”Raskaana” olematta ”kantava”
Intended mum pohti blogissaan omaa erityistilannettaan, jossa amerikkalainen sijaissynnyttäjä on hänelle ja miehelleen raskaana. Tulossa on vieläpä kaksoset! Huikeaa.. Samaistuin voimakkaasti hänen hienoon kirjoitukseensa, sattuneesta syystä.
Samalla tavalla minäkin ”odotan” ja ”olen raskaana”, olematta kuitenkaan. Minun ei tarvitse miettiä saanko syödä sushia, vaan voin huoletta vetää överit tuosta japanilaisen keittiön mannasta. Eilen teatterissa maiskuttelin suutani kuohuviinin suuntaan ja kysyin murulta ”haittaako jos juon yhden lasin?” Eipä se haitannut. Minun ei tarvitse pidätellä oksennusrefleksiä, olla väsynyt ja voipunut, kipeä ja turpea.
Vielä viime vuonna muistan tuijotelleeni alastonta vartaloani eri kulmista ja miettien miltä se näyttää paisuneena, painavana, raskaana. Olen miettinyt sitä jo vuosia, valmistautunut tulevaan. Niiden muutaman hyvin lyhyeksi jääneen alkuraskauden aikana ehdin nähdä jo hormooneista pillastuneen vatsani, jota oli hankala saada mahtumaan joihinkin vaatteisiini. Nyt näen sen samanlaisena, suhteellisen muuttumattomana, tasaisena. Minunkaan ei tarvitse miettiä raskausarpien mahdollisuuksia omassa kehossani. Saan juoda, syödä, urheilla itseni kipeäksi. Olla liikkuvainen oma itseni.
Mutta samaan aikaan olen kitkerän ja haikean kateellinen TaruA:lle, joka kirjoitti kauniisti päivästään raskaana. Olin aina jotenkin kuvitellut saavani saman ylpeyden kokemuksen, sen mahan, jota suojella kurottelevilta käsiltä. Läpsiä niitä pois kuin kärpäsiä. Olin kuvitellut jo vaatteitakin mitä voisin käyttää aina uimapuvusta juhlamekkoihin. Olinpa jopa ostanut muutaman paidan, jotka ovat olleet tarkoituksella ”löysiä vatsan alueelta”, että niitä voisi käyttää ”sitten kun”. Kehoni oli hakenut jo asentoja suuren mahan alla, kokeillut ja miettinyt, maistellut mahdollisuutta. Kunnes nyt sitä ei koskaan sitten tulekaan. Pilvilinna haihtui.
Tämä on kummallinen, erikoinen välitila, limbo, liminaali. Olen raskaana ja silti kärsin lapsettomuudesta. Saan lapsen ja tulen silti olemaan tietyllä tapaa aina lapseton.