Ladataan...

Osallistuin maanantaina Saku Tuomisen luennolle, jonka bongasin Hesarin ilmoituksesta. Menin ihan sokkona paikalle enkä tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Luennolla puhuttiin tietysti siitä, mistä Tuomisen kanssa usein - hyvästä elämästä ja unelmoinnista.

Parinkymmenen minuutin jälkeen huomasin innostuvani. Tajusin, että minullakin ON unelma, on ollut jo pitkään.

(No joo joo, sanon tietysti päivittäin asioita kuten AI VITSI mä unelmoin Gran Delicaton juusto-makkaraleivästä - ja toteutankin miniunelmiani melkoisen ahkerasti, siitä olen ylpeä.)

Minun iso unelmani on, että voisin asua talvet jossain auringossa. 

Ehdin jo riehaantua ajatuksesta. I HAVE A DREAM!! Tästähän minä olen kaikki nämä vuodet haaveillut! Vihdoin tajuan!! 

Sitten iski nolous. Kaikkien muiden unelmat olivat tyyliä haluan auttaa nepalilaisia orpoja tai haluan auttaa stressaantuneita toimistotyöläisiä löytämään elämäänsä iloa joogan avulla.

Siinä missä minä unelmoin siitä, kuinka juon aamukahvini terassilla tammikuussa...

Mutta sitten muistin, että elämässäni on kourallinen ihmisiä, jotka elävät aidosti omannäköistään elämää. He ovat juurikin niitä unelmien toteuttajia, niitä jotka tekevät eivätkä aina vain puhu. (Tai kyllä he puhuvatkin: omista unelmistaan ääneen puhuminen on hieno ja Suomessa harvinainen taito.)

Juuri he kylvävät ympärilleen iloa, inspiraatiota, voimaa ja rohkeutta. He eivät kadehdi, kampita tai suhtaudu muihin kilpailijoina, koska he tietävät, että jokainen tekee omaa juttuaan. Heiltä ei myöskään koskaan hävetä pyytää apua - paitsi yleensä ei ehdi, koska he ovat jo itse tarjoutuneet auttamaan. 

Tulin siihen tulokseen, että omien, näennäisesti itsekkäiden unelmien seuraaminen koituu lopulta kaikkien hyödyksi.

Tiedättehän mitä lentokoneessakin sanotaan?

"Hätätilanteessa laita happinaamari ensin itsellesi ennen kuin autat muita."

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tästä tulikin lopulta täyden kympin päivä.

Löysin kaapista tulista salamia ja sydämen muotoisen suklaarasian, jonka sain kaveriltani, joka oli saanut sen jostain muualta, mutta ajatteli et en mä oikeestaan syö suklaata, joten vienpä tän Eevalle kun se tykkää suklaasta ja se on hyvä tyyppi.

Just niin. Jos ei itse ole täysin vakuuttunut jostain jutusta, saa enemmän, kun luopuu siitä. Antaa sen sille tutulle, jolle se sopii täydellisesti. Ja joka syö sen tulisten salamileipien seurana. Riippuen tietty vähän siitä, mikä se juttu on. No, harva asia ei sovi salamileipien seuraksi...

Ai niin ja. Kyllästyin odottamaan, että pääsen suosta sille vastarannalle, jossa joku odottaa samppanjalasin kanssa. Ostin itse omat samppanjani. Koska joo, seison suossa. Mutta kai siellä suossakin jotain pitää juoda.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tietää saaneensa toivottuja vieraita, kun heitä tekee mieli halata ulko-ovella siitäkin huolimatta, että tukka ja takki tippuvat sadevettä.

Tämän sunnuntain kattaukseen kuului kikherneitä ja pannukakkua, neljä naista ja yksi poika, muutama mimosa ja monta vilttiä, huivia ja aamutakkia (yksi vieraista toi oman mukanaan - nerokasta!).

Asialistalla myös: haaveilua (Lissabonista, Karibiasta, Porvoosta ja siitä, että saisi käyttää aurinkorasvaa), bossa novaa sekä piirtelyä, joka meni kirjaimellisesti perseilyksi: istuin avonaisen tussin päälle ja onnistuin söhräämään mustaakin mustemman mustetahran keskelle päiväpeittoani.

Tuolla se nyt hurisee pesukoneessa. Kotoisa olo - sunnuntain ääni. Vain Gilmoren tyttöjen tunnari puuttuu. Siinä ehkä ohjelmaa loppuillaksi?

Kiitos ystävät ja kiitos ystävistä, taas kerran! Sadepäivätkään eivät ole ollenkaan hullumpia, kun ne viettää näin.

Leppoisia viikon viimeisiä tunteja, kamut!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Siitäkin huolimatta, että ystäväni Mikko avoimesti pilkkaa ovensuussa otettuja asukuviani, tässä vielä yksi lisää.

Niitä on joka tapauksessa otettava silloin tällöin, koska en omista vielä peiliä. (Paitsi sellaisen peilikaapin oven, mutta kylppärini on niin pieni, etten pysty peruuttamaan kuin dekolteenäkymään asti.)

Esimerkiksi eilen, Aussie Blog Awards -gaalaan lähtiessäni, minulla ei ollut mitään hajua siitä, näyttääkö tämä hame ylläni tosi sähäkältä vai pelkästään ruttuiselta makkarankuorelta. Jos kuvaa on uskominen, taivun sähäkän puoleen. 

Hame on Zarasta, neule Repeatin, korkkarit Decadentin ja tupsulaukun olen poiminut mukaani jostain pariisilaisesta nahkakojusta.

Ysäriestetiikka kiinnostaa, kuten tiedätte. Tämä hame olisi hyvin voinut olla Gwynethin, Winonan tai Carrien yllä joskus vuonna 1996, kengistä nyt puhumattakaan.

Ja kenties siitä johtuen näin viime yönä unta, että tapasin Gwyneth Paltrow'n. (Blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät, että kärsin pahemman luokan Gwyneth-pakkomielteestä.) Unessa törmäsin häneen kadulla New Yorkissa ja hyperventiloin. Rohkaisin itseni ja kysyin, voisimmeko ottaa kaverikuvan. 

Gwyneth vastasi:

"Dear Eeva, this is our village. You can't just ask people for pictures right away, just like you can't just BUY a Bamix. You have to inherit it."

... 

Olen ihan varma, että alitajuntani yrittää sanoa nyt minulle jotain tärkeää. Ehkä jos juon toisen kupin kahvia, keksin vastauksen. Ja toivon, että se on jotain hohdokkaampaa kuin "syö enemmän sosekeittoa".

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hurraa, uusi sänky on saapunut!

Se koostuu kahdesta runkopatjasta, joista toinen on mallia kova ja toinen erittäin kova.

Nukkuminen, se on kovaa peliä, jos meikältä kysytään.

Mutta sehän ei tarkoita sitä, että sänky ei saisi näyttää pehmeältä.

Tästä tykkään: päältä silkkaa upottavaa höyhensaariluksusta, sisältä askeettista ja kovaa kuin kuri kansakoulussa ja viikon vanha ruisleipä.

Kirppislöydöstäni ei tullutkaan baarikärry, vaan yöpöytä. Meikkis herää tästedes ruusubegonian tuoksuun. Asiat voisivat olla hullumminkin. (No okei, herään kännykän hermojaraastavaan pirinään, mutta sen jälkeen haistan ruusubegonian.)

Niin ja, mikä tärkeintä, myös uusi sänky toimii kollektiivisena ajanviettopaikkana. Tässäkin on jo lakattu kynsiä, juotu drinkkejä, tanssittu, otettu yhteispäikkäreitä ja makoiltu milloin huutamassa maailman vääryyksistä ja milloin hehkuttamassa sen ihanuutta.

Hyvät vibat. Ja sellaisethan pitää ollakin paikassa, johon iltansa päättää ja jossa aamunsa aloittaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Semmosta tulin vaan huutelemaan, että nyt alkaa olla aivan viimeiset hetket ostaa ranskalaisia tulppaaneja. Näiden ihanien rehottajien sesonki on ihan pian ohi.

Ranskalaiset tulppaanit ovat perinteisiä pidempiä, isompia ja pitkäkestoisempia. Mutta niiden paras ominaisuus on laiskana lojuva varsi.

Näissä kaunottarissa on ihailtavaa letkeyttä. Siinä ne vaan notkuvat ja tietävät näyttävänsä hyviltä, eivät paljoa ryhdikkyydestä perusta. J'aime!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jos on ihan pakko kulkea aamulla ankeusbussilla eikä lenkkareilla, parasta tehdä se kirja yhdessä ja kahvi toisessa kädessä.

Kahvin saa salakuljetettua bussiin katsomalla kuskia silmiin ja lausumalla kuuluvalla ja iloisella äänellä HYVÄÄ HUOMENTA! Helsinkiläinen menee tästä niin hämilleen, ettei huomaisi, vaikka yrittäisit viedä ovesta sisään neonvihreää vilkkuvaa sarvikuonoa.

Ja jos haluat lopullisesti kylähullun maineen, huikkaa vielä bussista lähtiessäsi kiitos!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hoi kamut!

Ensi lauantaina haluaisin skoolata kanssanne, jos nyt en ihan pellavalakanoissa, niin ainakin sellaisten ympäröimänä.

Järjestämme nimittäin rakkaan ystäväni ja kanssabloggarini Stella Harasekin kanssa lukijaillan Balmuirin pop up -kaupassa. Musaguru Stella on luvannut hoitaa soittolistan, minä teen sen minkä parhaiten osaan eli kaadan laseihinne kuohuvaa.

(Lakanat Balmuir, päiväpeitto Moko)

Olen lapsekkaan innoissani bloggaajaurani ihkaensimmäisestä lukijaillasta, hehee. Olen jo vuosia rakastanut Balmuirin tuotteita (nuo valkoiset pellavalakanat ovat ehdottomasti ylellisin asia, jonka omistan - nukun niissä kuin Sheban kuningatar). Kun taannoin tapasin Balmuirin ihmisiä työn merkeissä, yllätyin - kasmirhuivien takaa paljastui oululainen Heidi, joka kysyi heti ekana otatteko kahavia. Viimeistään siitä asti olen ollut varma, että tässä firmassa on hyvät vibat.

(Pöllönä myönnän, että en ollut aiemmin älynnyt Balmuirin olevan edes kotimainen firma, saati että kyseessä olisi perheyritys, jossa suunnilleen kaikki tehdään itse.) 

Pop up shopissa on tarjolla lähes koko valikoima: keittiötekstiilejä, pyyhkeitä, lakanoita, asusteita, tuoksukynttilöitä, nahkatuotteita ja vaikka mitä.

Pistä siis mieleesi seuraavat koordinaatit:

Galleria Esplanad, Balmuir pop up shop lauantaina 12.4. kello 15-17

Palveluksessanne Stella ja Eeva - lupaamme jeesata kaikissa kysymyksissänne, koskivat ne sitten huivin väriä, pellavapyyhkeen pehmeyttä tai vaikka lauantaiskumppapullon valintaa. Saa myös tulla ihan vain sanomaan moi ja juomaan lasin kuohuvaa, sekin olis kivaa. 

Pop up -kaupassa on koko valikoima -20%, mutta lukijaillassa saatte kassalla vielä ylimääräisen 10 % alennuksen kun mainitsette huippusalaiset koodisanat Stella ja Eeva. Suosittelen erityisesti pellavaisia keittiöpyyhkeitä ja lautasliinoja. Jos et usko, katso kuva.

Nähdään lauantaina!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Siinä, että yksi parhaista kavereista on Trendin kauneustuottaja, on sellainen hyvä puoli, että kun pitäisi taikoa naamaan jotain muuta kuin CC-voide ja ripsiväri, kyseinen purnukoiden ammattilainen ilmestyy kotioven taakse mukanaan kaksi kassia kamaa, istuttaa sohvalle ja alkaa tuputtelemaan naamaan ihania sävyjä ihanista purkeista.

Se huono puoli siinä on, että siinä vaiheessa kun pitäisi olla jo ovesta ulkona, samainen tuottaja hihkaisee hei nyt pestään toi meikki pois ja kokeillaan samaa tällä toisella sävyllä!

Olen itse vuosien saatossa oppinut aika hyvin mestaroimaan le-no-make-up make-up lookin, mutta heti kun kädessä pitäisi pysyä eyeliner tai luomivärisivellin, luovutan. Sen verran draamaa tuo kauneustuottaja Kämäräinen sai kuitenkin taiottua hyvin simppelillä smoky eyella, että kai tässä pitää itsekin alkaa opetella.

Kuitenkin kaikista friikein juttu, joka ei ehkä välity kuvista, oli sellainen ihmeellinen hehku ja hohde, joka Kämäräisen käsittelyn jälkeen paistoi kasvoiltani.

Eka ajattelin toiveikkaana, että se oli lauantai-illan huumaa ja sisäistä kevään hehkua, mutta ei - se oli kuulemma Diorin shimmer-puuteri. 

Share
Ladataan...

Pages