So long, sugar! (eli asiaa sokerittomuudesta)

Kahvia, kiitos!

Minua jännittää kirjoittaa tätä postausta. Jännityksen lieventämiseksi hörpin teetä (!). Tee on yllättävän hyvää. Ja olen ruvennut ihan pikkuisen kadehtimaan niitä ihmisiä, jotka tilaavat kahviloissa teetä, koska he saavat näköjään tarjottimelle mukaansa nätin ja riittoisan teekannun - ainakin Maria S. sai, kun tapasimme eräässä kahvilassa joulun alla. Ja sekin varmasti vaikuttaa asiaan, että löysin vihdoin teetä, joka maistuu hyvältä: pukkan licorice & cinnamon -tee, jonka kanelinen tuoksu pitää minut järjissäni täällä lapsiperhehulinassa melkein yhtä tehokkaasti kuin kahvi. (Melkein.)

Nyt rupesin jaarittelemaan - jännityksen merkki sekin. 

En oikeastaan edes tajua, miksi minua jännittää. Ei asiani ole kummoisempi kuin tämä: olen luopunut sokerista. Ainakin täksi vuodeksi. Aion siis viettää koko tämän vuoden 2015 sokeritta. Ennen kuin kiljaisette, että ihminenhän tarvitsee sokeria elääkseen, kiiruhdan vakuuttamaan, että verensokerillani ei ole mitään hätää, syömäni hiilihydraatit pitävät siitä kyllä huolen. Tarkoitankin tässä sitä kaikkea muuta sokeria; suklaan sokeria, karkkien sokeria, pullan sokeria, jätskin sokeria...ja nykyään nyrpistelen nenääni myös sille valtavalle määrälle piilosokeria, jota lymyää kaikkialla. Ja vielä toistaiseksi pysyttelen loitolla myös hedelmistä, koska fruktoosi ei olekaan aivan niin hyvä kaveri kuin se tykkää esittää.

Tänä vuonna en siis syö lainkaan herkkuja; en edes yhtä pehmistä jokirannassa kesällä, enkä yhtään pullaa kahvipöydästä. En haukkaa palaa kuopuksen yksivuotissynttärikakusta tai osta kilon irtokarkkipussia mammuttimarkkinoilta vain siksi, että se olisi muka arjen säästöä. En lähde enää iltaisin hakemaan suklaata lähi-Salesta ja syö yhtä patukkaa jo kotimatkalla. Enkä aio ostaa ja avata keksipakettia todetakseni viiden minuutin päästä, ettei yhtään keksiä jäänyt.

Ei siis sokeria minulle. Päätökseni taustalla on niin monta erilaista syytä, ettei niitä kannata lähteä tässä luetteloimaan tai analysoimaan. Muistatteko, kun täytin elokuussa vuosia ja laitoin (ainakin) Instagramiin kuvia saamistani lahjoista: sain yhteensä kaksitoista suklaalevyä, pari isoa karkkipussia ja tukusta haetun laatikollisen Tupla-patukoita. Eikä niiden tuhoamisessa mennyt kovinkaan kauan. Tämä esimerkki kertoo varmaan aika hyvin niistä syistä, joiden takia päätin hyvästellä sokerin. 

So long, sugar. Ei minulla muuta.

P.s. Elän ilman sokeria myös Instagramissa käyttäjänimellä @sokeritta. Kuvia voi hakea myös tagilla #sokerittavuosi2015. Alun perin suunnittelin päivittäväni Instagramiin kuvan päivässä, mutta siihen ei riittänyt aika eikä luovuus. (En pysty loputtomasti keksimään erilaisia tapoja kuvata jokapäiväistä sokeritonta smoothietani.)

Entäs sinä - onko sinulla ollut koskaan sellainen olo, että vähempikin sokeri riittäisi?

Kommentit

Ian
Iris

Hei.

Onnea tavoitteeseesi. Itsekin luovuin tammikuusta alkaen kahdeksi kuukaudeksi kokonaan sokerista ja projektini etenemistä voit seurata kirjoituksistani. Täydellistä sokerittomuutta, mukaan lukien siis fruktoosin, minulla on jäljellä vielä kaksi viikkoa, jonka jälkeen lautaselle uskaltaa palaiuttaa taas hieman marjoja ja niukka fruktoosisia hedelmiä. Muta aluuta täysin vanhaan ei ole, siitä olen varma.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Hei! Kiitti vinkistä, täytyykin tulla oikein ajan kanssa lukemaan kokemuksistasi, vertaistukea kaivataan aina! :)

MM
Maijan matkassa

Vau! Toivottavasti kirjoitat tänne kokemuksia silloin tällöin. Hyvää sokeritonta vuotta!

MM
Maijan matkassa

Niin ja vastauksena kysymykseen: on ollut. Projektisi kiinnostaa siis kovasti.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos, mä uskon ja toivon, että tästä sokerittomasta vuodesta tuleekin hyvä! :)

Ajattelin kirjoitella jotain käytännön juttuja ja omia tuntemuksiani asiaan liittyen silloin tällöin. Haastavinta tässä on se, että pyrin noudattamaan muuten ihan tavallista "lapsiperheen ruokavaliota", en mitään raakaruoka- tms. erityisruokavaliota. Sokeria tulee tietenkin jonkin verran kasviksista ja täysjyväviljoista, mutta onneksi se ei olekaan mitään "huonoa" sokeria. :) 

Maria Hakkala

Hienosti oot pysynyt päätöksessäsi! Mua kiinnostaa eniten, että miten hemmottelet itseäsi? Ja onko sipsit ym. suolaset haerkut sallittuja silti? :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

No periaatteessa sipsit yms. suolaiset naposteltavat ovat sallittuja, tai siis mähän luon tässä projektissani ihan omia sääntöjäni ja olen itse ne sallinut :D mutta mun tavoitteena on parantaa ruokavaliota kaikin puolin eli vaikka sipsejä voinkin syödä niin aika harvoin kuitenkin. 

Cashew- ja saksanpähkinöitä mä olen syönyt jonkin verran, tosin lasken ne kuitenkin aika terveelliseksi herkuksi, vaikka niissä paljon energiaa onkin. 

Oikeastaan mä hemmottelen itseäni muuten ihan samalla tavalla kuin ennenkin mutta ilman sokeria. Eli jos mulla on hetki aikaa lukea, luen mutta en syökään samalla suklaata. Nykyään (outoa kyllä) lasken pienet happihyppelytkin hemmotteluhetkiksi...

 

honeychile

Mulla on sellainen elämänmittainen luopumisprojekti käynnissä :D Ennen joulua olin jo puolitoista kuukautta kokonaan kuivilla, mutta sitten annoin itseni kokeilla "kohtuukäyttöä" ja luonnollisesti sehän lähti ihan lapasesta. Joten pahimman laatuinen cold turkey on taas menossa :D Nähtävästi olen koko loppuelämäni kuin toipuva alkoholisti, pakko olla nollatoleranssi tai ei tuu mitään. Suurimpana saavutuksena tähän asti pidän sitä, että olen onnistunut oppimaan juomaan teetä myös ilman makeutusaineita, koska ne ihan varmasti aktivoi jotain addioktioreseptoreja mun aivoissa myös. Hedelmät oon sallinut hyvin rajoitetussa määrin, koska muuten mun Pink Lady-kulutus lähtis myös hurjaan kasvuun... Ongelma on miehen tukilakko, joka on aina alkanut ja myös loppunut vielä nopeammin kuin omani! Vaikka en halua rajoittaa toisen syömistä, sitä on vaikea uskoa miten irtokarkitkin voi tuoksua toisen hengityksestä niin houkuttelevasti... :D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Ei mullakaan toimi kuin nollatoleranssi...tavoitteena kyllä on, että joskus hamassa tulevaisuudessa pystyisin herkuttelemaan kohtuudella, mutta jos en pysty niin ennemmin olen sitten kokonaan ilman kuin siinä sokerikoomassa, jossa viime syksynä olin. 

Tsemppiä omaan luopumisprojektiisi! :)

hipsutellen

Ei vitsit mikä ihana kommentti ja voin niin olla samoilla linjoilla! Ahahaa! :D

Miinmin (Ei varmistettu) Http://mindeminde.blogspot.com

Juuri kärvistelen täällä päänsäryssä ja alan olla ihan varma että tämä johtuu sokerista! Olin tammikuun herkuttomalla, eikä päätäni särkenyt yhtään kertaa! Nyt sitten tällä viikolla vedin kamalat sokeriöverit (laskiaispullaa, mutakakkua, karkkia, jäätelöä....) ja nyt sitten päässä on käynnissä taas sama tuttu "vihlonta" jolle en keksi mitään syytä. Kannustaa aloittamaan sokeriherkkulakon uudestaan. :) mielellään luen ja odotan sinun kokemuksiasi aiheesta!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Ooh, mutakakkua...se on yksi niistä muutamista asioista, joita mun on tehnyt mieli vuodenvaihteen jälkeen, vaikka yllättävän vähän on mielitekoja kaiken kaikkiaan ollut.

Mulla oli alussa jonkin verran päänsärkyä, jonka tulkitsin vieroitusoireeksi mutta sekin on jo hävinnyt ja olo on ollut kyllä tosi hyvä! :)

Tsemppiä mahdolliseen uuteen lakkoon!

Neiti Nimetön (Ei varmistettu) http://neitinimeton.wordpress.com

Meillä on muodostunut jo perinteeksi pitää sokeriton tammikuu ja silloin karsitaan lähes kaikki lisätty sokeri ketsupeista, valmiskastikkeista jne lähtien. Vitsit miten paljon paremmalta ja makeammalta kaikki maistuu jo parin viikon lakkoilun jälkeen. Yleensä vielä helmi- ja maaliskuu menee pitkälti sokerittomana, mutta siitä alkaa kahvilamme kesäsesongin suunnittelu, kakkujen maistelu, ryhmäruokailuilta jääneet jälkkärit... ja elokuussa toivoo, että olisipa jo tammikuu. :-/
Tsemppiä projektiisi!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos tsempeistä! Voin vain kuvitella, miten vaikeaa olisi olla ilman sokeria keskellä kahvilaherkkuja! Hienoa, että teillä on tuollainen sokeriton perinne! :)

karkkimaria

Hei, jes. Joku muukin! (Tosin hedelmiä kylllä käytän vihermehujen kaverina), mutta...Vinkkaanpa sullekin - omaa postausta kun en vielä ole saanut aikaiseksi - Sarah Wilsonin Irti sokerista -kirjassa on sekä asiaa että reseptejä sokeritta.

Testaustuloksia tulossa siis piakkoin myös oman palstani puolelle.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mielenkiintoista sitten lukea sun testaustuloksista! :) mäkin luin tuon Wilsonin kirjan, sain siitä paljon hyviä vinkkejä.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Pitäs varmaan itekin ryhtyä sokerilakkoon. Tällä hetkellä yritän mennä vähentämisellä, mutta katsotaan nyt, josko kykenisin ihan totaalilakkoon. Mielenkiinnolla kyllä odottelen kokemuksia aiheeseen liittyen. :)

Sulle ois pikku haaste. :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Apua mikä haaste, kävin kurkkaamassa :D lupaan tarttua siihen, kun mielentilani on sopiva! :)

Mun on helpompi olla kokonaan ilman sokeria kuin vähentää, koska jos yritän vähentää ja herkutella kohtuudella, kärsin jatkuvasta makeanhimosta. Kyllä mulla nytkin välillä on mielitekoja mutta koska tiedän, ettei sokerilla herkuttelu ole nyt vaihtoehto, mun on yllättävän helppo pysyä lujana.

 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mun on helppo vähentää kaikkea muuta paitsi karkkia (sis. suklaan). Karkin kanssa täytyy melkein olla se nollatoleranssi, vähentäminen on tuskaista. Mutta nyt alkuvuoden oon yrittänyt mennä sillä vähentämislinjalla. Katotaan kauan tää kestää. :D Ja jos ei kestä, niin vedän kyllä taas nollatoleranssin käyttöön...

aikavarkaissa (Ei varmistettu)

Aaaaaa, mä olen niiiiin kateellinen! Ja ihailen vilpittömästi että olet tohon ryhtynyt.

Mä olen tässä aina välillä lopettanut suklaankulutuksen. Pariksi päiväksi. Sitten ostan taas ihan tottumuksesta ja koska en muka keksi parempaa pikavälipalaa käsientärinänälkään. Ja siinä sitä taas ollaan - mä oon niitä jotka syö herkut heti pois, vaikka ei tekisi mieli vaan ällöttäisi jopa. Olo on hurjan tunkkainen. Tiedän että sitten imetysajan jälkeen, ja sitten kun tai jos saan nukkua taas enemmän, on helpompaa palata sellaiseen ruokavalioon kuin ennen ekaa raskautta. Silloin herkuksi riitti pari taatelia ja pala 85-prosenttista suklaata.

Tiedän siis, että osaan kyllä totuttaa itseni taas kohtuukäyttäjäksi. Just nyt vain en jaksa. Vai... Jaksaisinko sittenkin? Jospa sitten jaksaisin muutenkin paremmin?

Jos nyt koitan tsempata, se on kyllä yksinomaan sun ansiota!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mäkin huomasin loppuvuodesta syöväni suklaata tosi paljon ihan vain tottumuksesta. Ja koska en päivisin ehtinyt huolehtimaan siitä, ettei touhu päässyt siihen käsientärinävaiheeseen. Kyllä täällä kädet tärisee edelleen silloin tällöin mutta ei enää niin usein ja nyt nappaan ensiavuksi hiukan pähkinöitä. 

Mä en ole koskaan osannut olla kohtuukäyttäjä mutta toisaalta, en ole koskaan muutenkaan osannut syödä järkevästi. Jos nyt oppisin tämän vuoden aikana sen järkevämmän syömisen niin ehkä se kohtuukäyttö onnistuisi multakin joskus...

 

Sillypäänts

Hurjaa, koko vuosi ilman sokeria! Tsemppiä! Tätä tuntuu olevan liikkeellä, itse juuri haastoin itseni 40 päivän sokeritaukoon, omilla säännöilläni ja rajoituksillani. 

http://www.lily.fi/blogit/kahdet-rillit-huurussa/nelkytpaivaailmansokeria-selittelypostaus

jään mielenkiinnolla seuraamaan sinunkin projektia!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan! :) 

Joo, musta tuntuu, että vuosi 2015 ei ole sokerille ihan se paras mahdollinen :D tsemppiä omaankin projektiisi!

Elina i. (Ei varmistettu) https://latkavaimonblogi.wordpress.com

Aagh! Lisää niin mulle osuvia juttuja sulla!!
Ehdotin jo miehelleni että kokeiltaisiin joku kuukausi koko perhe tuota sokerittomuutta mutta eipä se juuri innostunut... Joutunen siis kokeilemaan yksin.
Tsemppiä sinulle vuoteen!!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos tsempeistä! :) ja tsemppiä omaan projektiisi, jos sellaiseen päätät ryhtyä! :)

Mikä tarve ihmisillä on nykyään eliminoida joitakin ruoka-aineita ruokavaliostaan, vaikka taustalla ei ole allergiaa tai mtn järkevää syytä? Eikö nyt ole järkevää vain syödä kaikkea kohtuudella, jos kaikkea pystyy syömään. Kun halutaan eliminoida ruoka-aineita, niin lopulta voi olla että keho ei enää siedä kyseistä ruoka-ainetta ja paluu normaaliin ruokailuun voi olla todella vaikeaa.

En vain usko missään asiassa, että totaalikieltäytyminen on ratkaisu. Kaikkea kohtuudella.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Sun kommentissa oikeastaan tulikin jo se vastaus siihen "mikä tarve" -kysymykseen: 

"Eikö nyt ole järkevää vain syödä kaikkea kohtuudella, jos kaikkea pystyy syömään." 

Kannatan itsekin "kohtuudella kaikkea" -ajattelua. Mutta koska en ole koskaan pystynyt syömään sokeria vain kohtuudella, on järkevämpi luopua siitä joksikin aikaa kokonaan kuin syödä epäterveellisen paljon makeita herkkuja päivittäin. Mun tavoitteenahan nimenomaan on se, että joskus tulevaisuudessa pystyisin syömään myös sokeripitoisia herkkuja kohtuudella. 

Elimistön on jo nyt vaikea sietää sellaisia sokerimääriä kuin länsimaissa päivittäin saadaan eli jos tulevaisuudessa, tämän sokerittomuuden myötä, käy niin, ettei mun kroppa pärjää lisätyn sokerin kanssa ollenkaan niin olkoon sitten niin. Ei se tähänkään asti ole hyvin sokeriin reagoinut.

Mutta siis joo, periaatteessa olen kanssasi tosiaan samaa mieltä siinä, että kaikkea kohtuudella. Kaikilta se ei vain onnistu ja vaaditaan järeitäkin toimenpiteitä sen eteen, että joskus ehkä onnistuisi! :)

Jeba
Tuuliajolla

Wow, sulla on kyllä aikamoine vuosi edessä! Tsemppiä siihen ja toivon, että onnistut! Mäkin yritän todella kovin päästä eroon sokerista, mutta itse en pystyisi samaan kuin sinä - eli totaali kieltäytymiseen! En vain pysty yksinkertaisesti! :)

Olen sitä mieltä, että omalla kohdallani toimii parhaiten " Kaikkea kohtuudella " - metodi, vaikka se välillä tiukkaa tekeekin... mutta ihan hyvällä mallilla kuitenkin ollaan! :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos tsempeistä! Siihen "Kaikkea kohtuudella" -metodiin mäkin pyrin, mutta siihen on mun kohdalla pitkä matka :) ihan mukavasti on onneksi lähtenyt sokerittomuus käyntiin!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.