Olosuhdekirous

Kahvit ulos pyytämäni miehen kanssa tulivat ja menivät. Tai oikeastaan kyse ei ollut kahveista, kävimme oluella. Kaiken herrasmiesmäisyyden ja hauskuuden ohessa tajusin kotiin kävellessäni että minut oli friendzonetettu. Taas. Luonnollisesti miehestä ei ole kuulunut enää mitään. Tämä vuosi on toistanut selkeää kaavaa: olen miekkosille joko 1. kiva yhden yön säätö tai 2. kaveri ja luottoterapeutti, jolle voi avautua kaikesta.

Huvittaa ja välillä surettaa se, että tavattuaan minut edes kerran miehet löytävät heti perään vakavan suhteen, uuden tyttöystävän. Myös eräällä ystävälläni on sama ongelma, ja olemme pohtineet treffipalvelun perustamista. ”Tapaa minut kerran tai kaksi – elämäsi rakkaus löytää luoksesi välittömästi!”

Kieltämättä tälläinen tilanne jossa en pääse ensimmäisiä tai toisia treffejä pidemmälle syö itsetuntoa. Vaikka kuinka ystäväni yrittävät takoa päähäni että kyse on vain olosuhteista ja niiden toimimattomuudesta. Ehkä ajankohta ei ole sopiva, ehkä entisestä toipuminen on kesken, ehkä sitä, ehkä tätä. Epäilen että ylleni on langetettu olosuhdekirous. Asiat etenevät vain unissa joissa haaveilen autoajeluista ja tunnustuksellisista faceviesteistä.

Vaikka kuinka olen yrittänyt treffailla uusia tyyppejä, en pääse millään irti ikuisuusihastuksestani. Tiedän että hän on tyttöasioissa ja monissa muissakin täysin keskenkasvuinen. Mutta joka kerta kun näen hänet jossain, keskustelemme yötä myöten somessa tai kuuntelemme samoja levyjä, mietin mitä jos. Vuoden säätämisen jälkeen tuskin tulee sitä päivää kun asiat edistyisivät. Ehkä loputtoman kierteen katkaisua hankaloittaa myös ystäväni, joka hokee joka kerta tavatessamme että tämä on/off-tyyppini on selkeästi se jonka kanssa pitäisi päätyä kimppaan. ”Tykkäätte niin selkeästi toisistanne, idiootit!”

Oh well. Jos jotain voin luvata, niin ei ole hätää että tämä blogi ihan lähiaikoina muuttuisi parisuhteen ylistykseksi. Olen hykerrellen seurannut vierestä miten lähes jokainen seuraamani blogitar ja tosielämän ystävä ovat löytäneet itselleen kumppanin. Ehkä minäkin vielä joskus.