Juoksin viikko sitten lauantaina vahinkokympin, tai oikeastaan leijuin lenkkipolulla puolimetriä jalat ilmassa kymmenen kilometrin ajan. Kaikki oli loksahtanut kohdalleen, askel oli kevyt, mieli katossa, ei väsyttänyt, keli oli raikas ja musiikit kohdillaan. Niinpä tuli ylämäki, tuli alamaki ja lenkkari rullasi eteenpäin. Korvissa pauhasi Snowpatrolin nostalginen Just Say Yes ja tajusin, että tän on oltava se Runners High, josta olen kuullut puhuttavan.

The Gossipin soidessa korvissa tulin vihdoin lenkkipolulla siihen kohtaan, josta pitäisi kääntyä oikealle ja jatkaa kotia kohti, mutta käännyinkin vasemmalle ja tein vielä kolmen kilsan kierroksen. Kohta tulin jälleen koti-risteykseen, mutta tällä kertaa jatkoinkin suoraan eteenpäin. Fiilis oli mäntyjen latvojen tasolla ja jatkoi pilviin. Jos juoksu olisi huumetta niin olisin juoksunarkkari.

- and running.

Kotona mittasin juuri juoksemani lenkin ja matkaa oli kertynyt 10,2 kilometria. Ensimmäinen kymppini pitkiin aikoihin, vuosiin jos tarkempia ollaan. Tarkoituksenani oli ollut heittää pieni PK-lämmittely lauantai-illan kunniaksi, mutta päädyinkin yhdelle elämäni parhaista lenkeistä.

Tajusin, että tämä on se miksi juoksu on mun laji. Usein se on raskasta ja vaatii henkistä ja fyysistä taistelua, mutta kun se tuntuu hyvältää se tuntuu mielettömän hyvältä.

Lisättäköön, että kaikki neljä lenkkiä tuon flown jälkeen onkin olleet yhtä tuskaa. Pidän peukkuja ja varpaita ristissä, että saisin edes pienen annoksen tuota ihanaa ainetta myös ensi sunnuntaina Mutsien kympillä. Tulevan viikon juoksusuunnitelmaan kuuluu maanantaina yksi lyhyt PK (peruskestävyys) lenkki n. 5 km, keskiviikona yksi pitkä lenkki n. 10 km,  ja perjantaina vielä parin kilsan lämmittelylenkki.

Saimme valita Siggiltä juomapullot nesteyttämään meitä juoksukoitokseen. Itse valitsin sporttipullon, johon olen yllättäen tykästynyt todella paljon. Sprottinokan ansiosta pulloa ei tarvitse kallistaa vaan nokasta imastaan vesi suoraan nassuun. Korkissa on eri säätöjä joilla sen voi sulkea tai laittaa vaikka pesu-asentoon. Pidän.

Tervetuloa takaisin! Lily on nyt uudistunut enkä ole vielä ehtinyt perehtyä uusiin toimintoihin, mutta pikkuhiljaa ne selvinnevät ja näkyvät varmaan pieninä parannuksina ja hienosäätöinä täälläkin.

---------------------------------------------------------

Lilyn ollessa huollossa on blogi pitänyt myös pientä taukoa ja sillä aikaa meillä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Suurin saavutus on ollut Filipan seisomiaann nousu ja tanssiminen ilman tukea. Siis ilman tukea. K-Ä-S-I-T-T-Ä-M-Ä-T-Ö-N-T-Ä. Vauvakirjaan tulee täten merkintä, seisoin ilman tukea kymmenen kuukauden ja seitsemäntoista päivän ikäisenä.

Kas näin se tapahtuu:

Suuren seisomaan nousun lisäksi, olen hölköttänyt useamman lenkin naama punaisena ja hammasta purren. Saldona yksi kymppi ja muutama lyhyempi n. viiden kilsan kierros. Tavoiteajaksi tulevalle kympille olen pohdiskelun jälkeen asettanut tunnin, joten tässä on vielä (hurjasti) tehtävää niille muutamalle treenille joita vielä ehtii. Ensi sunnuntaiha koittaa totuuden hetki.

--------------------------------------------------------------

Näiden lisäksi parveke heräsi jälleen henkiin kun istutimme parvekekukat. Auringon aiheuttamissa hempeyspistoksissa laatikoihin päätyi ainoastaan vaaleanpunaista. Ällöä vai ihanaa? Itse sanoisin, että ällön ihanaa.

Laatikoihin on istutettu kehäkukkaa, tuulilatvoja, pelargnonioita ja lobeliaa. Lattialla seisoo pari kuukautta vanha hortensia joka pääsi paremmille laitumille olohuoneen pöydältä.

Hyvää viikonlopun jatkoa ja illalla lisää juoksusta!

Napa huutaa armoa ja Filippa väsymystä. Meillä on ollut oikein onnellinen ja herkullinen äitienpäivä. Kohta pitäisi taas lähteä lenkkipolulle, sillä mielessä siintää tunnin tavoiteaika Naisten - Mutsien kympillä, joten treenattavaa riittää. Kaksi viikkoa hoo-hetkeen alkaa kuulostaa aika vähältä, joten kaikki on otettava irti.

Aurinkoista äitienpäivän illanjatkoa!

--------------------------------------------

P.S. Laura H. laittaisitko viestiä tai kommenttia niin saada mekkopalkinto perille!

Arvoin äsken yllä olevan biisin tahtiin mekkopuu-arvonnan voittajan, joka on TA-DA-DAA:

Laura H, jonka suosikkimekko oli juhlamekko nro. 7.

Laittaisitko Laura mulle viestiä niin pääset valitsemaan mekkoa :)

-------------------------------------

Luvassa vielä tänä viikonloppuna juttua siitä kuinka törmäsin Runners Highin ja juoksin vahingossa kympin. Äsken. Huippufiiliksellä siis kohti ensimmäistä äitienpäivää!

Kymmenen kuukautinen Filippa on todellinen hulivili. Filippa nouse seisomaan itse ja laskeutuu istumaan sujuvasti. Hän yrittää lähteä kävelemään ja käveleekin hienosti tukea vasten, enimmäkseen kuitenkin sivuttain.

Hulivili rakastaa koiria ja huutaa joka kerta koiran nähdessään "KOI-II, UUH UUH." Lempipuuhaa kotona on tuijotella kirjoja ja heitellä lehtiä lehtikorista. Hän osaa jo sanoa kiaaa (kirja), koii (koira), äiti, kiti (isi) ja outo (?, ei tarkoita autoa vaan jotain muuta.) Äidiksi Filippa voi kutsua bussikuskia, ratikassa istuvaa mummoa tai kaupan kassaa, joten sanan merkitys ei ole ihan vielä seljinnyt, vaikka sitä hoetaankin taukoamatta.

Filippa on kadottanut ruokahalunsa jälleen, joka johtuu todennäköisesti uusista puhkeavista hampaista. Hampaita on jo upeat kolme. Kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä. Kolme uutta ylähammasta ovat jo aivan pinnassa puhkeamaisillaan.

Filippa innostuu aina nähdessään toisen lapsen ja pyrkii leikkimään heidän kanssaan. Lapsia Filippa näkee puistossa, bussissa, kahviloissa ja kylässä.

Kun Filippa herää hän nousee saman tien istumaan, hymyilee ja alkaa osoitella asioita ympärillään. Hän ei nuku vielä(kään) öitään vaan herää useamman kerran yössä (äidin iloksi) juomaan maitoa tai pyörimään sängyssään.

Nukkumaan Filippa menee 20.00 ja herää seitsemän ja yhdeksän välillä. Päivällä Filippa nukkuu kahdet päiväunet joista ensimmäiset kestävät noin kaksi tuntia ja toiset noin tunnin. Päiväunet nukutaan omassa sängyssä tai vaunuissa päivän ohjelmasta riippuen.

Filippa pitää hampaiden harjaamisesta, mutta sitäkin enemmän hammasharjan pureskelusta. Filippa ei suostu istumaan syöttötuolissa paikallaan vaan koittaa kammeta itsensä ruokapöydälle tai uhkarohkeasti pudottautua siitä alas. Lempiruokia vaikuttavat olevan puuro maidolla ja parsakaali.

Filippa ei tottele kun hänelle sanoo ei vaan pikemminkin pyrkii tekemään kielletyn asian nopeammin ja suuremmalla innolla. Yksi lempileikeistä on karkuun lähteminen kun teemme jotain yhdessä, silloin Filippaa pitää seurata ja kiinni saadessa kutitella. Filippa nauraa jatkuvasti ääneen ja kikattelee mitä kummallisimmille asioille. Pelästyttäminen saa Hulivilin ratkeamaan naurusta.

Filipan leluksi kelpaa mikä tahansa käsien ulottuvilla oleva. Rytmimunia Filippa yrittää heiluttaa molemmissa käsissä keskittyneesti kieli ulkona ja keskellä suuta. Hän rakastaa musiikkia ja heti, kun hän kuulee vähänkin muusiikkia, koko tyttö alkaa heilua iloisesti samaan tahtiin.

Tässä Filippa ajelee uudella autollaan.

Meillä oli Filipan kanssa tänään astetta jännempi päivä, kun pääsimme seuraamaan oikeaa muotinäytöstä Kaapelitehtaalle. Kyseessä oli Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksen opiskelijoiden näytös HALO Fashion Sanctuary, jossa esiteltiin opiskelijoiden itse tekemiä ja suunnittelemia vaatteita, kenkiä ja laukkuja.

Olin hankkinut Filipalle vasta samana päivänä, kovalla pauhaavaa musiikkia varten vauvan kuulosuojaimet, joten niitä ei ehditty testata kotioloissa - ei ehkä niin hyvä idea. Testauksen puutteesta ja kuulosuojaintaisteluista huolimatta ehdin jopa katsella näytöstä ja nautiskella tarjoiluista. Filippakin suostui pitämään suojaimet päässään kunhan sai tutin suuhun ja lelun käteen. Onneksi Filipan isä tuli hakemaan neitosen hoiviinsa näytöksen puolivälissä, joten sekin lisäsi nautintoa ja pääsin räpsimään kuvia kauniista ja persoonallisista kengistä.

Tässä näytöksen parhaita paloja. Enjoy!

Juontajapari Designer duo Kaksitvå

Asu: Sini Hjelt

Laukku ja kengät: Paulaelina Polku

Kengät: Paulaelina Polku

Kengät: Milla Lindstedt

Kengät by: Paulaelina Polku

Kengät: Milla Lindstedt

Kengät: Milla Lindstedt

Laukku ja kengät: Paulaelina Polku

Suunnittelijat jonossa.

Oli aivan mahtavaa päästä seuraamaan näytöstä. Ei voi kuin ihailla tuollaisia kädentaitoja ja mielikuvitusta.