Kuin yö ja päivä, eli miten intialaiset häät eroavat suomalaisista

Kirjoitin viime lauantaina hääpostaussarjani ensimmäisen osan (sen voit lukea täällä) ja lupailin, että tällä viikolla olisi luvassa pohdintaa siitä, miten intialaiset ja suomalaiset häät eroavat toisistaan. (Huom! Teksti perustuu omiin kokemuksiini: Sekä Suomessa että Intiassa on tietenkin monenlaisia hääjuhlia.)

 Kuka päättää?

Intialaiset häämme noudattivat perinteistä andhralaista kaavaa. Koska kaikki oli ennalta määrätty, ei meillä ollut suuremmin sananvaltaa mitä tulee häiden kulkuun, rituaaleihin, hääpaikkaan tai no itseasiassa yhtään mihinkään. Lensimme Intiaan vasta viikkoa ennen häitä, mikä hankaloitti hommaa entisestään. Ragsin vanhemmat ottivat vastuun häiden järjestämisestä ja me taas budjetista vanhempieni avustuksella (mikä on poikkeuksellista, sillä yleensä morsiammen vanhemmat ovat vastuussa sekä järjestelyistä että maksavat koko lystin).

Suomessa pidetään tärkeänä, että häät ovat hääparin näköiset. Intiassa sain sen käsityksen, että tärkeintä on, että häät ovat näyttävät, eivätkä poikkea liikaa totutusta. Lista asioista, joihin sain morsiammena vaikuttaa, on lyhyt. Sain valita Whatsappin välityksellä yhden hääsareistani neljästä eri vaihtoehdosta. Sain myös olla mukana valitsemassa vastaanotolla pitämääni lehengaa (kuvassa) sekä hääkorujani. Niin ja tietenkin sain myös päättää, ketä kutsua häihin Suomesta ja Sveitsistä. Muista päätöksistä vastasivat Ragsin perhe ja suku. Esimerkiksi en edes nähnyt kutsuja ennen kuin ne oli painettu (mikä hieman huvitti, sillä äitini nimi oli kirjoitettu väärin).

Toisaalta oli helpottavaa, ettei meidän tarvinnut päättää oikeastaan mistään. Riitti kunhan vain saapui paikalle ja teki mitä käskettiin. Toisaalta välillä tuntui, että olimme vieraita omissa häissämme. Tästä syystä järjestämme vielä yhdet juhlat Suomessa ensi kesäkuussa ja niistä tulee juuri meidän näköisemme (lue: minä saan päättää kaikesta).

 Häiden Ajankohta

Ragsin vanhemmatkaan eivät voineet päättää kaikista häihin liittyvistä järjestelykysymyksistä, sillä jotkut asiat on parempi jättää ylempien tahojen ratkaistavaksi. Häiden ajankohta oli näistä yksi. Oma toivomukseni oli, että häät olisivat olleet elokuun alussa ennen kuin koulut alkavat Suomessa (suvussani on paljon opettajia). Tähdet olivat kuitenkin toista mieltä, ja hindupapin astrologisten laskelmien mukaan meidän häillemme oli elokuussa vain kaksi mahdollista päivämäärää, joista toinen oli elokuun toisella ja toinen elokuun neljännelle viikolla. Naimisiinmeno minään muuna päivänä toisi huonoa onnea ja avioliitto olisi luultavasti tuhoon tuomittu. Ei siis auttanut muuta kuin valita päivistä ensimmäinen. Tuona päivänä mahdollisia kellonaikoja oli kaksi: kello 3.30 ja kello 9.00. Ragsin vanhemmat valitsivat ajoista ensimmäisen (kuulemmat aamuyönajat ovat varmempia valintoja).

 Kutsut ja Häävieraiden määrä

Ragsin vanhemmat päättivät, keitä häihimme kutsutaan. Ja koska intialaisen tavan mukaan ketään ei olla kutsumatta, paisui vieraiden määrä paisumistaan. Kutsuja painettiin ensin reilu tuhat ja kun ne loppuivat kesken vielä pari sataa lisää. Kutsujen postitusta pidetään epäystävällisenä, joten Ragsin vanhemmat ja veli käyttivät paljon aikaa kutsujen jakamiseen. Kaikkialle he eivät tietenkään ehtineet, joten lähisukulaiset saivat kaikki nipun kutsuja, joita nämä sitten jakoivat eteenpäin.

Häissä vieraita oli paljon. Pitopalvelun arvion mukaan noin 1200, mutta tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Ragsin isä tunsi luultavasti suurimman osan vieraista, mutta luulen, että joukkoon mahtui myös ohikulkijoita, jotka nyt vain sattuivat osumaan paikalle. Kuuntelin mielenkiinnolla, keitä kaikkia hähimme oli saapunut. Enpä olisi joskus nuorempana uskonut, että häissäni olisivat vieraina esimerkiksi sulhasen veljen pomo tai pariskunta, joka pesi appivanhempieni pyykit ennen kuin nämä ostivat pesukoneen.

Suomalaisia häävieraita oli 26. Ihan mahtavaa, että niin moni lensi meidän vuoksemme Intiaan!

 Vaatteet, korut ja koristelut

English Wife Indian Life -blogin Lauren kirjoitti osuvan postauksen siitä, mitä jokaisen ulkomaalaisen morsiammen tulisi tietää ennen tämän intialaisia häitään. Allekirjoitan joka kohdan. Lauren esimerkiksi kirjoittaa, että ”you must wear as much jewellery as you can” ja ”every woman who attends your wedding will dress like a bride”.

Intialaiset häät ovat loistava tilaisuus esitellä perheiden varallisuutta. Morsiammen kultakorujen määrä tuntuu olevan tärkeä mittari, joten mitä enemmän sen parempi. Morsiammella voi hyvinkin olla kultakoruja varpaissa, nilkoissa, vyötärön ympärillä, käsivarsissa, ranteissa, sormissa, kaulassa, korvissa, nenässä ja otsalla. (Seuraa pieni paljastus: omat koruni olivat pääosin lainattuja, eivätkä ne kaikki edes olleet oikeaa kultaa. Puvuistani ja koruistani on tulossa postaus myöhemmin.)

Laurenin huomio siitä, miten jokainen naisvieras pukeutuu kuin morsian piti meidänkin häissämme osittain paikkansa, mutta minua se ei haitannut. On hyvä, että vieraiden omat hääsarit pääsevät uusiokäyttöön. Aion itsekin käyttää omaa hääsariani seuraavissa häissä, joihin osallistun! Osalla vieraista oli myös enemmän kultakoruja yllään kuin minulla.

Yksi lempiasioistani häissämme oli kukkien määrä. Kukkia seinillä, kukkia lavalla, kukkia hiuksissa. Suomessa hääpaikan koristelu leikkokukilla olisi maksanut pienen omaisuuden.

 Kaaos

Suomessa häät on usein aikataulutettu, vieraiden määrä on tiedossa ja ohjelmanumerot ennalta sovittu. Intia taas on Intia, joten muuttuvia tekijöitä on paljon. Vieraamme saapuivat paikalle kuka milloinkin, sillä mitään yhteistä ohjelmaa ei ollut. Lavalla oli hääparin lisäksi koko ajan vaihteleva määrä ihmisiä. Yksi tuli, toinen meni, kolmas puhui puhelimessa, neljäs otti kuvia, viides korjasi kampaustani ja kuudes kertoi mitä tehdä seuraavaksi. Koskaan ei ollut hiljaista ja joku oli aina myöhässä. Aikataulu ilmeisesti kuitenkin piti suurin piirtein.

Minulla oli häälavan takana oma huone, jossa vaihdoin vaatteeni tilaisuuksien välillä ja vietin aikaa odottaen, että kaikki oli valmista. Olisin varmasti tullut hulluksi, jos mitään omaa tilaa ei olisi ollut. Ragsin serkku vietti paljon aikaa kanssani ja oli korvaamaton apu siinä kaikessa hälinässä. Hänen käskystään pidin huoneen oven aina lukossa, myös ollessani huoneessa. Tästä ohjeesta olen kiitollinen, sillä oven takana oli koko ajan joku koputtelemassa kuka mistäkin syystä.

 

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa. Ensi lauantaina kirjoitan lisää häidemme kulusta ja kaikista niistä lukuisista rituaaleista, jotka hindihäihin liittyvät. Mukavaa viikonloppua!

—–

Indian weddings differ from Finnish ones in many ways. For example, I have never attended a Finnish wedding with 1200 guests showing up!