Caitlin Moran: Naisena olemisen taito

Ladataan...
Kaksi-nolla

Myönnetään, olin skeptinen. Kaikki mitä nimitetään suureellisesti feminismin raamtuksi tai 2000-luvun feministiseksi manifestiksi, tekee minut välittömästi epäileväksi.

Koska ihan kaikki ovat lukeneet ja kehuneet tänä syksynä suomennetun Naisena olemisen taidon - ja koska kaikki mitä nimitetään 2000-luvun feministiseksi manifestiksi paitsi epäilyttää myös kiinnostaa minua suunnattomasti - kirja oli itsestäänselvästi myös minun lukulistallani.

Onneksi oli. Caitlin Moran on hauska kirjoittaja, hillittömän hauska. Samalla hän on fiksu ja onnistuu vaikuttamaan harvinaisen selväjärkiseltä ihmiseltä. Lukiessa tulee olo, että tämän tyypin kanssa olisi mahtavaa istua ilta pubissa. Lukiessa myös nauraa ääneen. (Anteeksi, ihmiset Onnibussin lauantai-illan vuorolla Tampereelta Helsinkiin. Minä, kirja ja röhönaurun puuskat saatoimme säikäyttää.)

The Timesin kolumnisti ja kriitikko Moran on pitkän linjan toimittaja ja vielä pidemmän linjan feministi. Hänen feminisminsä on arkista, reipasotteista, helposti ymmärrettävää ja iloista. Kirjan henkeä kuvaa hyvin Moranin mieheltään omaksuma määritelmä feminismille: Feminismin pitäisi olla sitä, että kaikki ovat kohteliaita toisilleen.

Toki feminismi on Moranin mielestä myös sitä, että naiset ja miehet saavat yhtä paljon palkkaa samasta työstä, että media ei naamio naisvihaa yleiseen huolestuneisuuteen naisten terveydestä (Tiedätte kyllä juttutyypin, jonka mukaan julkkisnaisen painonnousu tai -lasku on aina uutisoinnin arvoinen asia) tai että yhdenkään naisen ei tarvitse perustella sitä, ettei hanki lapsia.

Tietysti tässä omakohtaisessa kirjassa on myös kokonainen luku, joka on omistettu karvoille. Tietysti! Hohhoijaa, mutta sitten toisaalta. Kaltaiseni 35-vuotias suomalaisnainen ei ehkä kaipaa ketään vakuuttamaan, että on ihan ok antaa puskan rehottaa, mutta minua kymmenen tai 20 vuotta nuoremmat lukijat saattavat hyvinkin kaivata.

Feminismin riemukkaana ja voimauttavana peruskurssina Naisena olemisen taito toimii ihan jokaiselle. Erityisesti toivoisin, että sen lukevat kaikki 17-21-vuotiaat nuoret naiset ja miehet. Ehkä he kasvavat ihmisiksi, jotka ovat kohteliaampia toisilleen kuin minun sukupolveni ja meitä vanhemmat.

Minulle kirjan suurin anti olivat muutamat nerokkaat kiteytykset, kuten tämä:  Seksistisen paskan tunnistaa siitä, kun kysyy itseltään, tekevätkö miehet tätä - tai suostuisivatko he tähän -  ja vastaus on ei. Vaikkapa nyt pitemmän päälle käyttämään kenkiä, joissa ei voi kävellä.

Tai tällaiset riemastuttavat oivallukset:

"Kaikki biisit muijista kertovat jostain Eric Claptonin tuntemasta mallitytöstä tai bändäristä, jota kalvaa 'sisäinen suru'. Eivätkö naiset olisi iloisempia, jos Laylassa olisi kunnon kertosäe siitä, miten Eric Clapton katsoo, kun Patti Boyd yrittää kiivetä puiston aidan yli ihan lärveissä, jotta saisi takaisin sinne vedon vuoksi heittämänsä kengän?"

Taidanpa tilata itselleni joululahjaksi lisää Morania, eli tämän kirjan.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija10 (Ei varmistettu)

Suomessa näköjään kovasti kehutaan kyseistä kirjaa, mutta Ruotsissa olen lukenut melkein pelkästään kriittisiä arvosteluja. Moran on vastannut kritiikkiin sillä että kirja ei ole tarkoitettu jo tiedostaville, akateemisille feministeille, vaan juuri niille kaksikymppisille jotka eivät feministeiksi (vielä) tunnustaudu.
Tämä kuvastaa mielestäni osuvasti Suomen ja Ruotsin välistä eroa siitä miten kattavasti ja analyyttisesti feminismi kummassakin maassa on vastaanotettu, Suomessa ollaan kaksikymppisen tasolla kun taas Ruotsissa ollaan ehditty viisitoista vuotta pidemmälle.

Kaksi-nolla

Voi sen noinkin ajatella. Mun mielestä monenlaisella feministisellä kirjallisuudella on paikkansa. Pidän itseäni tiedostavana, ei akateemisena feministinä, ja minuun tämä upposi nimenomaan hauskana, helppona ja arkisena feministisenä kirjana. Rakenteita ruotivat teokset ovat asia erikseen - ja ihan yhtä tärkeitä kuin tällaiset matalan kynnyksen kirjat.

Laineilla

Mäkin luin tämän riippumatossa Kindleltä, ja tykkäsin!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Okei, en ole kirjaa lukenut, joten voi mennä ihan pieleen, mutta...
Vierailija 10, oliskos kuitenkin niin, että Ruotsissakin kirjan saisi lukea ne ei-tiedostavat, ei-akateemiset ja ei-feministit?

Ruotsissa jos missä olen nähnyt solariumeja joka kadun kulmassa, tekoblondeja silmän kantamattomiin ja silkkisiä sääriä. Puhumattakaan siitä, että kahvien nimet vaihtuvat vuosittain, koska aina tulee trendikkäämpi kahvi, trendikkäämmät vaatteet, trendikkäämmät urheiluvälineet. Jos joku sanoo, että pitää kävellä pikkuriikkisillä kengillä tolppakoroissa, niin eikö se juuri siellä oteta ensimmäisenä vastaan? Ainakin joissakin piireissä.

Suuri osa kaikesta, mitä me täällä maapallolla tehdään, johtuu siitä että se on in. Oli kyse sitten musiikista, vaatteista, hiusten väristä tai kodin sisustuksesta. Suurin osa siitä, mitä meidän mielestämme pitää olla tai omistaa, on saneltu oikeasti ulkopuolelta.

Mikä tahansa kirja, joka saa ihmisen haastamaan näitä asioita, on paikkansa ansainnut. Huolimatta siitä, onko lopulta samaa vai eri mieltä. En koe itseäni feministiksi, enkä määrittele feminismiä samalla lailla kuin Caitlin Moran, katson että se on tasa-arvoa, ei feminismiä. Kyse on siinä kohtaa vain termeistä, ja niistä nyt varmasti saisi ison sodan aikaiseksi, jos haluaisi.

Kaksi-nolla

Hei jes Medusa, että Moran on viihdyttänyt myös Aasian-turneella! Toivottavasti kaikki on hyvin siellä Laosissa.

Vierailija, hyvä pointti. Asenteiden ja arkisten "ainahan näin on tehty" -tapojen ravisteluun Moran toimii minusta loistavasti.

Vierailija10 (Ei varmistettu)

Vierailija; kyllä joo ehdottomasti ois hyvä että tämä kuvaamasi kohderyhmä lukisi kirjan, en ole mitenkään sitä mieltä että kirja on turha, enhän niin kirjoittanut.
Analysoin Suomen ja Ruotsin eroja miten feminismi ymmärretään ja tulkitaan, ja tarkoitin että Ruotsissa ollaan paljon pidemmällä, feministisiä analyyseja saa lukea sanomalehdistä päivittäin, Ruotsissa on paljon poliittisesti aktiivisia akateemisia feministi"julkkiksia", keskustelua käydään ihan eri tasolla kuin Suomessa. Suomessa on edelleen vaikeaa edes tunnustaa olevansa feministi, kuten et sinäkään halua lukeutua feministien joukkoon, vaikka feminismi tarkoittaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Miten sinä sen tulkitset? (mielenkiinnosta, lman että haluan sotaa; en vain ymmärrä millä muulla tavalla voi feminismin ymmärtää 2000-luvulla).

Katsoin miten wikipedia selittää feminismin ja suomeksi se menee seuraavasti:
"Feminismi eli naisliike tai naisasialiike on aate, jonka mukaan sukupuolet ovat poliittisesti, ekonomisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoisia. Sen mukaan naisille tulee olla samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehillä"

ja ruotsiksi:
"Feminism är en samling rörelser som syftar till att definiera, upprätta, och försvara kvinnors politiska, ekonomiska och sociala rättigheter. /.../ Fram till början av 1900-talet användes begreppen kvinnorörelsen eller kvinnorättsrörelsen. Ordet feminist var ursprungligen ett nedsättande uttryck för att beskriva kvinnor som inte anpassade sitt beteende till rådande könsnormer."

Feminismi nähdään Suomessa edelleen naisliikkeenä, kun Ruotsissa siitä nimityksestä luovuttiin jo 1900-luvun alussa, siis lähes sata vuotta sitten (!). Ruotsissa ei ole mitenkään epätavallista että mies on feministi kun taas Suomessa, no joo, en ole eläissäni tavannut suomalaista miestä joka sanoisi olevansa feministi.

Ehkä siihen menee vielä 15 vuotta, vaiko 100, ennen kuin feminismi lakkaa olemasta kirosana Suomessa, ja aletaan tosissaan puhumaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Minä en ymmärrä miten kukaan tiedostava, järkevä ihminen, mies tai nainen, voi olla lukematta itseään feministiksi, tasa-arvon kannattajaksi.

Kaksi-nolla

Vierailija 10, tismalleen samaa mieltä. Minusta on käsittämätöntä, kuika moni nainen sanoo kannattavansa kaikenlaista tasa-arvoa mutta kiistää ehdottomasti olevansa feministi. Ilmeisesti heidän käsityksnsä feminismistä on aika kapea - ja päivittämätön.

Mutta minä tunnen monta suomalaista miestä, jotka sanovat olevansa ja myös ovat feministejä.

Alena (Ei varmistettu)

Ja sitten on myös niitä miehiä, jotka sanovat ja luulevat olevansa feministejä, mutta joiden arkipäivän asenteissa tuo ei läheskään aina näy - osaksi ehkä tiedostamattakin.

Kiitos arviosta, voisi olla ihan hyvää luettavaa vaikkapa joululomalle.

Tuulee tuulee

Keskustelin tästä "tekisivätkö miehet tätä" -laista poikaystäväni kanssa, ja selitin perusperiaatetta just noilla korkokengillä. Kysyin, onko tuo periaate sen mielestä looginen ja toimiva. Se mietti hetken, otti sitten sellaisen nappisilmäkatseen ja kysyi retorisesti: "käyttäiskö miehet korkokenkiä, jos se miellyttäisi niiden rakasta ihanaa tyttöystävää?" ja vastasi itselleen "kyl mä käyttäisin". Ei siinä voinut kuin sulaa. :D Ja mun mielestä toi oli jopa aika tärkeä näkökulma. Mut pitää varmaan lukea itse kirjakin, heh. :)

Vierailijaaa (Ei varmistettu)

Hankin kyseisen kirjan, enkä ole vielä kauhean pitkälle ehtinyt, mutta kuitenkin tykkäsin kirjasta paljon. Tykkään Moranin kirjoitustyylistä, ja siitä kun kirjassa on paljon huumoria, eikä ole turhan kuivaa luettavaa. Minusta on hienoa lukea tekstiä, jonka kirjoittaja ei ota itseään turhan vakavasti, mutta jolla on kuitenkin paljon mielipiteitä ja omia ajatuksia. Itse kuulun näihin parikymppisiin, jotka ovat juuri alkaneet kokea feminismin omaksi jutukseen, joten minusta oli kiva löytää näinkin mielenkiintoinen kirja. Varsinkin kun aika ajoin ärsyttää ihmisten ja yhteiskunnan sovinismi ja naisiin kohdistuvat odotukset ja ennakkoluulot. Virkistävää välillä haastaa omia käsityksiäänkin itsestään ja omasta sukupuolestaan, kun välillä tuntuu että esimerkiksi naisten ulkonäkö on ihan turhan iso juttu.Tosiaan Suomessa feminismi on vielä lapsenkengissä, mutta onneksi edes maailmalla pohditaan asioita jo vähän enemmän. :)

Kaksi-nolla

Kiva kuulla, Vierailija, että tykkäät ja olet saanut kirjasta uusia ajatuksia. Seuraavaksi ehkä se Moranthology? En ole saanut sitä vielä käsiini, mutta odottelen kovasti.

 

lmp (Ei varmistettu)

Ei muuta kuin että vierailija10 on asian ytimessä. Pitänee hommata tuo Moranin kirja jo vähitellen, on ollut lukulistalla jo pitkään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kommentoi

Ladataan...