Ladataan...
Hilmaiida

... viettää viikonlopun jonka tulen muistamaan ja jota tulen muistelemaan useasti vielä tässä kevään aikana.

– ajatella Armi Ratian sanoja Kiire on vain asenne, mutta onko näin?

– juoda aamukahvit muiden kanssa vasta aikaisintaan seitsemän jälkeen molempina päivinä, vaikka alunperin piti herätä kuudelta. Mutta koska nukutti niin nukuin. Nyt maanantai aamuna idea tuntuu väsyttävältä idealta.

– juosta kaksi puolentoista tunnin lenkkiä, joista viimeisimmässä ja viimeisillä kilometreillä miehenikin juoksi.

– katsoa Big Little Liesin uusimman jakson. Kannattaa alkaa seuraamaan, oikeasti koukuttava.

– kehua itseäni kirjallisesti ja se saattoi tuntui hyvältä. Olenko minä oikeasti tuollainen kun kirjoitin?

– keskustella lähitulevaisuuden suunnitelmista.

– kuunnella Tutki ja kirjoita -kirjaa Pratsam readerillä paluumatkalla.

– kuvata kirppisostos postauksen ei niin hyvät valokuvat ulkona. Pitää ehkä vähän harjoitella lisää valokuvausta ja ehkä suunnitella koko kuvaustilannetta paremmin.

– kävellä Pentin lenkin mieheni äidin kanssa perjantai iltana.

– käydä saunassa ja nauttia siitä.

– miettiä toisia aivojani. Miksi niiden pitää olla kokoajan niin sekaisin?

– missata Keskisen shoppailureissun, mutta ensi kerralla sitten.

– nauraa (tälle) Tomaattisoppa naamaiselle lapselle.

– nauttia auringonpaisteesta (pääasiassa sisätiloissa), se kevät on ehkä oikeasti sittenkin ovella. Uskaltaako niin jo sanoa?

– nukkua kaksi yötä 12 senttisessä sängyssä ja arvaatte varmaan taisteltiinko peitosta aina osa yötä.

– olla meikkaamatta lauantaina, näytin muutenkin vähän höpsöltä.

– ostaa Lumenen vanhalla logolla varustetun huulipunan S-marketin löytökorista ja mennä seuraavana päivänä ostamaan vielä kaksi lisää. Ihan vaan koska sai niin halvalla. 

– ottaa tunnin päikkärit.

– poistaa muutaman kuvan Instan kuvarullasta, koska ne eivät olleet saaneet mielestäni tarpeeksi tykkäyksiä.

– päivittää CV:n ja tulin siitä hirmu iloiseksi ja ylpeäski.

– raivostua yhdelle hoitajalle, enkä kadu sekunttiakaan. Olisin voinut enemmänkin heitä kehua.

– rentoutua hyvinkin loistavasti. 

– saada monta suukkoa.

– shoppailla Halpahallista muutaman postikortin lisää postikorttikokoelmaani  ja harmoita kakkulautasten ostoa, vaikka meillä käytetään sellaisia kerran kolmessa vuodessa.

– tehdä ja lähettää yhden lomautusilmoituksen, mutta toinen annetuista sähköpostiosoitteista oli väärä ja joudun hoitamaan asiaa siis edelleen.

– (yrittää) värjätä latvat Loreal Colorista Beach -värillä. Ja aivo-blondina tajuta hieman enne värjäyshetkeä lukea paketin kyljestä "ei sovellu ruskeahiuksisille".

Share

Ladataan...
Hilmaiida

Kuten olen kertonut Tampereelle menemisen ja siellä olemisen tuntuvan super hyvältä, mutta se asia sikseen. Tultiin eilen alkuillasta Parkanoon ja heti tänne saavuttuani tajusin ja muistin yhden asian. Kaikista parhainta täällä on hiljaisuus, nyt todella tiedän miksi tänne on aina niin parasta tulla. Suorastaan täydellinen hiljaisuus, jota olen nyttemmin kaivannut vain enemmän ja enemmän.

Täällä kukaan ei urputa korvaan lähikaupan kassalla hyllyssä olevasta yhdestä liiskaantuneesta banaanista ja vaadi myyjää hakemaan sitä heti pois. Kukaan ei vaadi minulta mitään jos en halua. Kukaan ei kysy minulta mitään tarpeetonta. Eikä kukaan valita, kyseenalaista tai ihmettele mitään. Kukaan tai mikään ei kuormita mnua. On suorastaan aivan yyber super megalomaanisen rentouttavaa olla täällä. Kuulen omien ajatusten lisäksi kadulla kävelevän koira tassujen äänet ja lumikökön putoamisen katolta alas ja etupihan huvimajan ikkunoista sisään puhaltavan tuulen. Pitkästä aikaa oikeasti tuntuu siltä että minä tunnen, kuulen, ajattelen ja olen jotakin.

Täällä konkretisoituu se luonnon voima, ympäristön rauhallisuus ja väestön vähäinen määrä. Aamulla kun lähtee pitkälle lenkille niin reitin varrella näkee ehkä kolme ihmistä ja kaksi autoa. Täällä on muistaakseni yhdet liikennevalot jos en nyt hirveästi väärin muista. Täällä ei pysty käymään ylikierroksilla. Täällä pystyy keskittymään ja mieli on läsnä tässä hetkessä, eikä poukkoile koko aikaa To Do -listan syövereissä. Täällä on aikaa olla. Saatan unohtaa puhelimen yöpöydälle koko päiväksi ja yhteisellä ruokahetkellä tuntuu että muutkin ovat läsnä. Illalla saatetaan röhnöttää porukalla olohuoneessa, toinen rikkinäisissä pieruverkkareissa, joku mekossa, joku kylpytakissa, mutta sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Kukin on millainen on, ja näyttää miltä haluaa. Paineensietokyky alkaa palautua ja stressitasot laskevat ihan automaattisesti ja huomaamatta.

Saanko jäädä tänne?, voisin nyt kuitenkin harkita aluksi että vierailisimme täällä ehkä hieman nykyistä useammin!

Mukavaa viikonloppua!

Share

Ladataan...
Hilmaiida

16:45 Hymyilen itselleni peilistä ja toivon että en voi hyvin -olo lähtisi pois. Olen peilin edessä hymyilemässä liian kauan ja minun tulee kiire. Puen äkkiä takin päälle, vedän pipon päähän, otan laukun olalle, täysinäisen roskapussin toiseen käteen ja luurin toiseen käteen. Ampaisen ovesta ulos, mitähän kaikkea unohdin?

17:10 Kuulen kuulutuksen, Intercity 177 Tampereelle lähtee poikkeuksellisesti raiteelta neljä. Tulin juur oikeaan aikaan ja pian juna on jo liikkeessä. Muistan unohtaneeni kuulokkeet kotiin, joten en kuuntele musiikkia. Syön loput lounaalta jääneestä salaatista ja viestittelen. Avaan koneen ja suunnittelen yhden yhteistyökampiksen toteuttamista.

19:00 Tampere, Hello! Lähden kävelemään äidin asunnolle. Astuttuani ovesta sisään kaappaan jaloissani lojuvat postit ja heitän ne pöydälle. Asettaudun taloksi vajaaksi puoleksitoista tunniksi. Kaivan puhelimesta ota nämä mukaan äidin luota -muistilistan ja samassa saan puhelun äidiltä joka sepustaa samoista listassa olevista tavaroista. Laitan myös postit laukkuun. Lepään hetken sängyssä. Avaan koneen ja kirjoitan junassa aloittaman suunnitelma miltei loppuun.

20:25 Lähden kävelemään jäähallille, isä on pelissä ja sovittiin että mennään yhtä matkaa koti kotiin. Sataa vettä, mutta en jaksa välittää.

20:50 Ehdin odottaa isää jäähallin pihassa ehkä minuutin kun kuulen isän sanovan nimeni. Lähdetään ajamaan kotiin. Ensimmäiseksi pesen naaman ja vaihdan yökkärin päälle. Pujahdan sänkyyn ja huutelen sieltä isälle. Viestittelen ja muokkaan pari kuvaa. Toivotan isälle hyvät yöt kun hän menee nukkumaan.

22:15 Syön iltapalan. Toivotan miehelle hyvät yöt ja painun hammaspesun kautta takaisin sänkyyn peiton alle.

22:40 Hyvää yötä ^^

05:45 Herään herätyskellon soittoon seitsemän tunnin unien jälkeen. Heräsin kahdesti yön aikana, ensimmäisellä kerralla putosin sängystä ja toisella kerralla tyypilliseen kello kolmen piipi-hätään. Käyn laittamassa illalla ladatun kahvinkeittimen päälle, haen koneen ja istun pöydän ääreen kahvikupin kanssa.

06:15 Avaan blogin, luen muutaman kommentin ja vastaan niihin. Isä istuu myös pöydän ääreen. Kahvi maistuu oudolta mustana, en viitsinyt ostaa litran mantelimaitopurkkia yhden kahvin takia. Julkaisen yhteiskuvan minusta ja isästä Instaan. Tilaan Celian -verkkokirjastosta muutaman kirjan jotka tarvitsee kuunnella toukokuun puoleen väliin mennessä (kerron lisää tästä ensi viikolla). Isä lähtee töihin vähän ennen seitsemää ja jään yksin. Luen seuraamieni bloggaajien eilen julkaisemat postaukset ja laitan muutamat postausideat muistiin. Aikaa kuluu aika paljon. 

08:25 Lähden lenkille. Harmittaa ne kotiin unohtuneet kuulokkeet. Juoksen vajaan tunnin lenkin. Teen heti aamiaisen palattuani. Istun hetken sohvalla miettien päivän aikataulun ja käyn sitten pikaisesti suihkussa. 

10:15 Laittaudun ihmisen näköiseksi, kerään tavarat kasaan ja suuntaan bussilla kohti Laukontoria.

11:15 Koluan kirpputorilla. En ole viime kesän jälkeen käynyt kertaakaan ja tuntuu terapeuttiselta penkoa pöytiä. Kirpputori Tarinasta löydän kummitädille hänen kauan etsimän vihreän pikkumyy muukimukin edullisesti. Löydän myös ihanan Marimekon Pirput parput meikkipussin. Miten kahdella kirpputorilla käynti voi piristää näin paljon?

12:00 Kävelen Koskikeskuksen Stadiumille katsomaan uusia treenikenkiä, mutta niitä ei löydy. Suuntaan Stokkalle katsomaan yhtä Shampoota, mutta etsintä ei tuota tulosta, se on loppu kuten kaikkialta muuallakin.

12:30 Hyppään bussiin ja menen Sairaalalle. Vaihdetaan äidin kanssa kuulumisia ja hoidetaan muutama juokseva asia. Reilun tunnin päästä aloitamme palaverin kun kaikki sen osapuolet löytävät perille.

14:50 Palaveri loppuu. Jään vielä äidin luo ja katsomme yhdessä vielä muutamat juoksevat asiat. Sitten halaan, suukotan poskelle ja sanotaan heipat.

15:45 Muutama kyynel vierähtää poskelle ja lähden takaisin keskustaan. Poikkean vanhalla lukiollani viemässä serkulleni aamupäivällä ostetun muumimukin, hän lupaa viedä sen äidilleen. Kävelen ruokakaupan kautta ja ostan kuoleman nälän taltuttamiseksi syötävää. Käyn vielä Tigerissa tekemässä parit täsmäostot ja lunastamassa huikean kahden euron lottovoiton (kiitos isä!) ennen junan lähtöä.

17:10 Juna liikkuu. Muokkaan muutamat kuvat ja soitan muumimuki kummitädille. Vastailen muutamaan työsähköpostiin vaikka en saisi. Lopun matkaa nukun.

18:50 KOTONA. Havahdun miten kiireessä eilen lähdin ja siivoa jälkeni heti ensimmäisenä. Puran myös Tampere-laukun ja ihastelen hetken aikaa uutta kirpputorilta ostamaan meikkipussia, täydellinen. Yhtä mukava piristys kuin tämä piipahdus Tampereella. 

Kiitos kun luit ja mukavaa päivää ^^

Share

Pages