Ladataan...
Kanan lento

 

Polveni nousevat kivikoiden yli. Jalkani ponnistavat maasta eteenpäin kohottaen raskasta rinkkaa selässäni. Käteni rytmittävät menoani ja kehoni pitää huolen tasapainosta. Sisälläni kulkevat aistipolut yhdistyvät toisiinsa ja takertuvat kiinni todellisuuteen. Kuulen, sitä mitä ympäristä on. Kuulen Atlantin meren kuohuvien vesien pauhut niiden törmätessä kallioihin. Kuulen lintujen ääniä, aasien mylvimisiä ja koskien kuohuntaa. Kuulen hengitystä. Minun kehoni hengitystä kiivetessäni yhä ylöspäin.

Näen sitä, mitä ympäristössäni on. Näen loputtoman meren, jonka kymmenet eri värisävyt lomittuvat toisiinsa. Näen sateenkaaren pätkiä taivaalla, jotka pilkottavat pilviverhoen takaa. Näen nousevan auringon, joka luo valon ja varjon leikkejä kylämaisemaan. Näen rotkoja, syvänteitä, laaksoja, kallioita ja vuoristoja, jotka saavat kuvittelemaan minut Kanadaan, Afrikan savanneille, Norjaan tai satukirjaan. Näen hymyjä, jotka kannustavat eteenpäin.

Minä haistan, niitä hajua mitä ympäristössäni on. Haistan maaseudun lannan eri hajuja. Haistan mereltä nousevaa usvaa. Haistan hikeä, minkä olen työlläni tuottanut.

 

Minä tunnen, sitä mitä todella tunnen. Tunnen painoa jaloissani, kun nousen yli kivikoiden. Tunnen kipua hartioissani, kun olen rinkkaa kantanut päiviä. Tunnen jaloissani voimaa ja kireyttä, kun ne ovat vieneet ja kantaneet päivistä toiseen. Minä tunnen todellisuuden, jota en ole saanut kokea aikoihin. Tunnen lepoa. Tunnen sieluni elpymistä. Tunnen onnea, joka tulee vain, kun olen läsnä, tässä ja nyt. Tunnen kiitollisuutta, miksi Jumala olet niin hyvä, miksi sallit näin paljon hyvyyttä, vaikken pyytänyt sitä. Annoit kaiken sen, mitä en en voinut kontrolloida ja hallita. Miksi saan vain olla ja levätä ja tuntea rauhaa, että Sinä johdatit, johdatat, kannat ja annat sen, mitä tarvitsen. Otit sen pois ja näytit oman kykysi pitää huolta. Annat turvallisuuden, annat levon, johon minun ei tarvinnut pyrkiä, eikä yrittää. Kiitos, Jeesus siitä. Kiitos tästä hyvinvoinnista, minkä sain kokea.

 

 

Share

Ladataan...
Kanan lento

Kuukauden elin tyhjiössä. Kaksi kuukautta melkein mukavuuden rajoissa.

Ennen vain mietin, kuinka ehjä minun tulisi olla. Kuinka paljon sulkia peittämään paljaan nahkani. Mutta vähitellen ajatuksiin on noussutkin, josko se kipu onkin avain auttamiseen, jos se elämän irallisuus onkin ovi Jumalan töille.

Josko minä en löydäkään tyydytystä tästä arjesta, tämän elämän mukavuuksista. Josko minä en saakaan sieluni täyteyttä siitä, miten täällä arkeni voisin tehdä. Josko horisonttiini on vaikea istuttaa kuvaa mummonkammarista perunamaan laidalla. Joskos levoton sielu, on tarkoitettu levottomana menemään sinne, missä apua tarvitaan.

Kananlento tarkoittaa lyhyttä lentoa. Ihmisen voimat ja suorittaminen tarkoittavat hetken urakointia, mutta yleensä loppuunpalamista ja hedelmättömyyttä. Kotkanlento on liitämistä, olemista ja matkaamista, jossa kotka liitää, ja tuuli vie. Minä tahdon olla liitämässä. Menemässä sinne, minne minun Luojani minua vie. Tekemässä sitä, mitä Jumala tahtoo minun tehdä. Olemassa siellä, missä Hänen rakkautensa voi tehdä työtään. Tahdon olla, ja antaa käteni, jalkani ja kaiken minussa, jotta Jumala voi olla työntekijä.

Jes. 40.2-3

 

 

Share

Ladataan...
Kanan lento

Syntyessäni tähän maailmaan, istuttivat vanhempani minut rinkan selkään ja veivät minut pohjoisen tuntureilla. Ennen kuin osasin puhua tai kävellä, oli minuun istutettu retkillä jotakin syvää yhteyttä luontoon. Luonnollisesti, luonto on ollut ympärilläni aina harrastuksissani ja rakkauden kotinani. Lapsena oli ok kiipeillä puissa, rakentaa majoja, hyppiä ja upota mutaan. Oli ok olla tyttö, joka leikki poikien ja tyttöjen kanssa rämäpäisiä leikkejä, joissa sotkeentui ja likaantui. Mutta siinä vaiheessa, kun tytöstä tuli nainen, se ei enää ollutkaan ok. Se oli jotain, minkä vuoksi saattoi tuntea yksinäisyyttä ja erilaisuutta, kun ei saanut toteuttaa sitä, mitä koko persoona ja minuus huusi. Tahdoin vain olla villi ja vapaa.

Lähtiessäni metsästysretkille isäni kanssa, jouduin toisinaan perustelemaan sitä muille. Miksi nainen halusi olla miestenvaatteissa ja kulkea lintua hakien?

On harvoja asioita, missä miesten olisi pitänyt selitellä, miksi he saavat toimia tehtävissään ja toimissaan. On harvoja asioita, milloin miehiltä olisi evätty tehtäviä pois. On harvoja asioita, milloin joku olisi tullut riistämään miehiltä oikeuksia. Naiset. He ovat kärsineet jo vuosi satoja ja tuhansia oman sukupuolensa tähden.

Tänään, tyttöjen päivänä, moni nainen tapetaan sukupuolensa tähden. Moni nainen jää kotiin vain oman tyttönä olonsa vuoksi. Myös Suomessa, moni nainen joutuu kamppailemaan ja taistelemaan, jotta voisi toteuttaa kutsumustaan ja työtänsä. Ja seurakunnissa, me keskustelemme, voiko nainen toimia ja puhua. Milloin ihminen rupesi ajattelemaan alun perin, että nainen olisi heikompi ja nainen ei voisi olla tasa-arvossa mieheen nähden? Missä vaiheessa historiaa ihmiset alkoivat toivoa synnyttävänsä poikalapsen tytön sijaan? Missä vaiheessa naiset abortoivat pienokaisensa vain hänen sukupuolensa vuoksi?

 

Nainen, sinä Jumalan luomakunnan kruunuksi syntynyt.

Sinä aborttien lempihedelmä, syrjittyjen katujen tähti.

Nainen, sinä joka joudut selittelemään ja perustelemaan, miksi toimit kuin toimit.

Nainen, sinä jolla on paljon sanottavaa, joka tunnet kirjoitukset

joka taidat Ison Kirjan.

Nainen, joka saarnatuoliin mielelläsi menisit,

mutta jonka suun muut tukki.

 

Nainen, minä uskon sinun oikeuteesi,

uskon sinun hyvyyteesi

uskon siihen, että sinullakin on

samat mahdollisuudet, omat tarkoitukset

omat kyvyt.

 

Nainen, sinuun luotetaan, sinua rakastetaan, sinun puolestasi itketään.

Nainen, sinutkin on lunastettu.

Voisiko joku kertoa sinulle nainen,

joka et tiedä arvoasi,

joka et tiedä mahdollisuuksia,

jolta kaikki on viety,

että sinä nainen olet enemmän kuin luuletkaan.

 

 

Share

Pages