Ladataan...
Hyggelig

Tänään on tasan viikko lähtöön. Tasan viikon päästä tällä kellonlyömällä olen itse asiassa jo siellä, uudessa kodissani. Asettunut jo vähän aloilleni ehkä, tavaroita purkanut, tavannut uuden kämppikseni. 

En oo itse asiassa tainnut edes kertoa täällä blogin puolella siis varsinaisesti edes koko lähtösuunnitelmasta vielä edes. Viimeksi taisin vain toivoa, että lähtö olisi 2.6. lauantaina. No, lentoliput tulivat ja lähden 1.6. perjantaina. Helsingistä lähtee lento klo 7.35 kohti Osloa, josta puolentoista tunnin päästä seuraava lento Altaan, jonne pitäisi aikataulun puitteissa saapua klo 11.30. Siellä on pieni tehtävä annettu minulle, sillä Altassa minun on löydettävä verotoimisto, jossa käytävä rekisteröitymässä ja hakemassa verokortti. Sen jälkeen kuulemma klo 16.15 lähtee bussi kohti Oksfjordia. Bussimatka kestää n. pari tuntia, jonka jälkeen saavun määränpäähän, jossa minua on vastassa.. joku. En tiedä, kuka, mutta joku on luvattu. Tämän jonkun kanssa sitten lähden kohti kesäkämppää, jossa minulla on kämppäkaverina espanjalainen samassa hoitokodissa työskentelevä sairaanhoitaja. Jännää! Tieto kämppiksen kansallisuudesta vähän helpotti stressiä kielen suhteen, sillä hän tuskin nyt kauhean paljon paremmin ruotsia puhuu kuin minä..? Ainakin toivon niin. Toivottavasti hän on kiva! Kiva ihminen on paljon parempi vaihtoehto kuin joku kaamea. Jospa hänestä sais vähän tukea ja apua alkuun, ja kenties lenkkikaverinkin! Maanantaina 4.6. alkaa työt. 

Tänään oli viimeinen työpäiväni omassa työssäni ja lähdin neljän kuukauden tauolle. Monen monet heipat ja halaukset, työkengät kassiin ja pihalle. Sain työkavereilta lahjoja, kuten kasan salmiakkia ja kaikenmoista muuta käytännöllistä tarviketta, mm. unimaskin ja ongenkohon, jotta voin sitten (niitä miehiä) kalastella. Itse jätin heille jäätelöä ja juustokakun.

Vähän tuntuu, että pidin lähdöstäni vähän liian suurta haloota ja tein siitä vähän ehkä liian suuren numeron. En kuitenkaan ole menossa mihinkään kehitysmaahan tai ole poissa vuotta tai vastaavaa. Olen poissa neljä kuukautta. Olen ihan normaalissa, lähes kotimaan veroisessa maassa. Netti toimii ja elämä jatkuu. Ja kohta tulen takaisin. Mutta toisaalta. On tämä iso juttu, minulle. Ei ehkä muille, mutta minulle. Saa kai siitä silloin huudella.

En oo juuri edistynyt edellisen postauksen to do-listan kanssa. Asunto on ihan kesken, mitään en ole pakannut tai siivonnut. Noin kolme päivää aikaa. Siihen kuuluu myös asioiden hoitelua kaupungilla ja pikaisimmat ja viimeisimmät sovitut kaverien näkemiset, joskaan en oo enää mitään tapaamisia buukannut tähän viikonloppuun, sillä aika loppuu kesken. Eilen ekan kerran sain itseni tekemään jotain ja kävin kaikki olohuoneen kaapit ja laatikot. En tiedä, oisko niitä nyt tarvinnut tyhjentää sinänsä, mutta lupasin raivata vähän rojujani kesäasukkaalle pois tieltä, jotta hän saa jotain tavaroitaan purettua tänne. On ihan kohteliastakin. Jätän kaikki käyttötavarat, mistä hänkin voi hyötyä, mutta sellasta pikkutavaraa ja omituista roinaa on monen monet laatikot täynnä ja niistä oli hyvä päästä eroon. Tiedättekö, kun avaatte jonkun mysteerilaatikon ja sieltä löytyy mm. erimaalaisia kolikoita, sykemittari, muutaman vuoden vanhoja joulupostimerkkejä, rannekello, vanhat passikuvat, ompelulankaa, golfpallo, vanhojen kännyköiden rikkinäisiä suojakoteloita ym. Just sellaisia oli koko olohuoneen lipasto täynnä.

Maanantaina tai viimeistään tiistaina lähden sitten ajelemaan kohti Pohjois-Karjalaa kyydissä koira, jonka vien keskiviikkona kesäkotiinsa hoitoon. Minun pieni rakas, tulee sitä niin ikävä. Se ei ole vain koira, se on elämäni keskipiste ja päivieni valo. Ja kohta joudutaan eroamaan. Toivon vain, että elämä kesäkodissa menee hyvin ja kaikilla on mukavaa. Auton jätän isälleni, otan pois liikennekäytöstä. Torstaina sitten hurruuttelen junalla takaisin Helsinkiin. 

Se on nyt niin lähellä, etten voi uskoa. Se hullu pikkuriikkinen päähänpisto, joka iski alkuvuoden jonain kylmänä iltana. Se lähti eteenpäin kuin juna ja nyt ollaan kohta sen junan pääteasemalla. Pitää varoa jatkossa näitä päähänpistoja, vievät vaarallisiin tilanteisiin. Kuten oman mukavuusalueen reunojen ulkopuolelle. Huh, epämiellyttävää. Mutta ah niin tervettä. 

 

Ladataan...
Hyggelig

Pitäisi tehdä testipakkaus. Pitäisi käydä läpi kuiva-ainekaappi ja heittää pois vanhat ja tehdä jotain käyttökelpoisille. Sulattaa pakastin ja pestä uuni. Ostaa muurahaiskarkotetta ja pestä ikkunoita edes sisäpuolelta. Pitäisi vaihtaa wifin salasana soveliaampaan versioon kesäasukasta varten. Pitäisi soittaa vakuutusyhtiöön autovakuutusasioista. Pitäisi käydä läpi laatikot ja pakata kaikki henkilökohtainen. Pitäisi tehdä osoitteenmuutos isän osoitteeseen. Pitäisi trimmata koira. Pitäisi pestä matto, peitot ja tyynyt. Pitäisi pestä auto, sisältä ja ulkoa. Vaihtaa kesärenkaat. Ostaa loppuneiden kosmetiikkatuotteiden tilalle uutta matkalle mukaan. Ostaa matkakuivaaja. Ja parempi unimaski. Pitäisi ostaa maastolenkkeilyyn sopivat lenkkarit. Madottaa koira. Pitäisi oppia ruotsinkieli. Pitäisi jaksaa vastata ihmisten jatkuviin kyselyihin asioista, johon minulla joko ei ole vielä vastausta tai ole vastannut jo tuhat kertaa.

Pitäisi lakata panikoimasta.

Jotain jo onneksi saatu aikaiseksikin: vuokrasopimus kesäasukkaan kanssa tehty ja allekirjoitettu, puhelinliittymä päivitetty sellaiseen, jolla saa huoletta somettaa samaan hintaan pohjoismaissakin (täysin eri asia sitten se, onko siellä keskellä vuonoja mitään kuuluvuutta suomalaisella liittymällä), saatu lainaan rinkka, johon kesän kamat tarkoitus saada mahtumaan. Tuollaista pientä. Kohta tulee varmaan lentoliput sähköpostiin, toivottavasti jossain vaiheessa tieto myös siitä, miten ja missä tulen asumaan. 

Voisiko vain laittaa verhot kiinni, puhelimen kiinni, laittaa korvatulpat korviin ja sulkea itsensä koko maailmalta? 

 

Ladataan...
Hyggelig

Se ois toukokuun 1. päivä. Vappupäivä. Luojan kiitos en harrasta vappuperinteitä, kuten puistopiknikkejä, koska sää ollut ihan karsea. Sen sijaan kävin leffassa, kohteena Call me by your name ja voi luoja, että oli ihana! Jotenkin haikea, mutta niin ihana. Ihana ihana ihana. Haluaisin nähdä samantien uudestaan! Ei oo suotta kehuttu pitkin somea ja kyliä.

Enää tämä kuukausi Suomessa jäljellä tänä keväänä. Todennäköisesti matkustuspäiväni tulee olemaan 2.6. lauantai. Ehdottivat, että 3.6., mutta pyysin edes yhtä päivää aikaa tutustua paikkaan, joten jospa se olisi sitten tuo lauantai. 4.6. siis alkaa ne työt. Hetkellisesti pohdin autolla menoakin, sillä autosta olisi niin hyötyä siellä taatusti, mutta en jaksa ottaa itselleni yhtään ylimääräistä stressiä mm. Norjan tiemaksujen suhteen. Google kun kertoi, että sellaisia olisi tiedossa. En jaksa. Lennetään. Ja toivottavasti tutustutaan itse kohteessa sellaisiin ihmisiin, joilta saa tarvittaessa autoa lainaan. 

Kysyin, millä pääsen Altasta Oksfjordiin (en saa koneellani muuten norjalaista ö:tä tehtyä, joten joutunen välittää kirjoittamaan suomalaisittain). Laivalla. LAIVALLA. Vuonojen välistä köröttelen paatissa. Mahtavaa. 

Asiat alkavat olla jo pikkuhiljaa paketissaan. Kämppä vuokrattu, koira menee parin viikon päästä testihoitoon kesäpaikkaansa, kesälomat myönnetty. Palaan omaan työhöni tosiaan syyskuun lopulla, tuntuu hurjalta. Asuntoa joutunen hieman pakkailemaan, sillä sovittiin, että huonekalut jää, mutta etenkin kaiken henkilökohtaisen vien pois. Tai pakkaan ainakin tuonne varastotilaani säilöön. Mm. Marimekon astiani taidan viedä pois, vaikka ei ne kovin turvassa omassakaan käytössä ole, nimim. aina hajotan/tiputan kaiken. Ikkunoita voisi yrittää pestä ja jos saisi lainattua työkaverilta höyrypesuria, jotta saisin sohvaa putsattua. Jotain koiranjättämää eritettä siitä saattaa löytyä. Jonkin sortin testipakkauksen voisi suorittaa jossain vaiheessa, jotta ei mene siihen, että edellisenä iltana alan pohtia, mitäs otan mukaan. Matkalaukkuongelmakin pitää ratkaista. Isältäni saisin kyllä lainaan perus matkalaukun, mutta onko sellaisen kanssa rasittava matkustaa? Etenkin, jos jotain laivamatkaakin tiedossa. Kunnon rinkka olisi pop, mutta itselläni on vain tuollainen 40-litrainen iso reppu. Ei siihen mahdu. No, pitää testailla ja katsella. Uudet kevyemmät vaellus/maastolenkkarit hankittava, yhdet Salomonin on kiikarissa. Palkkapäivä pitää vain odotella eka. Puhelinliittymän ajattelin vaihtaa sellaiseen, jolla rajaton netti myös pohjoismaissa, joten ei tarvitsisi sellaista stressata. Pääsis päivittää insta storiesia heti rajojen ylityttyä. 

Kun viimeksi mainitsin siitä, että tutuille kerroin tästä blogista ekan kerran, on tullut kynnys kirjoittaa. Tuntuu jotenkin nololta kirjoitella tietäen, että tätä lukee myös joku, joka tietää minut. Varsinkin kovin henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen ainakin jää pois, edes osittain. Tosin enpä kovin salaisia juttuja ole tähänkään mennessä kirjoittanut. Mutta tietää ainakin, että tulee keskityttyä enemmän juuri tähän itse asiaan, ja unohtaa ehkä sitä omaa elämää sieltä taustalta pois. Niistä voi kirjoitella itselleen sitten vaikka. 

Mutta muuten toivon, että uskaltaisin ja jaksaisin kirjoitella säännöllisestikin. Ja että saisin kirjoittamiseen rentoutta ja sitä omaa tatsia. Vähän tönkköä ollut tähän asti ehkä, liian kliinistä ja sellaista, no, ei minulle tyypillistä tekstiä. Ehkä se minun persoona täältä puuttunut. En tunnista itseäni tekstistäni. Pitäsköhän miun kirjottaa murtteella tai jottain, jotta löytäsin itteni? Toivottavasti se vielä löytyy! 

No, näillä eväillä siis toukokuuhun lähdetään. Ja kuukauden päästä sitten kirjaimellisesti lähdetään! Apua! Aika tulee niin loppumaan kesken. Toivotaan, että siinä vaiheessa, kun aika loppuu kesken, elämä vasta alkaa. 

Nyt pitäis vaan oppia se ruotsi vielä tässä. Satuin huomaamaan, etten kyllä osaa sitä ollenkaan. Ne tulee niin inhoamaan minua siellä.

Pages