Ladataan...

... jos joskus huolet painaa,

ne painaa, ne painaa

voit silloin multaa kaivaa

ja huolet ruukuttaa

Vapaapäivän kunniaksi tein pienen projektin ja istutin keittiön ikkunalaudalle miniyrttimaan.

Tai siis istutin ja istutin. Uskon siihen, että jos helposti voi saada yhtä hyvän lopputuloksen kuin hankalasti, valitsen aina helpon tien. Siispä jätin siementen kanssa jännittämisen suosiolla muille ja ostin kaupasta valmiiksi kasvatetut yrtit, jotka iskin ruukkuihin.

Jos päädyt samaan ratkaisuun, suosittelen valitsemaan mieluummin matalia ja tuuheita yksilöitä niiden näyttävien pitkien, mutta honteloiden sijaan. Mitä enemmän lehtiä ja haarautuneita varsia, sitä parempi, vaikka lehdet olisivat pieniäkin.

Mahdollisuuksien mukaan kannattaa ostaa noita isommissa ruukuissa tulevia yrttejä. Mintun ostin pikkuruukussa, koska vahvaa tummanvihreää minttua on juuri nyt vain Järvikylän valikoimissa.

Leikkaa muoviruukun pohja irti ja irrota multapaakku varovasti ruukusta. Ei hätää, vaikka rytäkässä katkeaisi vähän juuriakin, niillä on ihmeellinen kyky kasvaa takaisin.

Kannattaa kastella hyvin sekä multapaakku että uusi multa ennen ruukuttamista, muuten multapaakku saattaa helposti jäädä irralliseksi muusta mullasta.

Yrttejä kannattaa käyttää ahkerasti, koska mitä enemmän napsit niistä lehtiä, sitä tuuheammiksi ne kasvavat. Älä siis säästele!

Ruukut löysin Granitista. Siellä on kyllä kivoimmat. Vai tietääkö joku, mistä saisi supervärikkäitä, marokkolaistyylisiä keramiikkaruukkuja? Kiinnostaa.

(Alun sitaatti: Alfred J. Kvak)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Yhteistyössä Balmuir ja Pongrácz

Hieman tunnelmia viime lauantailta...

Kiitos kaikille, jotka tulitte ja erityiskiitos kaikille jotka tulitte juttelemaan, oli tosi kiva tavata teitä! Meillä oli niin mukavaa, että lopulta päädyimme notkumaan kaupalla puoli seitsemään suunnitellun viiden sijasta.

Stellan kanssa luontaisessa ympäristössämme, pellavan keskellä. Ystäväpiiriäni vaivaa pahemmanlaatuinen pellavahulluus, mutta meidän kahden kohdalla lienee oikeutettua jo puhua jonkintasoisesta maniasta.

Tämä hahmo onnistui tosin harhauttamaan jopa minut hetkeksi pois pellavakasojen keskeltä. Katsokaa peukaloanne ja miettikää, että tyypin koko tassu on saman kokoinen! Nyt ehkä ymmärrätte, miksi koko ostari meni sekaisin. Kuulen kollektiivisen kimeän hihkaisunne tänne asti.

Lauantain teemaksi muotoutui vaivihkaa inspiroivat naiset - viime aikoina olen ihan täysillä fiilistellyt sitä, miten paljon olen päässyt tapaamaan innostavia ihmisiä ja sitä, mitä kaikkea voin heidän asenteestaan tai elämäntyylistään tai urastaan oppia. Teikäläisiä oli paikalla myös lauantaina, kiitos!

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, Balmuirin pääsuunnittelija ja toinen perustajista Heidi Jaara on mielestäni huikean innostava tyyppi, koska hän  tekee niin vahvasti omaa juttuaan ja luottaa siihen, että se kantaa. (Sitä paitsi on aika virkistävää, että Suomessakin joku uskaltaa tehdä rohkeasti luksusta sen ainaisen mökkiromantiikan lisäksi.)

Samaan teemaan meni myös illan kuoharivalinta - ihana eteläafrikkalainen Pongrácz Rosé, jonka on tehnyt toinen yhtä inspiroiva nainen, Elunda Basson. Sanokaa hulluksi, mutta saan aina kylmiä väreitä naisviinintekijöistä kuullessani. Koska minulla on omia hulluja unelmiani liittyen viiniin. Ehkä jonain päivänä. Siihen asti - ei tämä juojankaan osa huono ole. Skål!

Pellavaa, kasmiria, kuplia, koiria ja inspiroivia tyyppejä - enpä olisi voinut enempää iltapäivältä pyytää. Tai no ketä mää nyt huijaan - kiepautin kassan kautta kotiin, mutta niistä herkuista ehkä lisää myöhemmin.

Kiitos kaikille, nähdään taas!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Osallistuin maanantaina Saku Tuomisen luennolle, jonka bongasin Hesarin ilmoituksesta. Menin ihan sokkona paikalle enkä tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Luennolla puhuttiin tietysti siitä, mistä Tuomisen kanssa usein - hyvästä elämästä ja unelmoinnista.

Parinkymmenen minuutin jälkeen huomasin innostuvani. Tajusin, että minullakin ON unelma, on ollut jo pitkään.

(No joo joo, sanon tietysti päivittäin asioita kuten AI VITSI mä unelmoin Gran Delicaton juusto-makkaraleivästä - ja toteutankin miniunelmiani melkoisen ahkerasti, siitä olen ylpeä.)

Minun iso unelmani on, että voisin asua talvet jossain auringossa. 

Ehdin jo riehaantua ajatuksesta. I HAVE A DREAM!! Tästähän minä olen kaikki nämä vuodet haaveillut! Vihdoin tajuan!! 

Sitten iski nolous. Kaikkien muiden unelmat olivat tyyliä haluan auttaa nepalilaisia orpoja tai haluan auttaa stressaantuneita toimistotyöläisiä löytämään elämäänsä iloa joogan avulla.

Siinä missä minä unelmoin siitä, kuinka juon aamukahvini terassilla tammikuussa...

Mutta sitten muistin, että elämässäni on kourallinen ihmisiä, jotka elävät aidosti omannäköistään elämää. He ovat juurikin niitä unelmien toteuttajia, niitä jotka tekevät eivätkä aina vain puhu. (Tai kyllä he puhuvatkin: omista unelmistaan ääneen puhuminen on hieno ja Suomessa harvinainen taito.)

Juuri he kylvävät ympärilleen iloa, inspiraatiota, voimaa ja rohkeutta. He eivät kadehdi, kampita tai suhtaudu muihin kilpailijoina, koska he tietävät, että jokainen tekee omaa juttuaan. Heiltä ei myöskään koskaan hävetä pyytää apua - paitsi yleensä ei ehdi, koska he ovat jo itse tarjoutuneet auttamaan. 

Tulin siihen tulokseen, että omien unelmien seuraaminen koituu lopulta kaikkien hyödyksi. Innostuneista, onnellisista ja tyytyväisistä ihmisistä on tälle maailmalle paljon enemmän hyötyä kuin katkerista ja väsyneistä.

Tiedättehän mitä lentokoneessakin sanotaan?

"Hätätilanteessa laita happinaamari ensin itsellesi ennen kuin autat muita."

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tästä tulikin lopulta täyden kympin päivä.

Löysin kaapista tulista salamia ja sydämen muotoisen suklaarasian, jonka sain kaveriltani, joka oli saanut sen jostain muualta, mutta ajatteli et en mä oikeestaan syö suklaata, joten vienpä tän Eevalle kun se tykkää suklaasta ja se on hyvä tyyppi.

Just niin. Jos ei itse ole täysin vakuuttunut jostain jutusta, saa enemmän, kun luopuu siitä. Antaa sen sille tutulle, jolle se sopii täydellisesti. Ja joka syö sen tulisten salamileipien seurana. Riippuen tietty vähän siitä, mikä se juttu on. No, harva asia ei sovi salamileipien seuraksi...

Ai niin ja. Kyllästyin odottamaan, että pääsen suosta sille vastarannalle, jossa joku odottaa samppanjalasin kanssa. Ostin itse omat samppanjani. Koska joo, seison suossa. Mutta kai siellä suossakin jotain pitää juoda.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tietää saaneensa toivottuja vieraita, kun heitä tekee mieli halata ulko-ovella siitäkin huolimatta, että tukka ja takki tippuvat sadevettä.

Tämän sunnuntain kattaukseen kuului kikherneitä ja pannukakkua, neljä naista ja yksi poika, muutama mimosa ja monta vilttiä, huivia ja aamutakkia (yksi vieraista toi oman mukanaan - nerokasta!).

Asialistalla myös: haaveilua (Lissabonista, Karibiasta, Porvoosta ja siitä, että saisi käyttää aurinkorasvaa), bossa novaa sekä piirtelyä, joka meni kirjaimellisesti perseilyksi: istuin avonaisen tussin päälle ja onnistuin söhräämään mustaakin mustemman mustetahran keskelle päiväpeittoani.

Tuolla se nyt hurisee pesukoneessa. Kotoisa olo - sunnuntain ääni. Vain Gilmoren tyttöjen tunnari puuttuu. Siinä ehkä ohjelmaa loppuillaksi?

Kiitos ystävät ja kiitos ystävistä, taas kerran! Sadepäivätkään eivät ole ollenkaan hullumpia, kun ne viettää näin.

Leppoisia viikon viimeisiä tunteja, kamut!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Siitäkin huolimatta, että ystäväni Mikko avoimesti pilkkaa ovensuussa otettuja asukuviani, tässä vielä yksi lisää.

Niitä on joka tapauksessa otettava silloin tällöin, koska en omista vielä peiliä. (Paitsi sellaisen peilikaapin oven, mutta kylppärini on niin pieni, etten pysty peruuttamaan kuin dekolteenäkymään asti.)

Esimerkiksi eilen, Aussie Blog Awards -gaalaan lähtiessäni, minulla ei ollut mitään hajua siitä, näyttääkö tämä hame ylläni tosi sähäkältä vai pelkästään ruttuiselta makkarankuorelta. Jos kuvaa on uskominen, taivun sähäkän puoleen. 

Hame on Zarasta, neule Repeatin, korkkarit Decadentin ja tupsulaukun olen poiminut mukaani jostain pariisilaisesta nahkakojusta.

Ysäriestetiikka kiinnostaa, kuten tiedätte. Tämä hame olisi hyvin voinut olla Gwynethin, Winonan tai Carrien yllä joskus vuonna 1996, kengistä nyt puhumattakaan.

Ja kenties siitä johtuen näin viime yönä unta, että tapasin Gwyneth Paltrow'n. (Blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät, että kärsin pahemman luokan Gwyneth-pakkomielteestä.) Unessa törmäsin häneen kadulla New Yorkissa ja hyperventiloin. Rohkaisin itseni ja kysyin, voisimmeko ottaa kaverikuvan. 

Gwyneth vastasi:

"Dear Eeva, this is our village. You can't just ask people for pictures right away, just like you can't just BUY a Bamix. You have to inherit it."

... 

Olen ihan varma, että alitajuntani yrittää sanoa nyt minulle jotain tärkeää. Ehkä jos juon toisen kupin kahvia, keksin vastauksen. Ja toivon, että se on jotain hohdokkaampaa kuin "syö enemmän sosekeittoa".

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hurraa, uusi sänky on saapunut!

Se koostuu kahdesta runkopatjasta, joista toinen on mallia kova ja toinen erittäin kova.

Nukkuminen, se on kovaa peliä, jos meikältä kysytään.

Mutta sehän ei tarkoita sitä, että sänky ei saisi näyttää pehmeältä.

Tästä tykkään: päältä silkkaa upottavaa höyhensaariluksusta, sisältä askeettista ja kovaa kuin kuri kansakoulussa ja viikon vanha ruisleipä.

Kirppislöydöstäni ei tullutkaan baarikärry, vaan yöpöytä. Meikkis herää tästedes ruusubegonian tuoksuun. Asiat voisivat olla hullumminkin. (No okei, herään kännykän hermojaraastavaan pirinään, mutta sen jälkeen haistan ruusubegonian.)

Niin ja, mikä tärkeintä, myös uusi sänky toimii kollektiivisena ajanviettopaikkana. Tässäkin on jo lakattu kynsiä, juotu drinkkejä, tanssittu, otettu yhteispäikkäreitä ja makoiltu milloin huutamassa maailman vääryyksistä ja milloin hehkuttamassa sen ihanuutta.

Hyvät vibat. Ja sellaisethan pitää ollakin paikassa, johon iltansa päättää ja jossa aamunsa aloittaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Semmosta tulin vaan huutelemaan, että nyt alkaa olla aivan viimeiset hetket ostaa ranskalaisia tulppaaneja. Näiden ihanien rehottajien sesonki on ihan pian ohi.

Ranskalaiset tulppaanit ovat perinteisiä pidempiä, isompia ja pitkäkestoisempia. Mutta niiden paras ominaisuus on laiskana lojuva varsi.

Näissä kaunottarissa on ihailtavaa letkeyttä. Siinä ne vaan notkuvat ja tietävät näyttävänsä hyviltä, eivät paljoa ryhdikkyydestä perusta. J'aime!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jos on ihan pakko kulkea aamulla ankeusbussilla eikä lenkkareilla, parasta tehdä se kirja yhdessä ja kahvi toisessa kädessä.

Kahvin saa salakuljetettua bussiin katsomalla kuskia silmiin ja lausumalla kuuluvalla ja iloisella äänellä HYVÄÄ HUOMENTA! Helsinkiläinen menee tästä niin hämilleen, ettei huomaisi, vaikka yrittäisit viedä ovesta sisään neonvihreää vilkkuvaa sarvikuonoa.

Ja jos haluat lopullisesti kylähullun maineen, huikkaa vielä bussista lähtiessäsi kiitos!

Share
Ladataan...

Pages