Mitä jos lopettaisit sen laihduttamisen?

Fitness Führer

Joo, ylipaino on terveysongelma. Joo, lihavuus lisääntyy länsimaissa. Joo, yhteisiä verovaroja kuluu ylensyömisen aiheuttamien ongelmien hoitoon. Nojoo, monet eivät pidä pulskuutta kovin esteettisenä. Ja kyllä, omalle kropalleen saa tehdä mitä lystää.

Silti. Onko sinun ihan välttämätöntä laihduttaa koko ajan?

Ehkä, jos painoindeksisi on jotain 30 ja terveyshaittojakin on. Mutta jos painoindeksi on terveellinen ja voit hyvin, niin miksi vatvot painoasi ja syömisiäsi jatkuvasti?

Ai et? Hyvä, sitten tämä ei koske sinua. Mutta tämä koskee niitä, jotka supisevat tai kauhistelevat kovaan ääneen juhlien buffetpöydän äärellä, miten lihottavaa mikäkin on. Sekä niitä, joiden mä olen niin läski -kommentit kantautuvat viereisestä sovituskopista. Ja niitä, joiden koko elämä pyörii parsakaalin, kanafileiden ja "omistautuneisuuden" ympärillä. Niitä, jotka valitsevat jokaisen ravintola-annoksensa kalorimäärän perustella. Tämä koskee niitä, jotka välttelevät tiettyjä tilaisuuksia koska niissä joutuu syömään, niitä jotka laskevat joka päivänä hankitut kalorit, ja niitä jotka räknäävät kaiken liikkumisensakin sen mukaan, mitä ovat napaansa vetäneet.

Erityisen paljon tämä koskee heitä, jotka määrittävät arvonsa, kauneutensa ja kyvykkyytensä painon ja vaatekoon perusteella.

Fitness - rankaisu - logiikka - juuei.

On hyvä huolehtia terveydestään ja siitä, että voi hyvin. On ihan sallittua pyrkiä näyttämään hyvältä. Mutta siinä ei ole pienintäkään järjenhiventä, että suuri osa länsimaisista naisista käyttää murrosiästä alkaen loppuelämänsä laihdutteluun. Vuosia toisensa perään. Kalorien laskemista, siitä - tästä - tuosta kieltäytymistä, ruokien punnitsemista, itsensä punnitsemista, mittanauhan kiskomista ympärilleen, pienemmän koon kiskomista ylleen.

Eikö kuulosta tutulta? Hieno homma. Eikö koske edes ketään ympäristössäsi? Upeaa! En tiedä satunko aina erityisen fiksoituneisiin piireihin, mutta näitä ihmisiä oli paljon samaan aikaan kanssani koulussa, näitä on ollut jokaisella työpaikallani, näitä on samalla salilla kanssani, näitä on muissa harrastusporukoissani ja kavereitteni joukossa. Suurissa määrin, ei yksittäistapauksina. Yleensä kaikki naisia, reilusta kymmenenvuotiaasta eteepäin ilman yläikärajaa.

Naisia, joiden elämään laihduttaminen kuuluu ihan yhtä olennaisena osana kuin, noh, syöminen. Suurin osa meistä joutunee välillä kiinnittämään huomiota ruokavalioonsa, joko siksi että söisi tarpeeksi tai siksi että on tultu syötyä liiaksi. Tai siksi, että jokin ruokavaliossa ei tunnu sopivan itselle, tai syömisistä ei tule hyvä olo, tai ehkä eettisistä syistä. Se on ihan normaalia. Jatkuva kilojen ja syömisen vahtaaminen ei sen sijaan ole. Se vain tuntuu normaalilta, koska kaikki tekevät niin, ja koska se on yhteiskunnassamme suotavaa ja toivottavaa naisten suhtautumista ruokaan ja ruumiiseensa.

Get thin or die tryin'.

Kehon muokkaaminen voi olla harrastus, tai jopa ammatti. Se ei sinällään ole huono juttu. Kuten ei normaalipainoisen laihdutuspyrkimyskään. Jokainen voi itse määritellä sen painon ja muodon, jossa kokee olonsa ja ulkonäkönsä hyväksi. Mutta ehkä olisi hyvä suoda ajatus sille, onko kyseinen paino ja muoto realistinen, jos se määrittää pitkälti ne muut asiat joita voi tehdä: mitä syödä, millaisiin tilaisuuksiin osallistua, miten paljon liikkua ja millaisia vaatteita käyttää? Entä ovatko kyseinen vaa'an lukema ja figuuri ylipäätään omaa toivetta, vai tuleeko käsitys yhteiskunnan normeista tai ihanteista, ilman henkilökohtaista kyseenalaistamista ja puntarointia?

Ai mitä muiden laihduttaminen minua rassaa? Ehkä olen kateellinen, kenties siksi että itseltäni puuttuisi itsekuria? Ei. Se mikä minulta puuttuu, on usko siihen ajatukseen, että ollakseen kelvollinen naisella olisi oltava itsekuria - eritoten syömisen suhteen. Että toteuttaakseen oikeanlaista naiseutta on haluttava aina olla viisi kiloa kevyempi ja jatkuvasti mietittävä mitä voi syödä ja ennen kaikkea mitä ei.

Normaalipainoisen jatkuva painon ja ruokavalion kyttääminen on turhaa, typerää ja ankeaa. Se vie aikaa ja energiaa muilta asioilta, jotka ovat potentiaalisesti hyödyllisempiä ja hauskempia. Jatkuva tyytymättömyys itseen on kurjaa ja saa tekemään tyhmiä valintoja, kuten kituuttamaan liian vähällä ruoalla, jättämään väliin kivoja tilaisuuksia ja pukeutumaan tylsästi. Lihavuuden terveyshaitoista puhutaan jatkuvasti, mutta myös laihduttaminen voi olla terveysriski, eritoten silloin kun laihtumiseen ei ole fysiologista tarvetta. Hormonitoiminta, aineenvaihdunta ja pää voivat mennä pahastikin sekaisin, puhumattakaan nyt puutostiloista ja pienemmistä harmeista kuten hiustenlähdöstä ja palelusta.

Lisäksi, mitä useampi nainen tätä laihduttelua harrastaa, sitä normaalimpaa ja normittavampaa siitä tulee - ja sellaisena se pysyy. Mitä suurempi osa naisista söisi rennosti eikä kyttäisi kroppaansa, sitä normaalimpaa siitä tulisi.

Muista olla hoikka että joku voi rakastaa sinua.

Kaikkea näkemäänsä ei tietenkään voi syödä, eikä esimerkiksi ns. roskaruokaa ole mikään pakko mässyttää jos ei tahdo. Mutta jousto ja rentous eivät automaattisesti johda sekopäiseen syömiseen ja valtaisaan vartaloon. Suurin osa meistä pysyy terveinä ja hyvinvoivina normaalilla ruokavaliolla ja liikkumisella. Normaalilla tarkoitan tässä sitä, että jokaista suupalaa eikä jokaista askelta tarvitse miettiä. Jos koet sinun tarvitsee, vaikka olet normaalipainoinen, suosittelen, että mietit pitkään ja monelta kannalta, miksi.

*

Näitä samoja asioita tuodaan esille myös

kansainvälisessä Älä laihduta -päivässä, jota vietetään huomenna 6.5.:

Yhä useammat elävät tilanteessa, jossa eivät saa olla tyytyväisiä omaan kehoonsa, koska heidän "kuuluu" olla toisenlaisia. Heidän "kuuluu edes yrittää" laihduttaa.

Laihduttamiseen liittyvistä riskeistä puhutaan vähän, vaikka laihduttaminen tapahtuu usein kovin epätervein keinoin: paastotaan, pantataan, rääkätään kehoa ja mieltä. - - Laihduttaminen voi olla myös pakkomielteenomaista ja aiheuttaa jatkuvaa syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta. Laihduttaminen voi laukaista myös syömishäiriön.

Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.

Lisätietoa täältä.

***

It seems that so many of western women aged over ten are on a constant diet in order to lose weight. Of course it's allowed to shape one's body if wanted, but is it really necessary to watch weight and eating all the time?

Share

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Mä en edes ymmärrä ihmisiä, jotka laihduttaa koko ajan. Okei, mun varmaan pitäisi kun BMI on tosiaan melkein 30 (tosin minulle tuotti suunnatonta riemua se, kun siirryin kategoriaan "lievästi ylipainoinen" sen astetta painavamman kategorian sijaan :D), mutta lähtee se läski näinkin: helmikuun alusta 11,5 kg kevyempänä ja edelleen yhtenä päivänä viikossa on noutoruoka/ulkonasyömispäivä, jolloin en todellakaan laske kaloreita tai uhraa ajatustakaan sille, mitä suuhuni lapan niin kauan kuin se maistuu hyvälle. 

Ehkä (no varmastikin) laihtuisin nopeammin jos en pitäisi sitä yhtä herkkupäivää viikossa (ja/tai jos liikkuisin enemmän kuin sen kerran tai pari viikossa) - mutta eihän mulla herranjumala kestäisi pää jos jatkuvasti pitäisi joka suupalaa tarkkailla, tai jos olisin joka päivä veren maku suussa pyörtyilemässä salilla.

Painonpudotuksenhallinnan pitää olla pysyvä muutos - mun mielestä tätä prosessia ei edes saisi kutsua laihduttamiseksi. "Olen dieetillä" jo kuulostaa siltä, että kyseessä ei ole perustavanlaatuinen muutos, vaan pelkkä elämänvaihe ja vieläpä lyhyt sellainen. Ex-jojolaihduttajana (tai no, ex tai ei on vielä nähtävissä, haha) tiedän hyvin, että järjetön kalorientarkkailu, itsensä jatkuva kiduttaminen ja ennen kaikkea itseltään jatkuva kaiken kieltäminen ei vaan voi olla pysyvä olotila. Seuraa repsahduksen ja itseinhon oravanpyörä, jota kirjaimellisesti ruokitaan eksessiivisillä kaloreilla. Ja sitten "ollaan taas dieetillä". 

Läski on puhunut.

***

P.S. Löysit sit mun biksukuvan aaahhhaaaahhhh :D :D :D

FFFifi
Fitness Führer

Mä en kans kerta kaikkiaan tajua. Tunnen tosi paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan voi livetä siitä ruokavaliostaan, ja siis en puhu mistään mulla on fitnesskisat kuukauden päästä -tyypeistä. Enkä sellaisista, jotka eivät haluaisi vaikka syödä kakkua. Mun mielestä silloinkin jos tarkkailee painoa voi välillä syödä enemmän tai kaloripitoisempia asioita, eihän se koko homma todellakaan siihen kaadu jos joskus jotain syö. Se on tietysti eri asia, jos ei oikein ole juttu hanskassa, vaan esimerkiksi lipeää ahmimaan viikoiksi, mutta se on ihan eri juttu.

Uskoisin ainakin, että se on huomattavasti helpompaa ja pysyvämpi ratkaisu jos kaikkea voi kohtuudella syödä.

Joo löysin, sitä mä vaan mietin, että miksi olet piirrellyt itseesi tussilla?? :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on painoindeksi 22,5. Eli tarvetta laihduttamiseen ei ole.
Monesti jätän sen kakkupalan kuitenkin syömättä. Syystä, että MINUN on helpompi olla syömättä kakunpala kokonaan kuin syödä vain yksi kakunpala. Helposti tulisi syötyä 4 kakunpalaa. Sama juttu vaikka jos joku tarjoaa karkkia. Juu ei kiitos. Tulen 1-5 karkista vain äreäksi. Mieluummin syön 1-2 pussia karkkia. Sama kaiken makean kanssa.
Vertaan sokeririippuvuuttani alkoholismiin. Joku osaa ottaa fiksusti lasin tai kaksi viiniä. Minä en. Otan kännit jos otan. Siksi olen ollut ottamatta 15 vuotta.
Joku osaa ottaa kakunpalan, muutaman suklaapalan tai jätskin. Minä en. Otan mieluummin makeaa niin että poden fyysisesti ja psyykkisesti huonoa oloa. Siksi yritän aina välillä olla täysin ilman sokeria. Sokerista luopuminen on vaan vaikeampaa kuin alkoholista. Osin siitä syystä, että sokeria on joka paikassa. Osin siitä syystä, että välillä ihmiset (kuten sinä) tuntuu syyllistävän siitä, kun yrittää elää terveellisesti.

PS. En ole kuitenkaan se, joka ääneen puhuu kaloreista ja läskeistä. Itseasiassa tunnen olevani kaunis ja hyvässä kunnossa. Vältän puhumista terveellisestä ruoasta yms, koska se tuntuu olevan tabu, jos painoindeksi on 22,5. Välillä tuntuu, että vain BMI 30+ ihmisillä on oikeus puhua terveellisestä ruokavaliosta/liikunnasta/yms.

FFFifi
Fitness Führer

Mulla on kyllä sama, tai no en ehkä saa kahta pussillista karkkia menemään, mutta muuten. Mä en osaa syödä vaan vähän makeaa, en pysty pitämään kotona mitään keksejä, suklaita tms. koska syön ne kaikki heti. Missään tapauksessa mäkään en siis pysty syömään kaikkea mitä haluaisin, joskus on sanottava ei. Ja on täysin ymmärrettävää sanoa ei jos kohtuus ei onnistu. Pointtina tuossa oli, että suurin osa ihmisistä (oletan) pystyy syömään vähän esim. makeaa ilman että homma lähtee käsistä. Silloin en ymmärrä miksi sitten ei voi syödä jos haluaa, jatkuvaan kontrolliin lienee harvemmin tarvetta.

Musta tuntuu, että se liittyy tähän jatkuvaan laihdutuspuheeseen myös. Että jos liikkuminen nähdään pelkästään laihtumisen tavoitteluna ja terveellinen ruokavalio automaattisesti laihdutuspyrkimyksenä, kuulostaa ne puheet helposti siltä, että on laihduttamassa/ painostamassa muita laihduttamaan jne.

Miia_pau
Kolmas linja

Hei sä teit sen taas! Piti pitkästä aikaa raahautua blogin pariin ja kirjoittaa tästä Älä laihduta -päivästä, mutta ei mun nyt tarvitsekaan kun täällähän taas oikein jäsennellysti ja hyvin kerrotaan mun mielipide. Voin siis hyvillä mielin ahertaa gradua ja laiminlyödä blogia vähän lisää :D 

Verrattain kauhistuttavia ovat nuo kuvitustekstit myös.Get thin or die tryin', terve o_O En juuri lue naistenlehtiä (jumppa tai muu) ja laihdutuspuheeseen suhtaudun perusnegatiivisesti myös. Olen tosi iloinen, että omassa lähipiirissä on verrattain vähän kroonisia laihduttelijoita ja ruoasta syyllistyjiä, mutta tunnistan kyllä tämän diskurssin. Itse välttelen laihdutuspuhetta enkä muutenkaan viitsi tehdä numeroa syömisistäni tai syömättä jättämisistäni (tosin lauantaina saatoin todeta, että leuanveto voisi sujua vähän paremmin jos pudottais pari kiloa, mutta kun ei kertakaikkiaan huvita mikään laihdutus. Pitänee siis tulla vahvemmaksi :D )

FFFifi
Fitness Führer

:D

Joo, kyllä. Ilahtuneena tosin huomasin, että mun ruotsinkielisistä treenilehdistä ei irronnut yhtäkään lausetta tohon kollaasiin kun ei niissä sanottu mitään tuollaista! Ja Suomen lehdissä (mulla oli täällä pelkkiä MN & MN Sport -lehtiä) ei ollut mitään kovin järkkyä. Mitä nyt otti hermoon kun joka lehdessä oli että VEKS, kilot VEKS, viisi kiloa VEKS jne.

Mäkin aina silloin tällöin mietin, että pitäisi olla kevyempi niin juoksisi kovempia aikoja, mutta kun mä en jaksa kiinnostua asiasta niin paljon että tekisin jotain!

Terhiliini (Ei varmistettu)

Kiitos ja aamen! Loistava kirjoitus jälleen kerran :)

Naisen kehossa taitaa aina olla jotakin vikana. Historiassa on laajalti esimerkkejä tästä: jos ei laihduteta (twiggy) tai lihoteta (barokin rubenslainen naisihanne), niin ainakin voidaan katkoa kylkiluita, jotta mahdutaan korsettiin tai typistää jalkoja, jotta ne näyttäisi somalta. Afrikassa taitaa se heimo vieläkin venyttää naistensa kauloja niiden rautavanteiden kanssa. Eivätkä nämä nykyiset länsimaiset silikoni/botoxjutut ole kauas tuosta tulleet. Kipua aiheuttavat nekin operaatiot. Jotta olisimme enemmän sellaisia kuin meidän (muka) pitäisi muiden silmissä olla :(

FFFifi
Fitness Führer

Näinhän se menee :(

Huomenna on paremmin..

Aamen!

Vitsit, sitten kun joku neuvoisi vielä, miten tuo tehdään. Oon ehkä äärikeissi vanhoine syömishäriötaustoineni, mut luulen että moni muukin lopettaisi kiloahdistuksensa, jos tietäisi miten. Laihduttamisen fyysinen lopettaminenhan on projektin iisein askel. Vaikeampaa on vaimentaa ne hiljaiset, itsekin hulluna pitämänsä äänet, jotka vihjailevat, että laihduttaa pitäisi tai että paino vaikuttaa siihen kuka olen tai miten muut mut näkee - näin vaikka tosiaan asian järjen tasolla tajuaa.

Arvostan, että oot tässä blogissa keskustellut kulttuurisista ihanteista, urheilullisuuden ja hoikkuuden diskurssista sekä "normaalin" tuottamisesta. Vaikka kuinka jotkut haluavat sanoa, että aikuisen ihmisen pitää kyetä pitämään pintansa laihuusihanteiden edessä (ja varmaan suuri osa näin kognitiivisella tasolla tekeekin), näillä kulttuurisilla ihanteilla on silti iso merkitys siinä, mitä ihmiset pitävät normaalina ja tavoiteltavana; ja miten ymmärtävät itsensä.

Eli nyt ABC:ta vaan kehiin siitä, miten irrottaa itsensä kulttuurin ikeestä!

FFFifi
Fitness Führer

No niinpä! Mä voisin yrittää tehdä tuostakin postausta joskus, vaikka en mä kyllä tiedä osaanko hirveästi sanoa mitään. Enhän mä ole mitenkään immuuni näille itsekään, mutta uskon että se kyseenalaistaminen ja asenteiden näkyväksi tekeminen on ensimmäinen askel. Kokonaanhan sitä kulttuuriaan ei voi päästä pakoon, mutta siihen voi pyrkiä vaikuttamaan.

Se on jännä kun tähän liittyy niin monia ihan omituisia juttuja. Varmaan suurin osa (naisista) tunnistaa esimerkiksi "lihavan olon", joka voi tulla vaikka kun näkee jonkun kuvan itsestään, on syönyt paljon tai sovittaa jotain vaatetta joka ei näytä hyvältä tms. ja sitten tuntee itsensä lihavaksi. Sehän ei perustu mihinkään, ihan käsittämätön ajatus, mutta silti yleinen.

Samoin tuo normaalius, musta tuntuu että me emme niinkään pidä normaalina sitä mitä näemme ympärillämme oikeassa elämässä vaan se normaalius tulee tosi vahvasti myös median ja muun kulttuurin kautta. Ja sitten ihmisillä on ruumiinkuvan häiriöitä ja siihen verrattavia ajatuksia, ihan terveilläkin. Kun se kuvavyörytys on niin valtavaa, että ei sitä mitenkään pysty täysin vastustamaan.

Pearls & feathers

Jokaisella meistä varmasti on noita pään sisäisiä ääniä. Ja niitä ei ehkä saa vaiennettua millään. Mutta sen voi jokainen tehdä, että pitää ne äänet vain oman päänsä sisällä eikä päästä niitä pään ulkoisiksi ääniksi. Minä aidosti uskon, että se helpottaa sekä omaa oloa että muiden oloa. Mitä enemmän kaikki vouhottavat laihduttamisesta, sitä enemmän kaikille tulee se olo, että "jos tuokin laihduttaa, minunkin pitää." Ja mitä enemmän itselle ääneen jankkaa, että minun pitää laihduttaa, sitä todemmaksi se muuttuu. Pakokauhu lisää pakokauhua. Kyllä minäkin joka päivä mietin sitä, mitä pitäisi syödä ja jättää syömättä. Mutta olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että en puhu siitä ääneen. Se ei lisää kenenkään hyvää oloa, jos kailotan "olen läski, pitää laihduttaa". Siitä tulee kaikille, minä mukaan lukien, vain paha mieli. 

Huomenna on paremmin..

En tiiä, oliko tuo nyt erityisesti mulle suunnattu, mutta voisin tuohon edelliseen kirjoitukseeni lisätä, että näin syömishäiriötaustalla ja sen helvetin hyvin tuntevana olen itse aika tiukka siitä, millaista diskurssia itse tuotan ja mihin osallistun. Eli en itse todellakaan halua edistää jonkun muun huonoa kehonkuvaa, enkä siten itse lausahtele mitään lihavuusahdistuksia tai envoisyödä-pohdiskeluja julkisesti. Erityisen tarkka olen näistä mukeloiden seurassa (lasten kanssa nääs työskentelen) ja pyrin ennemminkin luomaan ihan toisenlaista ajattelutapaa. Miehen ja läheisten ystävien kanssa näistä välillä keskustelen, mutta silloinkaan nää ei ole mitään kakkupalojen edessä lausuttuja "Huoh, mikä kalorimäärä" -kommentteja vaan sellasia "Paska, kun on taas epävarma olo" -keskusteluja tilanteissa, joissa puidaan asioita muutenkin.

Pearls & feathers

Moikka! Se ei ollut varsinaisesti sinulle suunnattu vaan yleisesti. Mielestäni kommenttini vain sopi siihen sinun kommenttisi jatkoksi. Mukavaa kevättä! 

 

Huomenna on paremmin..

Hyvää kevättä sinnekin!

FFFifi
Fitness Führer

Samoin, mulla on kaksi tyttöä joista toinen kilpavoimistelee, niin meillä on tosi tarkkaa siitä miten ruoasta ja vartalosta puhutaan. Kaloreista ja painosta ei puhuta ruokapöydässä (eikä juuri muuallakaan), eikä kenenkään kropasta sanota mitään negatiivista.

FFFifi
Fitness Führer

Juuri näin!!!

sokeris (Ei varmistettu)

Mun "laihdutuspaineet" loppui siihen, kun tajusin, että 5 kiloa pudottamalla en muutu Victoria's Secretin enkelin näköiseksi. Sääret kun ei sillä pitene. :D

Olen myös huomannut, että kroppani on sitä mallia (jäntevä ja lihaksikas), että jos olisin tosi laiha, en olisi terve ja joutuisin keskittämään koko energiani minulle vääränmallisen kropan ylläpitämiseen. Enkä silti vastaisi sitä perimmäistä kauneusihannetta. Ihan turhaa touhua siis. :) Joiltakin sellaisen yleisesti tavoiteltavana pidettävän hoikkuuden saavuttaminen onnistuu luonnostaan ja eikä siinä mitään, se on ihan ok. Meitä on erilaisia. Mutta jos se vaatii kärsimystä ja itsensä sairastuttamisen, se ei ole ok.

Olen urheillut koko ikäni, joten lähestyn kroppaani hyvin käytännölliseltä kantilta ja keskityn siihen mitä sillä voi tehdä enemmän kuin miltä se näyttää. Itselleni asiassa auttoi siis hyvin pragmaattinen ja analyyttinen lähestymistapa ja sen tajuaminen, että ihmisiä ja niiden kroppia on oikeasti tosi erilaisia ja se mikä tila on kunkin kropalle sopivin, vähän vaihtelee. Ääripäät on tuskin hyväksi kenellekään. Ja että yleensä se ihminen näyttää parhaalta siinä itselleen sopivimmassa kuosissa.

Olen myös ymmärtänyt, että jos syön pitsaa joka päivä, on ihan turha ihmetellä miksi ne farkut alkaa hiljalleen kiristää. Elämä on valintoja.

FFFifi
Fitness Führer

Joo, mulla on ihan sama.

Sitä yhtä vartalomallia vaan tuutataan niin paljon, että helposti unohtuu se, että kaikki eivät voi olla saman muotoisia vaikka laihduttaisivat kuinka. Saati että kaikkien tarvitsisi olla! Sekin vielä, että tuossa ihanteessa on aika sivuseikkana se, mitä sillä kropalla voi tehdä. Nytkin, vaikka on muodikasta olla aiempaa lihaksikkaampi, pointti on enemmän siinä puolessa miltä se kroppa näyttää kuin mihin se kykenee...

Näinhän se menee. Kaikkea vastaan tulevaa ei voi syödä, mutta aina ei tarvitse kieltäytyäkään.

saimah
Mintulle mies 2014

Mahtava kirjoitus, kiitos!

Eerika
Bättre liv

Word! Syöminen on ilo ja nautinto, samoin liikunta. Itse noudatan ajatusta "kehoni on temppelini" ja pyrin rakastamaan kehoani sellaisena kuin se on. Toki aina välillä oma keho tuntuu löysältä tai saatan huomata tuttujen housujen puristavan. Silti koskaan en ole laihduttanut. Elämäntavat, liikunnan lisääminen ja vähän tarkempi syömisen miettiminen ovat normaalipainoiselle se järkevämpi, mukavampi ja rakastavampi tapa vaikuttaa oman vartalonsa hyvinvointiin ja ulkonäköön :)

Rakastetaan itseämme! Niin ja oikeasti, ihan hyvin voit ottaa sen toisen kakkupalan juhlissa ja varsinkin pitää turpasi kiinni läskeistä ja kaloreista ja paljonko nyt pitää muka itseään rääkätä tästä hyvästä. Älä pilaa hyvää kakkupalahetkeä itseltäsi tai muilta, kiitos ja aamen! 

FFFifi
Fitness Führer

Just näin!

Ja toi on niin ärsyttävää kun jotkut eivät tunnu näkevän ruoassa muuta kuin kaloreita ja ennen kaikkea mahdollisimman pian pois kulutettavia kaloreita ja kokevat, että siitä pitää jatkuvasti kommentoida. Jos suhtautuu ruokaan niin, niin ei sitä tarvitse niille toitottaa jotka haluavat nauttia ruoasta rauhassa.

hanne_tasteofhoney

Vähän nyt off topic, mutta pakko kertoa että mun 3-vuotias otti äsken varaslähdön tohon Älä laihduta -päivään ja toi äidille "salaattia". Kysyin, mitä siihen tulee, ja tyttö vastasi: "umm.... omenaa, päälynää, jäskiä ja.... pancakes!" Ihan hyvä salaatti mun mielestä, voitais me naisetkin vähän relata ;)

FFFifi
Fitness Führer

Kuulostaa erinomaiselta salaatilta :D

BMI 24 (Ei varmistettu)

Olen entinen ylipainoinen ja nykyään normaalipainon rajoissa, ja voin kertoa, mitä tapahtuu kun normaalipainoinen, jolla on taipumusta lihoamiseen, lakkaa laihduttamasta - kilot alkavat tulla vauhdilla takaisin. Ymmärrän kyllä pointtisi, ja se pätee ehkä normaalipainoisiin naisiin, joilla ei ole taipumusta liikakiloihin ja aineenvaihdunta yms. toimii hyvin.

Itse olin viime syksynä elämäni parhaassa kunnossa (BMI 22), kun noudatin ammattilaisen ruoka- ja treeniohjeita, mutta muutaman kuukauden vapaan syömisen jälkeen lihosin taas viisi kiloa, ja vaikka olen yrittänyt jo useamman kuukauden laihduttaa omin avuin, saan juuri ja juuri vain pidettyä nykyisen painoni. Lisäksi selluliitti ei lähde ilman puhdasta ruokavaliota. Joten mulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin laihduttaa, laihduttaa ja laihduttaa, ja pian aloitankin taas dieettaamisen ammattilaisen ohjeilla.

Mäkin voin kertoa, mitä tapahtuu, kun entinen ylipainoinen lakkaa laihduttamasta.. ei kun sori en voikaan, kun en LAIHDUTTANUT vaan laihduin, koska sain sen ns. laihduttajan kultaisen kolmion tasapainoon. BMI 30 -> 23,7. Aikaa on nyt mennyt viitisen vuotta, ja olen oppinut sellasen alueen, missä kaikki kolme kärkeä on riittävän teräviä - liikunnan määrä, syödyt kalorit & ulkonäkö.

Mä en laihduta enää ikinä.

 

FFFifi
Fitness Führer

Mä uskon myös, että se normaali syöminen mahdollistuu kun kaikki on tasapainossa. Ja uskon, että usein ongelma on siinä, että se tavoiteltu ulkonäkö vaatii hirveän vähäistä syömistä/ tosi paljon liikkumista. Siksi musta on olennaista, että sen ihanteen kyseenalaistaa.

Toki täytyy pohtia myös sitä, että miten paljon täytyy saada esimerkiksi herkutella, onko sekään tavoite realistinen? Että jos elämä on mielekästä vaan jos saa syödä suklaalevyn päivässä, niin sen täytyy sitten muuttaa joko sitä ulkonäköihannetta joustavammaksi tai kasvattaa liikunnan määrää, ja jos nämä ei onnistu niin riittäisikö se suklaa kerran viikkoon. Ja jos liikunta ei nappaa, niin noiden kahden muun pitää joustaa, jne.

FFFifi
Fitness Führer

Joo tämä käsitteli lähinnä niitä, joilla ei ole mitään tarvetta laihduttaa, kunhan on suunnilleen pakkomielle siitä, että pitää laihduttaa.

Mutta se on käsittääkseni niin, että osa ihmisistä eivät voi syödä kovinkaan paljon lihomatta. Mikä johtuu sitten omista ominaisuuksista ja elämäntavoista. Sellaisissa tapauksissa on joko syötävä vähän eli tavallaan "laihdutettava" koko ajan tai sitten oltava vähän isompi. Sitäkin voi miettiä, että onko tarpeen olla painoindeksiltään 22 tai vähemmän, vai kävisikö se 24 jos silloin voi syödä vähän vapaammin? Että miksi kokee, että sen pitäisi olla 22? Ja onko se sen vähemmän syömisen arvoista?

Mä en itse voi syödä mitenkään tolkuttomasti lihomatta. Se, että liikun paljon tekee enemmän liikkumavaraa, mutta uskon että suurin syy on siinä, että olen todella huono arkiaktiivisuudessa. Jos hyötyliikkuisin enemmän enkä olisi yhtä paikallani möllöttävä kuin joku laiskiainen, voisin varmasti syödä enemmän. Mutta näidenkin yhdistelmällä joutuisin syömään tosi vähän jos haluaisin tyyliin 19 painoindeksin. Ja musta se ei ole sen arvoista ollenkaan.

Henkilökohtainen valintahan se tietysti on, mutta musta on hyvä miettiä että miten hoikka sitä pitäisi olla ja minkä takia, ja kannattaako se.

Selluliittiin palaan lähiaikoina, ja ennen kaikkea siihen, onko realistista pyrkiä pääsemään siitä eroon ;)

sokeris (Ei varmistettu)

Minäkin olen niitä ihmisiä, joiden pitää oikeasti katsoa mitä suuhunsa pistää, koska painon pudottaminen kiloa enempää on oikeasti lähes mahdotonta. Massan kerääminen luonnistuu kyllä. Aineenvaihduntaongelmia, niitäpä niitä.

En kyllä koe sitä laihduttamiseksi. Tiedostan tilanteen ja liikkumalla paljon hankin itselleni liikkumavaraa syömisen suhteen. Tästä kaikesta olen myös ymmärtänyt, että esim. BMI 22 on minulle näillä spekseillä aikamoisen kärsimyksen takana. Kirjoituksesi mukaan olen itsekin "normaalipainon rajamailla". Itse olen pitänyt itseäni hyvinkin normaalipainoisena, mutta hyvä tietää, että olin väärässä (toim. huom. kommentti on sarkastinen). Varmaan sen matalan painoindeksin saavuttaisi, jos ei söisi ns. mitään ja liikkuisi edelleen saman verran (ei kovin toimiva yhtälö). Tästä syystä olen myös antanut itseni ymmärtää, että se ei ole sellainen tilanne, jota minun kannattaisi juuri nyt tavoitella.

Se painoindeksihän on vain numero, joka ottaa huomioon tasan kaksi suuretta ja ns. normaalipainon alue on aika iso ihan sen takia, että terveellinen paino tai se kilomäärä, johon paino luonnollisesti tervellisellä ruokavaliolla asettuu, ei ole kaikille sama. Tiedän, että tarve tarkkailla painoa johtuu suurelta osin kilpirauhas- ja aineenvaihduntaogelmista, joten olen itse ainakin keskittynyt siihen, että löytäisin helpotusta niihin. Jos ne oikeasti ovat sen paino-ongelman takana, niin avun löytyessä painon pitäisi tulla alas aika rapsakkaa tahtia ihan itsestään... Tässä tilanteessa tuollaisen painon tavoittelu on vähän pään seinään hakkaamista.

FFFifi
Fitness Führer

Se vielä, että enhän mä sun tilanteesta tiedä, paljon mahdollista että on aineenvaihduntaongelmia tai vastaavaa, mutta hyvä että saat ammattilaisen jeesiä niin tilanne varmaan saadaan jossain vaiheessa tasapainoon.

BMI 24 (Ei varmistettu)

Tilannehan on se, että liikun 10-12h/viikko (ei sisällä hyötyliikuntaa), ja syön pääsääntöisesti terveellisesti. En siis todellakaan suklaalevyä per päivä. Perusarkiruokaa, paljon vihanneksia, protskua, mutta myös hiilareita esim. ruisleivän muodossa. En syö esim. yhtään vaaleaa leipää, en juo limsoja kuin juhlatilanteessa, kerran viikossa pidän karkki-/herkkupäivän, jossen ole dieetillä. Toki joskus tulee repsahduksia, ja tiedostan kyllä, ettei kalorit pysy aina alle asettamani rajan. Mutta hidas aineenvaihdunta, kilpirauhashäiriöt yms. tekevät painossa pysyttelyn ilman dieettaamista mahdottomaksi.

Ja miksi sitten haluan, että BMI olisi 22 sen 24 sijaan. Ensinnäkin toin tuon BMI:n tähän siksi, että sen perusteella on helppo pysyä kärryillä, sinänsä painoindeksillä ei olisi mulle väliä, kunhan näytän hyvältä ja itsestä tuntuu hyvältä. Ja sanotaanko, että tässä tilanteessa niin ei ole. Ja tosiaan mun BMI oli pahimmillaan myös yli 30:nen.

Ja edelleen ymmärrän pointtisi, mutta mun pointti oli, että kannattaako tuomita kaikkia ikuisia laihduttajia, koska et tosiaan voi tietää heidän taustojaan. Mulle elämä tulee olemaan aina jatkuvaa kamppailua painoni kanssa, ja mä olen hyväksynyt sen tosiasian, ja olen valmis tekemään töitä sen eteen, mutta en ymmärrä, miksi se olisi jollekin muulle ongelma :) Kivat teille, joilla elämä on helpompaa! :)

BMI 24 (Ei varmistettu)

Toki voidaan puhua mielummin painonhallinnasta kuin dieettaamisesta/laihduttamisesta, mutta oikeesti, mitä väliä terminologialla tässä on? :D Et jos mä sanon, että mä en laihduta, mä vaan elän terveellisesti ja hallitsen mun painoa, niin se on paljon hyväksyttävämpää kuin sanoa rehellisesti dieettaavansa? :D

edgybeauty
Edgy Beauty

Elän terveellisesti mielletään yleensä (tai minä miellän ainakin) elämäntapoihin, jotka ovat tasapainossa, syödään normaaliseti (terveellistä, ravitsevaa ruokaa kaloreita laskematta), kun taas dieettaus mielletään asioista kieltäytymiseksi, nälkäkitkutteluksi ja elämää hallitsevaksi.

Ja aikaisempaan kommenttiisi; itse ainakin ymmärsin tämän tekstin käsittelevän ihmisiä, joilla ei varsinaisesti ole mitään ongelmia painonsa kanssa, vaan kokevat yhteiskunnan painostuksesta tarvetta laihduttaa jatkuvasti kiloja, joita ei ole tarvetta laihduttaa-->elämä pyörii laihdutuksen ympärillä ilman syytä. 

Toivottavasti tää ei nyt kuulostanut pahantahtoiselta tai veemäiseltä, se ei ollut tarkoitus :)

FFFifi
Fitness Führer

Ei mun ole tarkoitus tässä tuomita ketään, mä arvostelen tätä diskurssia ja niitä toiminta- ja ajattelutapoja, jotka pitävät yllä sitä käsitystä että naisen pitäisi koko ajan laihduttaa kelvatakseen.

Kyllä mun mielestä saa haluta olla hoikka, mutta mun mielestä pitää kriittisesti arvoida onko omalle kropalle ja omalle päälle tolkullista haluta olla jonkun tietyn kokoinen. Useinhan ihmisillä on joku mystinen lukema johon pitää päästä tai jota ei saa ylittää, eivätkä nämä lukemat läheskään aina ole realistisia. Mikä nyt ei tarkoita sitä, että pitäisin sinun tavoitteitasi jotenkin epärealistisina. 22 bmi on varmaan aika monelle ihan hyvä lukema kaikin puolin. (Vaikka bmi nyt ei hirveän hyvä mittari tosiaan ole.)

SatuHa (Ei varmistettu) http://rennostikuntoon.net

Kiitos kirjoituksesta, olen jotenkin onnistunut missaamaan koko päivän olemassaolon.. Pitääpä yrittää muistaa ottaa huomenna itsestä selfie...

my view

Toimituksen palstalla lukee "Päivän viesti on, että ihminen voi elää terveellisesti koosta riippumatta." Mielestäni ihmisen tulisi elää terveellisesti laihduttamatta.. sysään suurimman vastuun nyt vanhemmille. Huonot syömistavat periytyvät, eikä tässä voida syyttää jotain lihavuusgeenejä.. Jos mieltää terveellisen syömisen laihduttamisena niin minäkin laihdutan, pitäisi saada raskauskilot (vielä 10 kg) pois. Itse ajattelen asiaa niin että kuntoilen ja syön terveellisesti voidaakseni hyvinmikä, vaikutus näkyy sitten myös ehkä ulkomuodossani (painossani).

my view

vielä lisäys; huonot elintavat ovat siis periytyviä joten äitien esimerkki liiallisesta laihduttamisesta tarttuu myös lapsiin, puhumattakaan sen aiheuttamasta ahdistuksesta.

FFFifi
Fitness Führer

Joo kyllä sillä on iso merkitys että miten kotona syödään ja suhtaudutaan ruokaan ja kroppaan. Niin epäterveellisesti syöminen kuin liiallinen kyttääminenkin on huono juttu. Käyttäytyminen ja asenteet siirtyy lapsille helposti. Ne sellaisetkin, mitä ei itse välttämättä tiedosta.

Aika kauhistuttavaakin kun tätä alkaa ajattelemaan...

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Huomaan olevani onnekas, kun minua on siunattu sillä että ympärilläni on enimmäkseen naisia jotka ottavat toisenkin palan kakkua ja tilaavat myös sen kolmannen kaljan pisteitä laskematta. Ei tuo ihmistyyppi tietenkään aivan vieras ole, mutta ei voi kuin olla onnellinen siitä, ettei tarvitse altistua läskipuheelle päivittäisellä syötöllä. 

FFFifi
Fitness Führer

No kyllä. Mulla näitä on erilaisissa ympyröissä aika paljon, tai nykyään tuntuu enemmän että ei ihmiset niinkään kailota kaloreista ääneen niin paljoa, mutta sellaista jotenkin tosi hankalan ja ahdistuneen oloista syömistä näkee aika paljon. Tai sitten se olen vaan minä, kukaan ei uskalla enää syödä ja puhua rennosti mun seurassa kun ne pelkää päätyvänsä tänne kyyläysmateriaaliksi :D

JnH (Ei varmistettu)

Hyvin sanottu!
Ilmeisesti "älä laihduta" -päivän kunniaksi H&M:n bikinimainokset ovat taas ilmestyneet katukuvaan, ja tämä varmasti edistää tervettä kehonkuvaa ja itsensä hyväksymistä nuorilla ja meillä ei-niin-nuorilla naisilla... :)
http://www.hm.com/fi/

FFFifi
Fitness Führer

Juu, noi on kyllä kivat kesäklassikot... Viime kesänä tosin jossain vaiheessa tuli se "XL"-malli jolla oli "vatsamakkaroita". Kyllä saisi (normalisoitua on huono sana...öö) tavallisoitua :D toi kuvasto ja paljon.

edgybeauty
Edgy Beauty

Jes mikä kirjoitus! 

Nuorempana (yläasteaikoina, ehkä?) nämä oli selkeästi yleisempiä puheita meidän piireissä. Nykyään, kun porukka koostuu pääasiassa miespuolisista kavereista, ei tietenkään kuulu näitä juttuja juuri laisinkaan, ja suurin osa naispuolisistakin kavereista on oppinut jo aika hyvin näin parikymppisiksi, että ollaan just hyviä tälleen ja suurimman läskipuheet on lähinnä ison aterian jälkeen food baby-mahan hieromista tyytyväisenä. 

Mutta kyllä särähti korvaan, kun eräs (vielä kotona asuva) ystäväni kertoi ottavansa äitinsä kanssa kisan, kumpi laihduttaa 5 kiloa ensimmäisenä, molemmat normaalipainoisia, jopa hoikkia, ja urheilua säännöllisesti harrastavia, terveellisesti eläviä naisia. Tälle ei siis ollut yhtään mitään syytä varsinaisesti. Plääh.

FFFifi
Fitness Führer

Ai kamala! Toivottavasti musta ei ikinä tule äitiä joka laihduttaa kilpaa tyttärensä kanssa! Ja vielä huvikseen?? Olen ihan järkyttynyt tosta :O

Yhhh... Nää läskipuheet viereisestä sovituskopista särähtää aina niin pahasti mun korvaan! Melkein nousee kyyneleet silmiin ärsytyksestä, kun yläasteikäinen pikkusiskoni valittelee mulle ääneen olemattomia läskejään.

Itse tuhlasin koko teini-ikäni joka suupalan laskemiseen ja siitä ahdistumiseen sillä seurauksella, että sairastuin syömishäiriöön. Tämä oli jopa melko tavallista ikäluokassani, vaikka tosiaankaan mitään tarvetta laihduttamiselle (varsinkaan tuossa iässä) ei kenelläkään todellakaan ollut...

Onneksi tuo on enää muisto entisestä elämästä. En ole käynyt vaa'alla sen koomin kun täytin 20, en todellakaan laske syömisiäni tai edes kiinnitä asiaan erityistä huomiota, enkä ole ikinä voinut paremmin!

Mulle älä laihduta -päivä on joka päivä. 

FFFifi
Fitness Führer

Tosi yleistä tämä tuntuu teini-ikäisillä olevan, valitettavasti edelleen...

Laura T.
Missä olet Laura?

Hyvää tekstiä, ja juuri oikealta kanavalta. Iso, iso kädenpuristus.

Virvoitti kirjoittamaan pari sanaa.

 

http://www.lily.fi/blogit/missa-olet-laura/pari-sanaa-ihanteista

 

Laura

 

 

Satu/Kukkapilli (Ei varmistettu) http://kukkapilli.blogspot.fi/

Hieno kirjoitus!

Intouduin minäkin kirjoittelemaan aiheesta, tällaisen kuvailemasi ikuisen laihduttajan näkökulmasta. :-)

http://kukkapilli.blogspot.fi/2014/05/ala-syo-mitaan.html

Kiitos tästä erilaisesta, rehellisestä kirjoituksesta!!

FFFifi
Fitness Führer

Samat sanat!

Pages

Kommentoi