Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tänään herätessä ensimmäinen ajatukseni oli, että tässä aamussa on jotain poikkeuksellista. En tiennyt mitä, mutta siltä vain tuntui.

Ehkä se oli tuo seinälle kajastuva lokakuun valo. Valoa lokakuussa, ajatellapa...

Joka tapauksessa, aamusta tuli mainio. En tehnyt mitään erityistä. Söin puuroa (mukana kanelia, vaniljaa, hirveä läjä marjoja ja loraus vaahterasiirappia). Kokeilin uutta kasvovoidetta (Estelle & Thild Biohydrate). Tein mehua (verigreippi, inkivääri, porkkana ja selleri). Puin päälle (kasmirneuleen ja Zadig & Voltairen hameen - ne samat kuteet joita olen käyttänyt enemmän tai vähemmän koko syksyn). 

Ei mitään erityistä, ja silti vain jotenkin erityisen ihanaa. Tiedättekö sellaisia hetkiä?

No, arvatenkin hyvä aamu johti hyvään päivään, niin se menee. Paska kasaantuu, mutta niin kasaantuvat hyvätkin jutut. 

Suuntani on viime aikoina ollut hieman hukassa.  On suorastaan masentanut, paitsi silloin kun on ahdistanut. Kaikki on tuntunut järjettömältä ja turhalta - tiedättehän, niitä päiviä... Olen yrittänyt taklata asian siten kuin luontevimmalta tuntuu: ratkaisemalla sen.

Olen miettinyt, pohtinut, etsinyt tietoa, yrittänyt laatia suunnitelmaa. Ajatellut alanvaihtoa (mutta en keksinyt mitä voisin tehdä) ja muuttoa (mutta en keksinyt, mihin voisin muuttaa).

Pari päivää sitten päätin solmia asian kanssa rauhan. Ryhdyin ajattelemaan, että jos kaikki on sekaisin, niin olkoot sitten. Olkoot sekaisin ja kunnolla! Ja jos asun paikassa, jossa en ole ihan varma haluanko asua ja en ole töideni suhteen täysin vakuuttunut - mitä sitten? Niin kauan kunnes keksin jotain muuta yritän ottaa tästä tilanteesta kaiken irti.

Joten päätin päästää irti ja lakata etsimästä ratkaisuja. Ja niin kävi, että heräsin ensimmäistä kertaa viikkoihin sellaiseen tunteeseen, että tästä tulee hyvä päivä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Koska blogini lukijoista merkittävä osuus koostuu entisistä ja nykyisistä turkulaisista, uskallan esittää kysymyksen: kuka muu muistaa Turun Kauppakorkeakoulun ruokalan legendaariset keittolounaat? 

Eurolla sai syödä keittoa, salaattia ja leipää niin paljon kuin jaksoi. Lopulta ruokala oli niin täynnä lähialueen opiskelijoita keiton perässä (kerrankin sen ihan oikean keiton), että hinta jouduttiin tuplaamaan pahimman ryysiksen taltuttamiseksi.

Söin opiskeluaikoina niin paljon kasvissosekeittoja - viisi kertaa viikossa - että minun ei tehnyt niitä vuosikausiin mieli. (Sen sijaan muistelen edelleen kaiholla sitä Amican Onnenleipä-ruisleipää - miksei sitä voi ostaa kaupasta?)

Alan ilmeisesti päästä hiljalleen traumoistani yli, sillä eilen tuli mieleen tehdä pitkästä aikaa kasvissosekeittoa. Himotti erityisesti jokin mausteinen, joten väkersin tällaisen Thaimaa-inspiroituneen bataattisopan. Tulipa hyvää!

Sosekeiton konsepti on minusta edelleen vähän riskaabeli - tosi hyvästä horroriin on lyhyt matka. Omat henkilökohtaiset sosekeittoteesini ovat:

1. Sosekeitto saa olla reteästi juoksevaa - paksusta tönköstä sopasta tulee mieleen vauvanruoka.

2. En ole äärivaihtoehtojen ystävä, paitsi keitoissa. Joko se on pureskeltava keitto tai sitten ei. Tiukka ei sattumille sosekeitoissa, joten sauvasekoittimet täysille ja sileäksi koko roska!

3. Tarpeeksi mausteita, suolaa ja happoja - liian mieto maku yhdistettynä sileään koostumukseen on yhtä kuin vauvanruoka.

4. KUUMAA kiitos. Koska väljähtänyt keitto on yhtä kuin...  no arvasitte tämän jo... vauvanruoka.

 

Mausteinen bataatti-kookoskeitto (2:lle pääruuaksi, 4:lle alkuruuaksi)

400-500 g bataattia
1 porkkana
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 tuore chili (tai maun mukaan)
paistamiseen kookosöljyä (tai muuta ruokaöljyä)
2 tl punaista thai-currytahnaa
5 dl kana- tai kasvislientä
suolaa
2 dl kookoskermaa**
1 limen mehu
tuoretta korianteria

Kuori bataatti, porkkana ja inkivääri. Kuutioi bataatti ja porkkana ja silppua chili ja inkivääri. Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota chiliä, inkivääriä ja currytahnaa minuutti tai pari. Lisää porkkana ja bataatti ja kuullota hetki. Lisää kana- tai kasvisliemi ja suola.

Kiehauta ja anna porista keskilämmöllä n. 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Poista liedeltä ja soseuta täysin sileäksi. Lisää joukkoon kookoskerma ja kuumenna tarvittaessa keitto uudestaan. Lisää halutessasi myös hieman vettä tai lientä, jos keitto on kiehunut liian paksuksi.

Purista joukkoon limen mehu ennen tarjoilua ja silppua kunkin annoksen päälle tuoretta korianteria.

**kookoskerma on ikään kuin kermaisempaa ja paksumpaa kookosmaitoa ja sitä myydään yleensä 2 desin pahvipakkauksissa. Merkki on useimmiten joko Kara tai Blue Dragon. Jos et löydä, niin voit korvata kookoskerman kookosmaidolla.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tiedän että blogini lukijoissa on monia cinéma françaisin ystäviä, joten tässä teille pikkuinen menovinkki:

Tällä viikolla Kino Engelissä vietetään Kultaisia ranskalaisia -minifestivaalia. Teemana on tänä vuonna ihana Fanny Ardant, ja ohjelmistossa on kolme Ardantin elokuvaa.

Näytökset ovat tänään, huomenna ja perjantaina. Katso tarkemmat ajat ja esittelyt leffoista Kino Engelin nettisivuilta.

À ce soir!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tein viime viikolla kaupat Turun-asunnostani. Alkoi näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että enää palaisin Turkuun ainakaan lähivuosina.

Moni on kysynyt, että eikö harmita luopua maailman kauneimmasta kämpästä. Ei harmita. Ikävä tulee takuulla, niin entistä kotia kuin Turkuakin, mutta ei harmita. Kauneutta on maailma täynnä. 

Olihan - onhan - se aivan huikea asunto, ja voi niitä tunteja, hikipisaroita (tai no, ollaanpa rehellisiä - ämpäreitä) ja euroja, jotka sen remontoimiseen käytettiin. Mutta mitäpä niistä. Olen oikeastaan vain iloinen siitä, että minunkin rähmäkäpäläni ovat olleet osallisena siihen, että tässä maailmassa on yksi ihana koti enemmän. 

Minä sain herätä siellä kaksi vuotta, tassutella paljain jaloin lautalattialla ja katsella iltapäivisin olkkarin erkkeristä ulos. Kaksi vuotta sellaista autuutta on jo aika hyvä saldo.

Nyt on jonkun toisen vuoro.

Yllättäen vaikeinta kaupanteossa oli se hetki, kun näin pankissa vanhan osakekirjan. Siinä omistajaksi oli merkitty Eeva Kolu 24.1.2012.

Sen nähdessäni jotenkin konkretisoitui, että elämä ei tosiaankaan mene niin kuin on suunnitellut. Sillä Eevalla, joka oli pistänyt nimmarinsa osakekirjaan tammikuussa 2012 oli varmasti hyvin erilainen käsitys siitä, mitä tulisi tapahtumaan seuraavan muutaman vuoden aikana. 

Mutta c'est la vie! Tällä hetkellä en osaa ennustaa edes missä olen 24.1.2015. 

Olen viime viikkoina käynyt asuntonäytöissä ja miettinyt, josko ostaisin Helsingistä asunnon jahka Turun-kämppä on myyty. Tämä vuokralla asuminenhan on oikeasti ihan järjetöntä. (Nyt sen vasta ymmärrän, kun tililleni palautuivat kaikki ne parin vuoden aikana makselemani lainanlyhennykset.)

Mutta arvatkaa mikä oli myös järjetöntä - järjettömän siistiä nimittäin? Se tunne, kun asuntolaina katosi tililtä.

Yksi napin painallus ja sinne meni, ihmiselämän kokoinen velka. Nauratti. Tuntui aika kevyeltä.

Että katsotaan nyt. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Olen onnistunut täysin välttämään Helsingin Starbucksin, sillä kantakaupunki on varsin kattavasti miinoitettu huippuhyvillä kahviloilla.

Aloin kuitenkin tuntea pakottavaa tarvetta käydä Starbucksissa, sillä luin Grub Streetistä artikkelin, jossa kirjoittaja osti mustasta pörssistä (65 dollarilla!) purkin Starbucksin pumpkin spice -siirappia, jota käytti niin pekoniin, jugurttiin kuin keittoon.

Ajattelin, että jos joku on valmis maksamaan mustassa pörssissä tästä tavarasta 65 dollaria ja tunkemaan sitä pekoniinsa, kai sitä on pakko kokeilla.

Tosin kyseessä ei ollut ihan ensimmäinen kokeiluni. Muistelin, että olen kerran elämässäni juonut Starbucksin pumpkin spice latten, Harlemin Starbucksissa vuonna 2008. 

Muistan seuraavaa:

Harlemin Starbucksissa oli ihana räppäävä barista ja toinen poika, jonka mielestä olin seriously cute in the face. 

Vilustuin Starbucksin ylitehokkaasta ilmastoinnista.

Kysyin joltain tietä Malcolm X Boulevardille ja selvisi että joissain kartoissa se on Lenox Avenue. Myös opastajani muisti mainita, että olen very cute. 

Pumpkin spice latte oli tavallinen latte, jonka päälle oli ripoteltu kanelia ja muskottipähkinää. Se oli tavallaan pahaa ja tavallaan hyvää. (Olin tuolloin nuori ja kehittymätön enkä osannut vielä arvostaa muskottipähkinää.)

Helsingin Starbucks:

Myös siellä oli hymyileviä ja kivoja poikia töissä. Tosin kukaan ei räpännyt enkä ollut kenenkään mielestä seriously cute in the face. Ilmastointi oli juuri sopiva. Tilaaminen oli yhtä stressaava prosessi kuin muistelin. Starbucksissa haisi/tuoksui singaporelaiselta ostarilta, tai siis singaporelaisen ostarin Starbucksilta. Teini-ikäiset tytöt olivat liikuttavan innoissaan frappuccinoistaan. Tuoleissa istui pari pappaa, jotka selasivat Akateemisen kirjoja eivätkä takuulla olleet ostaneet viiden euron kahvia.

Mutta se pumpkin spice latte olikin öklömakea latte, jossa oli kanelinmakuista siirappia! Ei siis ollenkaan samanlainen kuin se Harlemissa juomani, jossa oli oikeaa spicea. Tai ehkä muistini on tehnyt minulle tepposet ja olen unohtanut kaiken muun paitsi pojat, joiden mielestä olin tosi cute. 

Tarinan opetus? Jos kaipaa piristystä, niin pumpkin spice lattea ei kannata tilata. Mutta Harlemiin kannattaa mennä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Parasta internetissä tällä viikolla: 

... Hurraa! Kaikki, jotka olette ikävöineet Chicling-blogia, klikatkaa Hannan upouuteen Hanna G -blogiin. Kaunis, tyylikäs ja hauska, kuten kirjoittajansakin. (Hanna G)

... 50 Cent Is My Life Coach. Tämä on itse asiassa jo pari kuukautta vanha juttu, mutta paras lukemani henkkari tällä viikolla. Kiehtova, hauska ja samalla sydäntäsärkevä ikkuna räppäri 50 Centin maailmaan. (GQ)

... 100 Abandoned Houses. Juuri sopivasti Halloweenin alla, karmivalla tavalla kaunis sivusto. Jos haluaa nähdä kuvissa syvemmän merkityksen, kerrottakoon että jokainen upeista hylätyistä taloista löytyy Detroitista - ajatelkaapa, että Yhdysvaltain nykyisessä murhapääkaupungissa on joskus ollut tällaista vaurautta ja hyvinvointia. (100 Abandoned Houses)

... Brad Pitt vieraili maailman tärkeimmässä talk show'ssa, Between Two Ferns. (Funny or Die)

... Tiina on onnistunut tekemään ehkä historian ensimmäisen tyylikkään Halloween-leivonnaisen. (Fanni & Kaneli)

... Jos tämä Wigglen tahtiin twerkkaava kilpikonna ei saa sinua nauramaan niin en voi tehdä enempää. (Jezebel)


+ viikon kuunelluin: 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Herään. Katson ikkunasta ulos, kuten tapana on. Lunta. Jaahas.

Menen kylppäriin. Hanasta ei tule vettä. Jaahas.

Ei paras aamuni.

No, kuivasampoota ja kuppi kahvia, niin ehkä se tästä. Ai niin, mitä kahvin keittämiseen tarvitaan? VETTÄ.

Juomalasin pohjalle on jäänyt puoli desiä vettä eilisillalta. Kulautan sen ahnaasti nestehukkaisiin sisuksiini.

No niin. Ilman suihkua pärjää ja kahvia saa korttelin päästä mukaan. Mutta hampaiden harjaus, sitä ei kyllä voi jättää väliin. Alkaa kaduttaa se ahnas ja harkitsematon veden kulauttelu hetkeä aiemmin.

Kuka olikaan se ystäväni, joka nauraa tavalleni ostaa apteekista ranskalaista kasvosuihketta, joka on itse asiassa vain nättiin pakettiin pakattua sikakallista lähdevettä? (Itse asiassa heitä taisi olla useampikin.)

No, ettepä naura enää.

(Tämä postaus olkoon myös vastaus sille yhdelle lukijalle, joka joskus pyysi kertomaan, mihin noita kasvosuihkeita oikein käytetään. Esimerkiksi hätätapauksessa hampaiden pesemiseen.)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Ensinnäkin suokaa anteeksi, jos olen tänään hieman poissa tolaltani. Minua on kohdannut tänään tragedia, jonka raskauden vain toinen 2010-luvun kaupunkilainen baarikelpoisissa lenkkareissaan ja raakasuklaapatukka taskussaan voi ymmärtää: Jouduin juuri huuhtelemaan kombuchateeviljelmäni alas vessanpöntöstä, koska matkoilla ollessani banaanikärpäset olivat perustaneet siihen siirtokunnan.

Olen kertonut tätä tarinaa odottaen valtavaa sympatiavyöryä, mutta saanut osakseni vain tyhjiä katseita. Johtuu ehkä siitä, että suurin osa ihmisistä ei tiedä mikä on kombucha. Ja koska päätin juuri itsekin unohtaa koko jutun (I'm never gonna dance again), asiaa ei liene viisasta alkaa juurta jaksain selittääkään. Lukekaa vaikka täältä, innostukaa, ihastukaa, kokekaa sen ihmeelliset terveysvaikutukset, turhautukaa ja heittäkää koko roska roskiin kun banaanikärpäset kaappaavat sen. Ei sillä, että olisin katkera tai mitään.

No niin, se siitä. 

Olen ollut tänään jalkeilla ja menossa. TCB eli takin' care of business kuten Elvis sanoisi. 

Elvis-henkinen on myös uusi nahkarotsini, Lindexin Jean-Paul Gaultier -mallistosta.

nahkatakki Lindex (saatu blogin kautta) / neule Zara / hame Zadig & Voltaire / kengät Acne

Semmonen homma on homma, että jouduin tänään kävelemään kauppaan ja osamaan hansikkaat. Tässä nyt ei pitäisi olla lokakuun lopussa mitään ihmeellistä, kun sitä ajattelee, mutta jotenkin tänä vuonna minulla on ollut sellainen olo, että olen onnistunut huijaamaan syksyä.

Muistan vieläkin kun joskus seitsemän vuotta sitten lottosin ensimmäistä kertaa. Pidin ihan itsestäänselvänä, että voitan - olin sentään ostanut sen kupongin ja kaikkea. Minulla ja silloisella poikaystävälläni oli jo selkeä suunnitelma siitä, mihin rahat käytetään. Tietenkään en voittanut, mutta se tuli minulle yllätyksenä vaikka tilastotieteen ja yleisen kokemuksen mukaan ei pitäisi.

Tänä vuonna on ollut vähän samanlainen olo tämän syksy/talviasian suhteen. En myönnä mitään, mutta saattaa olla, että vielä toissapäivänä ajattelin, että ehkä se pimeä ja kylmä ei vain oikeasti tänä vuonna tule.

No, kamut, tulihan se... mutta tuli muutakin: lehtikasat joissa voi kahlata.

Olen sen verran lapsi, että on pakko poiketa kävelyreitiltä reitin sivuun potkiskelemaan lehtikasoja. Rakastan sitä ääntä. Tänään astuin koirankakkaan. Oli sen arvoista.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Kotiinpaluuni on sujunut perinteisellä kaavalla: sängynpohjalla peiton alla. Pitkä lento ilman kipeäksi tulemista ei taida olla mahdollinen yhtälö. Tosin tällä kertaa olin huomaamattani upgreidannut itseni turistiflunssaluokasta de luxe -luokkaan: sain tuliaisina kuumeen lisäksi myös vatsataudin. 

No! Hyvä uutinen on se, että kotiinpaluuni jälkeen en ole ehtinyt ahdistua täyteen ahdetun mailiboksin tai arkeenpaluun äärellä. On saanut pari päivää kaikessa rauhassa lukea ja töllätä telkkua.

Luin Ian McEwanin kirjan Rannalla. Minulle alkaa valjeta, että saatan, mahdollisesti, rakastaa McEwanin kirjoja. Tämä tuli jotenkin yllätyksenä. Minulle McEwan on nimittäin aina ollut kirjailija, jonka teoksia luen toinen toisensa perään, mutta jonka kirjoista en oikein koskaan saa ihan täysin kiinni. Olen usein ajatellut, että olen ehkä liian tyhmä ymmärtääkseni kaikkia McEwanin tasoja ja merkityksiä, mutta se ei ole toisaalta koskaan estänyt minua pitämästä niistä.

Luettuani tämänkin kirjan totesin, että ymmärsin tai en, olen nauttinut suunnattomasti jokaikisestä McEwanin romaanin lukemisesta. Ja jos se on niin, se olkoon niin - mitä sitä enempää miettimään. 

Rannalla sijoittuu 60-luvun Englantiin ja se kertoo nuorenparin hääyöstä, johon kumpikin tuo mukaanaan omat epävarmuutensa, oman menneisyytensä ja omat traumansa. Kirjaa lukiessa sitä ryhtyy väkisinkin ajattelemaan, miten paljon helpompaa kaikki olisi, jos olisimme vain ihan avoimesti mitä olemme, ilman epävarmuutta ja hauraita egoja - suosittelen lukemaan ihan vain jo tämän ajatuksen vuoksi.

Lisäksi olen töllännyt HBO:lta upouutta sarjaa The Affair, jossa siinäkin ollaan rannalla. Kirjailijamies perheineen lähtee kaupungista pieneen merenrantakaupunkiin viettämään kesälomaa, ja tapaa siellä paikallisen kuppilan tarjoilijan. Sarjassa esitetään onnistuneesti ja kiehtovasti se, miten eri tavalla kaksi ihmistä voi kokea tai muistaa samat tapahtumat ja tilanteet.

Hienosti rakennettu ja kuvattu sarja, josta ei vielä parin ekan jakson jälkeen oikein osaa sanoa, mistä siinä on kyse. Onko se ihmissuhdedraama vai rikosmysteeri? En tiedä, mutta tiedän, että aion katsoa loputkin jaksot. 

(Miespääosissa on muuten Dominic West ja Joshua Jackson. Eli McNULTY JA PACEY!!)

Kivaa uutta viikkoa kaikille!

Share
Ladataan...

Pages