli fitness-kaunotar! Äl-lis-tyt-tä-vää, kyseessä on sentään äiti.
Kohu-uutisia esimerkiksi siitä, kuinka synnyttäjistä joka kolmas on ylipainoinen tulee tuon tuostakin. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että kaksi kolmasosaa synnyttäjistä on normaalipainoisia. Saati siihen, että jos paino nousee raskausaikana sen suositellun 7–18 kiloa (lähtöpainosta riippuen), ei ole varsinainen yllätys jos hetkeksi ylipainon puolelle päätyy. Mutta eihän kyseessä olekaan normaali painonnousu, vaan tämä järkyttävä läskiys johtuu äitien ahneudesta: jopa diabetesäidit tulevat synnärille namipussien ja limsapullojen kanssa…
Mistä ihmeestä on syntynyt käsitys siitä, että äiti-ihminen on lihava, tai ainakin ei-timmi, ja mässyttää minkä kerkiää? Ja miksi on niin tärkeää kollektiivisesti paheksua sitä, että mutsit julkeavat lihota?
Heiheihei mitä noi murot on? Ryhdistäydy hyvä nainen! Kuva täältä.
En väitä, etteikö raskaudenaikainen ylipaino olisi terveysriski sekä äidille että lapselle. Enkä väitä, etteikö suomalaisten naisten, ja siten myös äitien, joukossa olisi ylipainoisia. Tietenkin on olemassa äitejä, jotka eivät kiireensä, univelkansa tai muun syyn takia jaksa liikkua ja syödä järkevästi. Tai eivät halua, sekin on toistaiseksi sallittua… Ihan samalla lailla on olemassa lapsettomia naisia, lapsettomia miehiä ja isiä, jotka eivät kiireensä, univelkansa tai minkä vaan syyn takia liiku ja syö terveellisesti. Osa näistä on ylipainoisia, osa ei.
Mutta miksi lihavuudesta tai treenaamattomuudesta puhutaan niin kuin se koskisi jotenkin erityisesti äitejä? Ei kai se, että noin vuoden ajan painaa normaalia enemmän, tarkoita sitä, että olisi loppuelämänsä lihava? Tai se, että muutaman viikon – muutaman kuukauden jaksolla ei juuri voi liikkua, tarkoita sitä, että ei enää koskaan liiku?
En tunne ollenkaan sellaisia oman ikäluokkani äitejä, jotka olisivat lihonneet tai lopettaneet liikkumisen saatuaan lapsia. Yleensä siinä on käynyt päinvastoin, minullekin. En tunne myöskään ketään, jolle raskauskilot olisivat jääneet loppuelämäksi. On tietysti mahdollista, että elän jossain kuplassa, mutta pistää miettimään, että miksi tuollaista myyttiä ylläpidetään? Ketä se innostaa liikkumaan tai terveellisempään elämään?
Jos äitien läskiys on niin vakava ongelma, niin miksi asialle ei tehdä jotakin? Voisiko vaikka kunnan ylläpitämille liikuntapaikoille saada lapsiparkkeja? Jos äidit ovat niin uupuneita tai alamaissa, että syövät kestääkseen sen, niin voisiko heille järjestää jotakin apua syyllistämisen sijaan? Nyt on sitten turha alkaa väittämään, että jaksettiin sitä ennenkin. Ennen äidit eivät hoitaneet lapsiaan yksin, ja herkuista kieltäytyminenkin saattoi olla aavistuksen helpompaa, homeinen lanttu kun ei varsinaisesti ole tv-illan ykköseväs. Eikä ollunna telkkareitakaan.
Mutta ennen oli sentään äidit laihoja!
***
Mothers: fat, lazy and selfish. Colors: black and white.