Lily – koska olemme tyttöjä päivän huoltokatkoskin kestää meillä vain viisi päivää (eikä siltikään tule valmista).
Journalisti: Uusi media nuorille naisille 18/2010
Koska en ole enää nuori, enkä käsittääkseni ole juuri koskaan ollut nainen – mutta toki aina silloin tällöin naisellinen miehisesti kapeasti määritellyn mittapuun mukaan – tuntuukin Lily.fi just mun jutulta.
Toivon saavani ekstrapaljon ihqui nuoria naisia virtuaaliystäväkseni niin naamakirjassa kuin twitterissä, joissa kummassakaan en siis ole.
Toivon saavani erityisesti muotiin, pukeutumiseen sekä meikkaukseen liittyviä vinkkejä. Olisi esimerkiksi tosi kiva jos niitä ei tulisi yhtään.
***
Ajattelin, että tuottaisin matskua tähän todennäköisesti tai toivottavasti joskus rakkaaseen päiväkirjaani siten, että kepeämmät ja vähän painavammat aiheet voisivat vuorotella – ainakin näin alkuun. Uskon, että tällainen strategia saattaisi parhaiten tukea sekä Teidän että minun mielenterveyttä. En tule kirjoittamaan siitä kuinka rankkaa elämäni on koska se nyt vaan ei ole millään oikealla mittapuulla rankkaa – mitä nyt välillä vaan tekee vähän mieli mussuttaa. First world problems, kyllä te tiedätte.
En tule kirjoittamaan tänne joka päivä, en edes joka toinen päivä. Kirjoitan vain silloin kun minulla on mielestäni jotain asiaa. Siihen voi mennä vuosi, tai 30 minuuttia. Minulla on kyllä hemmetisti enemmän tai vähemmän käyttökelpoista matskua takataskussa, joten aluksi tahti saattaa olla harhaanjohtavan kiivaskin.
Paukuttelematta henkseleitä ihan hirveästi, uskon, että tulet pitämään kittyn jutuista hurrrrjan paljon (tai et ainakaan voi olla niitä lukematta, kenties ei kaverisikaan).
Okei, tämän verran siis mainostan ja kehun itseäni, enkä sorru siihen enää jatkossa (paitsi äärimmäisen pakon edessä). Jos jaksan opetella käyttämään Kiosked -palvelua, niin saatanpa hyvinkin propagoida sellaisten tuotteiden hankkimista joista olen itse henkilökohtaisesti kokenut saavani paljon irti.
Olen ajatellut elämäni aikana paljon kaikkea sitä mitä kuluttamiseen liittyy tai liitetään, useimpien mielestä epäilemättä liikaakin. Tämän tuloksena – näin siis väitän – olen kyennyt melko hyvin hahmottamaan mitä ihminen elämässään tarvitsee. Tai tarkemmin mitkä jutut nyt vaan aikuisten oikeasti lisää elämänlaatua sen sijaan että heikentäisivät sitä.
Olen enemmän kuin tyytyväinen mikäli onnistun välittämään Sinulle joitakin näistä sieltä täältä keräämistäni ajatuksista jotka saavat sinut miettimään omaa kulutustasi. Olkoon tämä yksi niistä ylevistä tavoitteista joita tälle blogille olen mielessäni suunnitellut.
Tarkemmat käyttöohjeet voi jokainen käydä lukemassa tämän palstan (tai miksi tätä nyt sitten haluaakaan kutsua) ensimmäisessä blogimerkinnässä.
Haluaisin oikeastaan teroittaa ainoastaan sitä, että mikäli diggaat tai et diggaa jutuistani, niin voisitko kuvitella olevasi niin ystävällinen, että laittaisit näistä ajatuksistasi minulle mielummin suoraan sähköpostia sen sijaan, että sotket turhaan kommentointiosiota ihan kaikkien nykyisten sekä tulevien piipahtajien harmiksi. Kiitos.
Toivon – siis todellakin toivon – jutun kommentointiavaruuden saavan sellaisen roolin ja ennen kaikkea funktion joka sille mielestäni kuuluu. Sen duuni on toimia avatun keskustelun jatkajana ja sillä tavoin myöskin tiedon jalostajana. Kritiikkiä pitää ehdottomasti esittää, meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän oma näkökulma aiheeseen kuin aiheeseen.
Arviot kuten ”täyttä skeidaa” tai ”oon ihan samaa mieltä” eivät ikävä kyllä onnistu tuomaan pöytään mitään uutta. Tämän suuntaisen palautteen voisit mielummin antaa minulle suoraan. Osaan auttavasti ilmaista itseäni, joten voin todennäköisesti myös opetella kiinnittämään jatkossa parempaa huomiota sellaisiin seikkoihin jotka näyttäisivät seurakunnan keskuudessa herättävän laajempaakin ärsytystä ja ärrimurria.
I can change if you give me a chance.
Kritiikki saa siis olla kärkästä, äänekästäkin ja huumori huonoa (olen itse huonon huumorin suuri ystävä) kunhan se on edes jollain tavoin rakentavaa. Siksi osaisin suunnattomasti arvostaa kommentteja joihin on käytetty jopa ihan muutamankin minuutin ajan reflektointia, asioiden laittamista oikeisiin – tai oikeampiin – mittasuhteisiin.
Jälkihuomatus: Koska jengi ei enää mitenkään jaksa pelkästään lukea, pyrin käyttämään jatkossa jokaisen postauksen alussa joko aihetta jotenkin kuvaavaa kuvaa, parhaimmillaan jopa kaiken olennaisen kiteyttävää sellaista, tai vaihtoehtoisesti jonkin musiikin parissa vaikuttavan artistin tuottamaa taiteellista teosta, joka esittää saman asian musiikin keinoin, ja jonka siis esitän tylsästi youtube-videona vaikka siitä tuleekin väistämättä mieleen naamakirjasta tutuksi tullut idioottimainen tapa linkittää ihan kaikki skeida koko maailman nähtäväksi ja/tai kuultavaksi vaikkei kukaan sitä pyytänytkään.
***
Ei tällä erää muuta eli over and out omasta puolestani.
Ystävällisesti,
