Ladataan...
Hilmaiida

 

Kuten viime viikolla lupailin, nyt on vuorossa vuoristotietä. Toissa viikon perjantaina ajettiin San Bernardinon vuoristotie ja sunnuntaina Furka pass. Molemmat omalla tavallaan hienoja reittejä, mutta kyllä jälkimmäisenä mainittu oli kyllä ihan uskomaton. Useampi sitä kehunut kertoo ja povaa sitä yhdeksi maailman hienoimmista vuoristoteistä – ja sitä se kyllä oli! Komppaan kyllä ihan täysin.

 

 

San Bernardinon (kuvat yllä) vuoristotie sijaitsee Kaakkois-Sveitsissä ajoreitillä Münchenistä Luganoon. Sen korkein kohta on 2 067 m meren pinnasta. Meidän onneksi reitillä ei ollut tuona päivänä oikeastaan ketään muita. Saatiin ajella ihan rauhassa ja pysähdellä lähes minne sattui (ja mihin Lauri uskalsi). Ite kärsin useasti ja nopeasti inhottavasta (auto ja bussi-) matkapahoinvoinnista ja reitti oli mutkaista ja ajovauhti niin vaihtelevaan, että lähdettiin ajeleen alaspäin, aloin nukkuun samantien. Itellä matkapahoinvointi ilmenee fyysisen pahoinvoinnin lisäksi juuri uneliaisuutena. Nukuin kuulemma sit lähes koko alasmenomatkan :D. San Bernardinon vuoristotien pohjoispuolella on todella kapeitä teitä ja matkanteko voi olla paikoittain todella hidasta jos on paljon vastaantulevaa liikennettä. Talvisin San Bernardinon vuoristotie on suljettu.

 

 

Furka pass (kuvat yllä) vuoristotie eli valtatie 19 (H19) kulkee Keski-Sveitsissä. Se oli meidän matkan varrella Luganosta Zermattiin. Tie kulkee korkeimmillaan n. 2436 metrin korkeudessa merenpinnasta. Tien varrella on Rhonegletschjäätikkö, jonka sisällä pääsimme käymään vajaan 10€ hintaan. Aika ainutlaatuinen nähtävyys ja kun katsoo 10 vuotta taaksepäin otettuja kuvia, on surullista miten jäätikkö on sulanut ilmastonmuutoksen vuoksi. Eikä sitä hyvinkään todennäköisesti ole enää 10 vuoden päästä, jos tätä tahtia sulaa. Furka passin ajamiseen kuluu aikaa, meillä tais mennä reilu pari tuntia pysähdyksineen. Tien molemmin puolinen liikenne on toisinaan todella ruuhkaista, mutta onneksi tiet ovat suhteellisen leveitä eikä liikenne hidastu vastaantulijoiden takia. San Bernardinoon nähden levähdys- ja pysähdyspaikkoja oli huomattavasti enemmän. Me pysähdyttiinkin varmasti yli kymmenen kertaa matkan aikana. Talvisin tie on suljettu ja viime vuosina se aika on ollut loka-marraskuusta toukokuun loppuun.

Vuoristoteille kannattaa varautua lämpimällä vaatetuksella ja laitteella, jolla saa räpsittyä kuvia. Kerrospukeutumisesta on hyötyä, sillä tuulettomalla ja aurinkoisella paikalla saattaa hyvinkin olla parikymmentä astetta lämmintä ja tuulisella paikalla alle kymmenen lämmintä. Normaalien puhelimella tai kameralla otettavien kuvien lisäksi kannattaa ottaa videokuvaa, se on hyvä muisto ja havainnollistaa paremmin henkilöille, jotka ei oo sellaisella koskaan käyneet.

Ladataan...
Hilmaiida

Edellisestä patikkaretkestä taisi olla aikaa se 18 vuotta. Edellisenä päivän Gornergrattin huipulta alaspäin kapuaminen sai etureidet helläksi ja nyt oli vuorossa takareisien ja pakaroiden tulikoe, kiipeäminen Charles Kuonen riippusillalle.

 

 

Riippusilta sijaitsee Sveitsin Randassa kävelymatkan päästä Täschin rautatie-asemalta. Toki Randassa parkkihallin vieressä (jossa meidän auto oli patikoinnin ajan) on myös oma asema. Auton sai parkkihalliin alle euron tuntihinnalla. Oletusaika riippusillalle kiipeämiseen oli 1 tunti 55 minuuttia, mikä kuulosti hurjalta – koska edessä oli reilu 600 metrin nousu vuoren rinnettä ylös. Meillä kesti 1 tunti 15 minuuttia kivuta riippusillalle, eikä nousu ollut hyväkuntoiselle paha. Huonokuntoisemmalla saattoi paita kastua sit hieman enemmän :D Itelle tuli kiva pikku hiki pintaan. Ilman pysähdyksiä olisin kiivennyt ylös helposti tunnissa. Riippusilta on 494 metriä pitkä, hieman huterahkon tuntuinen ja pelottavan korkealla oleva rautahäkkyrä. 

Osa kuvista johtaa todellakin harhaan korkeuden ja etäisyyksien suhteen. Ei ikinä uskoisi mutta riippusillan alla olevalle vuoren rinteelle on kohtisuoraan katsottuna 85 metriä matkaa. Niin ja Randan kaupunki on 1408 metriä merenpinnasta ja riippusilta 2017 metrin korkeudessa. Noustiin siis tarkalleen ottaen 609 metriä ylöspäin. Kokonaisuudessaan kävelyä kertyi noin 8.5 kilometriä.

Riippusillan molemmissa päissä oli levähdyspaikkoja ja bajamajat. Pohjoispuolella oli enemmän taukotilaa ja ihmisiä evästämässä ja lepäämässä. Alaspäin kapuaminen ei sit enää ollutkaan niin kivaa, koska jalat oli todella kipeät edellispäivän retkestä. Maasto oli myös todella paljon kivikkoisempaa ja vaikeakulkuisempaa. Kokonaisuudessaan meillä meni aikaa taukoineen kiivetä ylös ja kavuta alas 3,5 tuntia. Jokainen noustu metri ja se hiki oli kaiken nähdyn arvoinen!

Ladataan...
Hilmaiida

 

Ei löydy sanoja tai kuvia selittämään kokemusta joka maanantaina saatiin kokea. Reilu puolen tunnin harmmasratajunamatka Zermattin keskustasta Gornergratin asemalle 3089m korkeuteen ja neljä tuntia vuorella olemista. Asemalta käveltiin vielä reiluun 3100m korkeuteen. Kliseinen ilmaisu henkeäsalpaava näky kuvaa ehkä parhaiten sitä tunnetta vuoren huipulla. Joka puolella näkyy pelkkiä vuoria ja komeimpana tietysti Matterhorn, Toblerone vuoren huippu.

Tuntui, että vieressä oleville vuorille olisi ollut vain muutamia satoja metrejä. Todellisuudessa viereisessä olleet vuoret oli kilometrien päässä. Toinen ihmetyksen aihe oli vaatetus. Laitoin päälle pitkän treenitrikoot, topin ja collegen. Reppuun pakkasin vielä kuoritakin. Ylhäällä oli kuitenkin todella lämmin. Alussa pidin kuortakkia ja toppia, sit vaihdoin kuoritakin collegeen. Jossakin kohtaa olin pelkällä topilla ja sit taas collegella.

 

 

Aluksi oli tarkoitus istuskella huipulla ja sitten kävellä yksi asemien väli alaspäin ja jatkaa loppumatka hammasratasjunalla alas. Innostuttiin kuitenkin istuskelun jälkeen kävelemään vähän enemmän ja käveltiin alaspäin muutaman tunnin verran, olisko ollut kolme asemien väliä.

Yleisesti Sveitsissä liikkuessa ympäristön esteettömyyteen on kiinnitetty huomiota ja siihen on panostettu. Hienointa Gornergratin huipulla oli huomata, miten esteettömäksi se oli rakennettu. Sekä Hammasratasjunaan että Gornergratin huipulla pääsi liikkumaan hyvin niin lastenvaunuilla, rollaattorilla kuin pyörätuolillakin. Se myös näkyi huipulla, oli turisteja vauvasta vaariin ja huippu-urheilijasta liikuntarajoitteisiin henkilöihin.

Joten jos ikinä mietitte, mihin Sveitsissä kannattaa mennä niin ehdottomasti  Zermattiin ja Gornergratin huipulle. ^^

Pages