Tiistaikatsaus kera kalvavan epätoivon

Fitness Führer

Miten meni viime viikko? No ei mennyt hyvin. (Huom. jos haluat lukea iloisia tsemppihenkisiä treenausjuttuja ja kivoista onnistumiskokemuksista, jätä tämä suosiolla välistä. Luvassa itsesääliä, nillitystä, valitusta ja ulinaa.)

Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko, torstai ei mittään. Eikun huijasin tuon torstain kanssa, mutta melkoista ei-mitään sekin oli, Heiaheiassa lukee juoksu 1 h 48 min. Voin sanoa, että juoksun kanssa tuolla oli yhteistä jalassa olevat lenkkarit. Mikä tarkoittaa, että enempi näytin amerikkalaiselta turistilta kuin treenaajalta.  Ei kulkenut, ei jaksanut, ei napannut, ei mittään. Raahustin tuolla Kuusisaari-Lehtisaari-Lauttasaari-linjoilla ja sauvakävelijätkin saivat kiinni.

Perjantai, jihuu: vartti crostraineria, 52 minuuttia laiskanpyörää kuntosalilla ja vielä puoli tuntia kuntosaleilua. Voima oli jossain muualla kuin kanssani.

Lauantai: Makasin vaan ko Saaban kuningatar. (Tarkalleen ottaen en tiedä makasiko hän, mutta mulle aina kotona sanottiin, että siinä se taas makaa niin kuin Saaban kuningatar kun laiskottelin. Mikä oli usein. On muuten vieläkin, siksihän tässä ongelmissa ollaankin.)

Sunnuntai: Juoksu 2 h 13 min. Kuulostaa hyvältä, ei ole sitä. Kilsoja tuli niin vähän, että maratoniin olisi samalla vauhdilla mennyt 5 tuntia ja parikymmentä minuuttia päälle. Liukasta oli, mutta ei sitä voi syyttää. En vaan jaksanut kovempaa enkä olisi jaksanut enempää. Ei hyvä ollenkaan.

Että sellainen toiseksi viimeinen viimeistelyviikko. Itku tässä pääsee, enkä voi edes syyttää ketään taikka mitään muuta kuin ihan itseäni vaan.

Enkä ole mitenkään kovin hyvin vetänyt treenejä koko syksynä. Joten alkaa tosissaan ahdistamaan, että en ehkä selviäkään maratonista. Tuossa alkusyksystä olin ihan jipoissani, taisin kirjoittaa jopa, että menisi vaikka nyt. Mistä lienee kehitin moisen hybriksen. Ja saisinko sen vielä jostain?

Luulin ihan tosiaan, että voisin olla jossakin 4.30 ajassa kiinni. Hyvä tsemppi päällä ja lisääntyvää maratonspesifistä treeniä koko syksyn! Nyt näyttää kuitenkin siltä, että saan olla todella iloinen jos A.) pääsen maaliin, B.) pääsen sinne alle viiden tunnin. Tällä hetkellä en oikein usko kumpaankaan.

En tiedä, onko tämä nyt ns. asiaankuuluvaa vastustelua, vaikeilua vaiko jotain muuta. Viimeiset lenkit eivät ole olleet enää kivoja vaan niistä on tullut kurja mieli: olen niin huono. Tämä on kuitenkin harrastus, ja harrastuksen pitäisi tuottaa iloa eikä ahdistusta. Mietin tosissani, että vaihtaisin matkan puolikkaaseen: sitä olisi kiva odottaa ja sitä varten olen aivan riittävässä kunnossa. Saattaisin tehdä enkankin.

Toisaalta, eikö se maraton juosta juuri siksi, että halutaan tavoitella jotakin haastavaa? Enkö minä siksi sinne ilmoittautunut? Ja jos siirrän kokomaratonin tuonnemmaksi, olenko sen koittaessa taas yhtä huolissani: en jaksa, en ole treenannut tarpeeksi...? Missä menee sluibaamisen ja itsensä kuuntelemisen raja?

Jossittelen, että olisi pitänyt treenata enemmän. Toisaalta, se, että treenasin tämän verran vaikka tein kolmea työtä ja yritin olla kohtalainen äiti, on hyvä suoritus. Ehkä se ei ole riittävästi, mutta rehellisesti sanottuna en usko, että olisin pystynyt enempään. Lähdin juoksemaan väsyneenä, sateessa, pakkasella ja myöhään illalla. En ole viettänyt juuri lainkaan sosiaalista elämää, enkä varsinkaan siivonnut. Pari kertaa tingin jopa nukkumisesta.

Voi myös olla, että tässä ei ole edes kyse juoksemisesta. Minulla oli hyvin rankka syksy, ja elämässä on tapahtunut muutoksia. Ehkä en käsittele niitä, vaan projisoin tunteet maratontapahtumaan ja ahdistun siitä, jotta minun ei tarvitsisi ahdistua niistä muista asioista?

En tosiaan tiedä. Eikä varmaan pitäisi ottaa tätä näin vakavasti. Eivät muutkaan tunnu ottavan: mieheni lähti juoksemaan ensimmäistä maratoniaan juostuaan pari kertaa 15 kilsaa. Uskoipa vielä juoksevansa alle neljän tunnin...arvaatkaa vaan, menikö!

***

My training week: no much to tell about: couple of longish slow runs and one visit to gym. And I have marathon-related anxiety. Big time.

Share

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Menet sinne vaan, meni miten meni. Muuten jää pian harmittamaan. Heh, niin minä huijaan aina itseäni kaikkeen, ettei vaan kaduta sitten myöhemmin, että jätin välistä! Siksi mä täällä Amerikassakin olen...

FFFifi
Fitness Führer

Kai se näin on tehtävä :) Joo, ehdin kyllä jo miettiä, että miltä musta tuntuisi siinä katsella puolikkaan jälkeen niitä kokonaisen juoksevia: Kyllä mä olisin ton vetäny... Ja ehkä mä opin tästä jotain. Niin kuin sen, että seuraavalla kerralla kannattaisi treenata paremmin (niin, mullahan on tosiaan jo seuraavakin kalenterissa. Miten urpo sitä voi ihminen olla!!!). Ehkä myös sen, että ei ennakkoon vatvomisesta ole mitään hyötyä. Olen huomannut sen aikaisemminkin, mutta ei tunnu pysyvän mielessä :D

Paulita
Vähä hyvä

Olen menossa melkolailla samanlaisin miettein juoks yrittämään ensimmäistä maratoniani lauantaina. Arvoin vielä eilen, että vaihdanko puolikkaaseen (se on kivaa, ja tiedän pääseväni helposti maaliin) vai haenko lääkärintodistuksen johonkin kuvitteelliseen flunssaan ja skippaan koko touhun.

Mut sit päätin, että ainakin yritän. Siinä kolmenkympin jälkeen aion miettiä tätä juttua ja sitä, että säkin pääsit maaliin.

P.s. jos joku googlasi tälle sivulle hakusanoilla "miten selvitä maratonista hengissä", niin se olin sit mä.

FFFifi
Fitness Führer

Ehkä toi panikointi on ihan asiaankuuluvaa? Tai asiaankuuluvaa joidenkin yksilöiden kohdalla :D Kyllä mäkin olen tässä ihan iloisena lähdössä ylihuomenna puolikkaalle enkä yhtään halua ajatella, että parin viikon päästä on kokonainen ohjelmassa (kauhee kun ahdistaa, en ajattele sitä, en!!).

Kyllä se kannattaa yrittää, näin jälkeenpäin sanottuna. On se vaan niin kiva sitten kun sen on tehnyt, vaikka mulle ei tullutkaan mitään huippufiiliksiä, enemmän sillee että tulipa juostua ("juostua"). Tarkalleen ottaen en muista miltä se tuntui, mutta ei se todellakaan mitenkään ylitsepääsemätöntä ole, että kyllä sä siitä selviät :)

Laitoin tähän postaukseen muuten tarkoituksella tuon hakusi tyylisiä "maraton pelottaa" hakusanoja, kun itse kauhuissani googlasin enkä löytänyt yhtäkään juttua jossa jotakuta pelottaisi. Kaikki olivat vaan ihan että "jeejee!" tai "vähän jännittää" ja juoksivat jonkun alle 4h ajan tuosta vaan :P

Kovasti tsemppiä matkaan!!! Rauhallisesti vaan, älä ajattele miten pitkä matka on, juokset kilometri kerrallaan tai juomapisteeltä toiselle. Jokainen askel vie lähemmäs maalia :)

Paulita
Vähä hyvä

Huomasin saman, kun googletin "ensimmäinen maraton" tai "maratonille valmistautuminen" tmv - lähes kaikki jutut on joko tyyliä "oho meni alle neljään tuntiin" tai sitten "turha edes yrittää, jos et ole juossut 50 km viikossa puolen vuoden ajan". Juuri kukaan ei tunnustanut, että "harjoittelin huonosti, pelottaa pirusti, menen silti".

Minä harjoittelin huonosti, pelkäsin pirusti, mutta juoksin koko 42 kilsaa hiukan alle viiteen tuntiin. Lihaskivut olivat aika infernaaliset, jalat täynnä rakkoja ja kynnet mustia, mutta missään kohtaa ei tuntunut liian pahalta eikä mitenkään ylitsepääsemättömältä. Seinästä ei ollut tietoakaan, ja homma jopa helpottui 30 km:n jälkeen - ilahduin suuresti jokaisesta kilometrikyltistä, yleisö oli ihanan kannustava ja samoin kanssajuoksijat. Kilometri kerrallaan on oivallinen neuvo, tai sitten ihan vaan askel kerrallaan.

Eli kiitos vaan tästä ja muista oikeasti tsemppaavista maraton/juoksukisa-jutuista!

 

 

FFFifi
Fitness Führer

Onnittelut hienosta suorituksesta, ja hienoa että uskalsit!!!

Joo, otti oikein päähän että olenko tosiaan ainoa jota pelottaa, tai ainoa joka ei tuosta vaan juokse alle neljää tuntia :D

En ole hirveästi enempää treenannut tälle seuraavallekaan, mulla on rajoitetusti aikaa, joten näillä mennään. En siltikään usko, että mitään ihmeellisiä vaikeuksia tulee. Juuri kuten sanot, ei siinä mitään ylitsepääsemätöntä ole (jollei nyt jotain vammaa tms. tule, mutta sattumalle ei hirveästi mitään mahda). 

Mulla oli ihan sama tuo, että 30 km kohdalla helpottui, siinähän sen kuulemma "pitäisi" vaikeutua :P Yllättävän paljon kyllä sattui, mutta ei sitä enää muista.... Joko sulla on seuraava suunnitelmissa ;D

Kiitos itsellesi että luet, ja kiva että pidät!

Kommentoi