Ladataan...

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos tunnet itsesi ylimääräiseksi mihin ikinä menetkään? Kaikilla muilla on ne toiset tyypit. Sua ei oikein mihinkään pyydetä, kun kesällä niin paljon kaikkea pariskuntineen. Ja sitten kun sen kerran pyydetään mukaan, tuntuu kuin se oli vaan säälistä, koska olet niin yksinäinen.

Yksin on kivaa, mutta porukassa on kivempaa. Kamalinta on kun huomaat, että sut on jätetty ulkopuolelle.

Kelpaat seuraksi kaljalle, muttet muihin tapahtumiin.

  • Kelpaat seuraksi terassille miesmetsälle, muttet piknikille puistoon.
  • Kelpaat seuraksi pubiin juomaan viinaa ja valittamaan miehistä, muttet päiväreissulle läheiseen pikkukylään.
  • Kelpaat seuraksi yöntunneille tanssilattialle, muttet mukavalle grillausillalle toisen kotiin.

Olisiko aika hommata uusia ystäviä vai mikä tässä nyt mättää? Kaikenlisäksi olen yrittänyt vähentää juomista, mikä sitten tarkoittaa etten näe ketään koskaan :D

Hemmetti mun elämä kuulostaa nykysin kyllä niin hehkeeltä lol

Ladataan...

Oon huomannut, että tosi monet lukemani sinkkublogit yksi toisen jälkeen lakkaa olemasta. Niin siinä vaan käy, kun mies löytyy rinnalle. Eihän se ole sinkkublogi sitten enää. Todella iloinen kaikkien näiden ihmisten puolesta ja toivotan kovasti onnea heidän onnellisille ihanille uusille parisuhteille. Kuitenkin itselle tulee samalla vähän paska olo, enkä todellakaan ujostele myöntää sitä. Siis kyllähän sitä oikeasti iskee pieni kateus, kun tässä sellaiset 6 vuotta sinkkuna olleena, kohtalaisen tyytyväisenä elämäänsä vaikkakin sairaan yksinäisenä, miettii että miksei omalle kohdalle ikinä osu mitään. 

Ihanaa, että toiset löytää ne kivat miehet rinnalleen, mutta missä mun? Ehkä kuulostaa itsekkäältä ja epätoivoiselta ja vaikka miltä, mut vittu kyllä kai mä saan myös itelleni toivoa joskus jotain hyvää!? :D

Ja heti tuli paremmalle mielelle, kun sai vähän avautua hehe. Ei mun elämä oikeesti ole niin hirveen paskaa, mutta totta kai sitä välillä miettii, että mitä kaikkea mussa on vikana kun en kenellekään kelpaa...

Pages