Taikauskoa

En varmasti ole ainoa, jolle on pari viikkoa ennen maratonia kirkastunut, että ei ehkä tullut treenattua tarpeeksi. Tällä kertaa en ole lainkaan niin huolissani kuin viimeksi, sillä sain juostua hiukan enemmän, ja eikö sitä nyt toisenkin kerran selviä jos yksi on takana?

Treenit on nyt treenattu, mutta hermostuneen ihmisen tulee turvata johonkin, joten on taikauskon vuoro. Ei sellaisen ihan oikean, että lähtisin leikkelemään Leena Puotinniemeltä hiuksia ja tunkisin niitä johonkin kaulalla pitämääni pussukkaan, vaan tällaisen rationaalisen hard science -ihmisen taikauskon. Ihan vinkiksi kerron tässä nyt mitä olen kokeillut tai meinaan kokeilla tällä tai seuraavalla kerralla. Osa voi olla ihan hyviäkin vinkkejä, mutta kun kerran epätoivoissani lipsun tolkun poluilta, joten älä tule minua syyttelemään jos ei kulkenut. Oma vikasi, olisit treenannut kunnolla.

Ihan rennoksiin tässä esittelen uusia lenkkareitani. En tosin meinaa juosta näillä, vaan käppäillä turistina. Mikäli pystyn kävelemään ylipäätään…

Kaikki hyvä tieto löytyy aina internetistä, niin tämäkin. Mystinen punajuurimehujuttu on juuri sitä mitä kaipaan! Tiivistettynä sanottuna punajuuren nitraatit näyttävät nostavan suorituskykyä kestävyysurheilussa. En todellakaan ala näpräämään oikeiden kasvikunnan tuotteiden kanssa kun en ole varma ottavatko nitraatit ns. ritolat jos punajuuret ovat kypsennettyjä? Mehua löytyi Stockan Herkusta, ja yritin ryystää sitä ratikassa. Kanssamatkustajien vaaleiden asuteiden suojelemikseksi lopetin juotuani 1/3 pullosta, sen verran vauhdikkaasti litku yritti paeta elimistöstäni.

Hätä ei ole tämän näköinen, sillä en suinkaan ole uusavuton vaan lappaan Alepassa koriin rucolaa ja lanttua. Jotenkin tuntuu siltä, että nakit ei tässä asiassa jeesaa vaikka niiden nitriittipitoisuudesta älämölöä pidetäänkin. (Ja asiaa guuglatessa tuli tämmöinen hämmennyksen aiheuttaja vastaan: Nitraatin terveydelliset haittavaikutukset ilmenevät sen metaboloituessa nitriitiksi. Nitriitti voi hapettaa hemoglobiinin sisältämän raudan sellaiseen muotoon, ettei se pysty kuljettamaan happea elimistöön (methemoglobia). Häh, nyt mentiin ristiriitaan? Mikä on totuus?! Lähde. Voin kyllä kertoa, että ei siinä happi muutenkaan paljoa kulje kun lappaa kourallisia rucolaa suoraan suuhun. Suomenkielinen nimi sinappikaali ei ole liioittelua. Onneksi löysin nettikaupasta punajuurikapseleita, ne auttavat varmasti!

Jotta happi kulkee veressä, pitää myös hemoglobiinin olla kunnossa. Koska eivät antaneet terveyskeskuksessa minulle hemohessiä eivätkä suostuneet tekemään veritankkausta, pyrin nostamaan hemoglobiiniani rautaa sisältävällä (järkyttävän makuisella) yrttiliuoksella. Niitä lääke-rautatabletteja en osta kun ei minulla ole mitään hemoglobiiniongelmia. (Logiikkaongelmistani en ota palautetta vastaan.)

Hhhhmm. En tajunnutkaan, että olen näin humpuukimaakareitten armoilla, mutta tunnustetaan nyt ihan antaumuksella kaikki höyrähdykset. Ostin purkillisen levätabletteja, joissa on kombona sekä spirulinaa että chlorellaa, koska vihreät jutut ja hapenkuljetus vai miten se nyt meni. Lisää nappeja: C- ja D-vitamiineja ja maitohappobakteereita että pääsen terveenä juoksemaan sekä B-vitamiinia että jaksan treenaamisen ja muun elämän. Lisäksi ajattelin heivata aamusmoothieni joukkoon macaa, koska se lisää kestävyyttä ja suorituskykyä. Muca. En sitten kyennyt, mitä ette ihmettele jos tiedätte miltä se maistuu.

Kyllä se hymy vielä hyytyy! Kuvaajana lapseni.

Treenimääriin vaikuttaa se, että palaudun yleensäkin aika hitaasti. Joten kun mainoksessa sanotaan, että palautumisen tueksi, niin minä lyön rahaa tiskiin. Valmarin. Kyllä auttaa. Tai sitten ei. Maistuu ainakin melkoiselle, sehän näitä teholitkuja tuntuu yhdistävän. Lääke ei auta jos se maistuu hyvälle, Muumeista kuulin.

Sitten on tämä lihashuolto. Rullailla rulluttelen pilatesrullalla, teoriassa. Siitä olisi varmasti ihan oikeaakin hyötyä, siis jos sitä tekisi, mutta jotenkin hämmentävästi unohdin toissapäivänä, ja eilen, ja tänäänkin. Käyn aina myös ihan ihmisen hierottavana, vaikka tarkalleen ottaen taitaisin tarvita terapeutin. Tai poppamiehen, ihan sama tässä vaiheessa.

Itse juoksun aikana keskikropan tuki on ehdoton. Itse menen veltoksi makaroniksi heti kun alkaa yhtään väsyttämään, siitä huolimatta että keskivartaloni lihakset ovat kohtalaisessa kunnossa. Joten ei muuta kuin paniikilla vatsa-selkätreeniä ja pilatesta. Varmasti ehdin vielä vahvistua enkä varmastikaan saa mitään kramppia tai rasitusvammaa aikaiseksi. En.

Vielä ehtisi, joten minulla on suuret suunnitelmat myös venyttelystä. Mutta niinhän minulla aina on.

Jos joku tässä vaiheessa kaipaa ihan oikeaa vinkkiä, ja aikaa vielä on, niin sanon yhden sen riittävän treenauksen lisäksi. Älä syö niin kuin Elvis (paitsi sitten kun tankkaat). Siitä on oikeasti etua jos painat vähemmän. Sitten kun joku vielä keksisi miten vähemmän painaminen yhdistetään maratontreenien aikaansaamaan nälkään? 

Näillä mennään, lähden tästä justiinsa kohti Berliiniä. Humpuukipillerien ohella mukana on modernia teknologiaa, eli innostuessani saatan postailla kuulumisia jo ennen kotiinpaluuta. Todennäköisimmin kuitenkin palaan mestoille vasta ensi viikolla (joskin päivittänen Facebookiin heti miten meni, ainakin jos meni hyvin!).

 

P.S. Jos joku teistä tuntee Leenan, niin voitteko toimittaa mulle sen hiuksia? Semmoinen parin sentin pätkä riittää.

***

I’m off to Berlin marathon, putting my hope on magic tricks.