Piilarien hankinnan vaikeus

Oon tässä viime aikoina jotenkin kyllästynyt ihan täysin noiden silmälasien pitämiseen, ja ajatellu että voisi oikeesti siirtyä kokonaan piilaireiden pitämiseen. Ainoa ongelma on, etten oo ikinä pitänyt niitä! Ja se ajatus niiden silmiin laitosta tuntuu jotenkin pelottavalta ja hurjalta. Ne pitää kuitenkin laittaa silmilleen, uuhhhh…

Kattelin vähän noita piilolinssien laitto ohjeita, ja ne saa kyllä sen kuullostamaan melko kivuttomalta prosessilta. Ei se kai niin kauheaa oikeasti oo, kun ajattelen. Ei niitä kukaan muuten varmaan pitäisi.

Mut olisi ne kyllä niin paljon kivemmat kuin noiden rillien kantaminen aina mukana. Sit kun niitä joutuu vähän silleen aina suojelemaankin, vaikka ne kyllä sopivat ihan hyvin nenälleni. Kuitenkin on semmonen pelko, että apua jos ne menisi rikki tai sillain. Kallis lasku ja paljon päänvaivaa, niin helposti pienellä virheellä. Lisäksi uskoisin, että piilarit näyttäisi paljon paremmalta mun kasvoilla. Ite ainakaan en oikein tykkää tästä silmälasilookista, vaikka onkin ihan ok. Mulla on siis suunnilleen ton muotosen lasit nykyään. Sori en viitti laittaa kuvaa naamastani ainakaan vielä :p

nykyisetlasit.png

Sitten jos noi piilarit hankkis, pitäs pohtia haluuko päivä- vai kuukausipiilolinssit, moniteho vai ei yms. Paljon valittavaa ja mietittävää. Miksi ei tää voi olla vaan sellanen helppo prosessi. ”Hei, haluaisin yhdet piilolinssit, kiitos”. Kohta alkaa joulukiireetkin, ja sitten sitä aikaa on vielä vähemmän. Plus tulevat pikkujoulut ja muut juhlat. Sit pitäisi pohtia uuden vuoden lupauksia ja hups, kohta onkin jo maaliskuu. Aika rientää niin nopeesti, että välillä ihan hirvittää.

Sellasta, okei, koitan rauhottua. Jos teillä on jotain vinkkejä tai ideoita piilarien suhteen niin otan ne mielelläni vastaan. Tuntuu taas niin isolta muutokselta, vaikka eihän tää nyt tavallaan edes oo mikään iso muutos. En oo taas vähään aikaan tehnyt mitään radikaalimpia. Oiskohan se jos aikakin?

 

kauneus meikki trendit

Elämän Isoja Päätöksiä

Jonkinlaisessa risteyksessä tässä ollaan, vaikka toisaalta tuntuu, ettei elämällä oikein ole suuntaa. Mietin, onko välttämättä oltavakaan.

Eräs ystävä kysyi, pidänkö oikeastaan ulkomailla asumisesta. En osannut vastata. Kaikki on niin yhtä mössöä, että siitä massasta tuntuu olevan mahdotonta jäsennellä ulos koherentteja ajatuksia. Tällä hetkellä en pidä. Tai ainakaan täällä asumisesta. Toisaalta kaikki tuskin taianomaisesti parantuu pelkällä maisemanvaihdoksella, vaikka se olisikin takaisin kotimaahan. Kunpa se olisikin niin helppoa.

Kun minulta kysyttiin suoraan, palaisinko Suomeen, jos se olisi yksin minun päätökseni, en epäröinyt. Palaisin. Mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. Ja tähän väliin on lisättävä, että Tutkija on sanonut vähintään kymmenen kertaa, että muuton voi järjestää vaikka ensi viikolle, jos niin haluan. Asialla vain on useampi puoli. Niinhän niillä perkeleillä tuppaa olemaan.

Lähikuukaudet tuovat mukanaan isompia muutoksia kuin vuosiin. Muutto on joka tapauksessa edessä, se on päätetty. Myös uranvaihto on sulattelun alla. Pyristely yrittäjänä on vienyt mehuja niin kauan, että mitta alkaa olla täynnä. Tuntuu itse asiassa helpottavalta ajatella, että yrityksen voi panna pussiin samalla, kun lähtee täältä. Liekö sitten palaan koulunpenkille, en tiedä, mutta ehkä minäkin pääsen vielä joskus kokemaan sen ihmeen, joka palkallisena lomana tunnetaan. Kuka tietää?

Näitä täällä pureskellaan, pikku hiljaa. Yritetään kerätä voimia ja käydä läpi niitä asioita, jotka eniten vaikuttavat viihtymiseen ja että miten niihin voisi vaikuttaa. Ja pohditaan, riittäisikö tosiaan vielä rahkeita kokeilla sopeutumista jonnekin toisaalle.

 

hyvinvointi mieli ajattelin-tanaan