Hänestä meninkin niin sekaisin, etten kirjottanu vuosiin. Se mies oli pitkä kun Suomen talvi ja se tuli mun elämään Desperado olut kädessään. Mää olin jo elelly Espanjan elämää jonkin aikaa, useita kuukausia, ja kokenu jonkinlaisen herätyksen yksinelämisen onnellisuudesta. Sellasta herätystä ei voi olla nainen kokematta, kun kolmenkymmenen ikävuoden virstanpylväs lähenee ja kävelee yksinään Costa del Solin rantaviivojen viertä, kun aurinko laskee Välimeren taa ja keuhkoihin virtaa onnellista ilmaa.

Se oli turisti. Se tuli sieltä missä tulppaanit kukkii kauniimmin ja salmiakkia on vieläkin enemmän, kun Suomessa. Se oli maailman kaunein turisti. Mää istuin kaverini kanssa siinä paikallisen terassilla täynnä tätä mun uutta, onnellista, itsenäistä naiseuttani, kun näin Turistin ja sen yhtä pitkän kaverin siirtyvän baarin sisältä viereiseen pöytään. Mulla ei ollu mitään tarvetta puhua kun yksin oli niin hyvä – mutten toki kiistäny, etteikö sen vahva ruskettunu niska olis ollu aivan uskomattoman kiehtova. Joku ranskalainen nainen opetti mua sanoon ”un preservative – no bebe” tai jotain sen suuntasta. Aina on aikaa puhua ehkäsystä.

No, siinä kun Espanjan auringon alla ryhmä ihmistä puhuu englantia kaikki omilla aksenteillaan ei voi välttyä huomaamasta, että ei olla kukaan paikallisia. Ne miehet myös poltti röökiä, mitä en ollu ite tehny kuukausiin ja ne halus jakaa meidän kanssa pullon Riojaa. Houkutuksia, houkutuksia. Aivan liian monta hyvää syytä hinata neljä tuolia saman pöydän ympärille.

Mua kouri mahasta kun se katto mua mun aurinkorasvan sumentamiin silmiin. Mun teki mieli kertoo sille kaikki ja kysellä siltä vielä enemmän. Niillä oli lomaa jäljellä vielä ruhtinaalliset neljä päivää ja me ruvettiin punoon juonia yhdessä. Mun kaveria vähän ahdisti vitsien alavireinen laatu, ja kävi pian selväks, että viihdyttäisin pitkiä ihan yksinäni. Niillä oli molemmilla sama etunimi ja musta se oli upeeta. Oli tummaa versioo ja vaaleeta versioo. Me vaihdettiin numerot Turistin kanssa ja mää täytin sen viestiboksin sydänsilmillä.

Ne illat oli ihania. Me istuttiin siinä samassa pöydässä kun joku katukauppias tuli myymään meille puisia norsupatsaita. Turisti oli aivan sairaan kiinnostunu kuuleen yhä enemmän norsujen symboliikasta ja mun piti juosta vessaan kun nauratti liikaa enkä halunnu siinä kauppiaan nähden tyrskiä. Tullessani takas löysin Turistin matkan varrelta. Se pyllisteli siinä röökiautomaatin edessä baarin pimeimmässä nurkassa ja mun teki mieli itkee sen kauneutta – sekä miehen että hänen pyllynsä. Meillä oli siinä sellanen hidastettu hetki, musta tuntu että iho oli kananlihalla, eikä se johtunu ilmastoinnista. Olin jo valmis nojautuun yhdessä seinää vasten, kun keittiön hämärästä hyökkäs nuori tarjoilijanainen rääkyyn, kuinka upee pari meistä voiskaan tulla. Sen nimi oli Maria. Luonnollisesti. Me pistettiin siinä Marian ja Turistin kanssa pieni disko pystyyn ja Manu Chao huusi marihuanaa taustalla, kun me salsattiin.

Mut saatettiin aina kotiin, joka ilta edellistä myöhempään. Baari meni kiinni vasta sitten, kun me sieltä lähettiin, ja senkin jälkeen löyty aina joku puiston penkki missä jatkaa juhlia. Baarimikko anto viiniä mukaan muovimukeissa. Mun sielunikin tanssi salsaa, kun sitä ymmärrettiin niin hyvin. Me puhalleltiin savurenkaita ilmaan öisessä puutarhassa ja sitten me suudeltiin. Kaikki kolme.

_______________________________________

Me istuttiin Turistin kanssa auton takapenkillä. Kaima istu etupenkillä ja yritti pikku humalassa jotain small talkia espanjaks paikallisen taksikuskin kanssa. Siinä koko touhussa ei ollu mitään järkee. Me naurettiin Kaimalle salaa ja suudeltiin. Mua ei siinä hetkessä yhtään kiinnostanu etupenkki eikä edes määränpää, mutta olin kyllä antanu ymmärtää toista. Olin aina ollu innokas kokeileen kaikkee kerran, ja kahden sairaan ihanan miehen kanssa yön jakaminen tuntu käsittämättömän houkuttavalta. Siinä ruskettuneet kädet vyötäröllä ei paljon enää itsenäinen elämä kiinnostellu.

Mulle kerrottiin sohvalla, että tästä tulee mun yö. Että se yö on olemassa mua varten. Kerroin, että nyt liikutaan sellasella alueella, josta mulla ei oo kokemusta ja Kaima vaan kehotti mua lempeesti oleen hiljaa.

Kahdet huulet on eri kun yhdet. Kaks kieltä ja neljä kättä on eri kun yks ja kaks. Mää kattelin punaviinin humalluttamin silmin, kun ne molemmat suuteli mun vatsaa enkä voinu kun hymyillä ja miettiä, että ”tähän on siis tultu”. Kaks saman nimistä teki siitä kaunista ja mun puhelimessa soi Duele el Corazon. Ei sattunu sydämeen, ei sattunu mihinkään. Tukka oli takaraivolta sekasin kun valkonen pitsi siirty sivummalle.

Jossain kohtaa Kaimalla lähti käsistä. Musta tuntu että sen tilalla oli yhtäkkiä sellanen semikiusallinen villiintyny pornotähti, ja Kaiman mennessä vessaan katoin Turistia merkitsevästi silmiin. Se nappas mut alastomaan kainaloonsa ja sano mulle, että toivois että oltas siinä kahdestaan. Niimmääkin. Kaimalle se sano, että nyt riitti.

Me maattiin siinä kolmistaan tupakanhajusessa sängyssä ja Kaima alko ettiä mulle taksin numeroo. Turisti opetti mua sanoon niitten kielellä ”I’m so very beautiful” ja haistatti taksinumerolla paskat. Me lähettiin yhdessä pois asunnosta, paineltiin hissiin ja suudeltiin lisää. Me käveltiin hitaasti pitkin rantaviivaa, se piti mua kainalossaan ja sano, että sovin siihen, kun palapelin puuttuva palanen.

_______________________________________

Me löydettiin kaiverruksista jo lähes laho penkki mun kodin läheltä,ja jäätiin siihen jutteleen. Kello tuli kaks ja se tuli kolme ja lopulta se tuli yheksän kun meidän tarinoita kaiverrettiin lahoon puuhun. Me katottiin kun aurinko nousi ja meidän kaikki kahdeksan pitkää raajaa oli solmussa keskenään. Me itkettiin ja naurettiin ja se kysy kuinka voi ihminen olla niin kaunis ilman unta.

Se kävi just läpi eroprosessia, mutta ne asu vielä saman katon alla. Me lähettiin eri suuntiin ja mää itkin.

Me sovittiin, että tää on meidän leffa. Että me voidaan leikata pois se tapahtunu seksikohtaus ja alottaa kahdestaan uudelleen. Ja että me voidaan saada toisemme ja elää happily ever after. Mutta sen oli mentävä ensin kotiin ja hoidettava ne leffan ikävät kohtaukset, eikä me tiedetty millon tulis meidän seuraava kohtaus, vai tulisko sitä sitten ollenkaan. Mää kuulin teatraalisia leffaballaadeita mieleni taustalla, kun kävelin poispäin Turistista. Pyyhin kyyneleitä ruskeilta poskiltani, kun suljin kämpän oven takanani ja lähetin viestiä Latelle: ”Eihän kukaan voi rakastua kolmen kimpan aikana.” ”Kyllä sää voit”, sano Late ja pyysi kohteliaasti yksityiskohtia. On syynsä, miksi hän on horjumatta hallinnut parhaan ystävän pallia yli kahden vuosikymmenen ajan.