Ladataan...
Kanan lento

Maailman ääriin matkustaminen ei ole hetken reissu ja teleportin päässä. Takapuolen lihaksia joutuu tosissaan kuluttamaan ja mielen lihaksia kehittämään odottamiseen ja kärsivällisyyteen.

Ukrainan lentokentällä, oli super hienoja valokuvia, joissa kuuluisia maalauksia oli lavastettu Ukrainalaisten sotilaiden ylle.

Istuessani vielä Suomessa bussissa, aloin miettiä, miten paljon etuja myös maalaisuus antaa maailmalla. Yleensä olen pitänyt ja ihmiset pitävät sitä haittana, kun jo Helsinkiin meneminen on ihmeellistä ja outoa. Muistan monet kerrat, miten olen kokenut erilaisuutta seurustellessani eteläsuomalaisten kanssa, sillä heihin verrattuna olen todella se savolainen juntti, joka ei ollut aiemmin nähnyt itsepalvelu kassoja ja kansainvälisiä uutuuksia. Miten silloin pärjäisi muualla, jos Suomikin oli näin eksoottinen?

Suomi on kuitenkin edellä niin monessa asiassa, että maailmalla sitä tuntee olonsa kotoisaksi savolaisena. Maaseutu on myös antanut paljon henkistä vahvuutta, mitä tarvitaan muualla. Busseja ei kulje kuin muutamia päivässä, niitä joutuu vaihtamaan usein ja tottumaan siihen, että yleensä pitää odottaa. Myöskään pitkät lentomatkat eivät tunnu niin ihmeelliselle, kun on tottunut kotimaassa matkustamaan pitkiä bussimatkoja päästäkseen edes siskonsa tai ystävien luoske. Se on totuttanut myös siihen, että lapsena vanhemmat patistivat ajamaan koulumatkat pyörällä, eikä laiskuutta hyväksytty autokyydin syyksi. Maailmalla näitä asioita tarvitaan. Siellä joutuu odottamaan, vaihtamaan, joustamaan ja olemaan kärsivällinen. Eläköön siis myö savolaiset! ;)

Matka Kambodzaani oli hyvin monivaihteinen. Lähdin oikeastaan jo edellisenä sunnuntai aamuna 8h bussilla siskoni luokse. Siellä saimme viettää yhdessä veljeni ja siskoni kanssa pääsiäispäivän, ja vielä pari päivää kahdestaan rakkaan siskoni kanssa. Se oli hyvää aikaa hyvästellä, keskustella ja nauraa - ja palautua bussimatkasta valmistautuen lentoihin. Keskiviikkoaamuna lähdin sitten "oikeasti". Lentoyhtiöksi valikoin elämäni ensimmäistä kertaa  Ukraine International Airlines, ja luonnollisesti lensin Ukrainan Kiovan kautta. Tämä oli siis myös elämäni ensimmäinen kerta täysin yksin lentäen. Ylipäätänsä en koe olevani kokenut lentäjä, sillä sitä olen harrastanut vasta viimeiset vuodet ja yleensä aina mukana on ollut kokeneita, joiden perässä vain kulkea.

Maailman söpöin "matkapaketti" oli Ukrainan pitkällä lengolla! Kotisukat♥

Kiovan lentokenttä oli pieni, ja kävelin sen päästä päähän hetkessä. Kauppoja ja ravintoloita ei ollut juurikaan, joten perinteisiä kauppakierroksia ei kovin harrastettu. Kentällä vallitsi ihanan seesteinen ja rauhallinen tunnelma, jonka vuoksi tuntui hyvälle istua ikkunan äärellä, tarkkailla ihmisiä, kirjoitella koneella ja lukea kirjaa - ja välillä jumpata.

Pitkä lento lensi yön yli Bangkokiin. Itselle tämä tarkoitti hieman tuskallista yötä nukkuen ja heräillen vuoronperään huonojen asentojen vuoksi. Välillä havahduin yöllä ihan säikähtäen, kun näin vain valoja alapuolellani ikkunasta. Hetken aikaa kävi unenomainen ajatus, olenko joutunut avaruuteen vai minne. Silmien tottuessa, henkäisin kauneudesta, minkä maailma näytti - maailma oli pienien valopisteiden peitossa ja koko maailma lepäsi yön pimeydessä. Vieruskaverikseni sattui ihana ranskalainen yksinmatkustaja nainen, jonka kanssa saimme vaihtaa samoja tuntemuksia naisena matkustamisesta.

Bangkokin lentokenttä oli minulle tuttu jo viime marraskuun Thaimaan aktioltani. Se on muutenkin mielestäni helppokulkuinen ja selkeä sen isoudessaan. Vaihtoaika meni itsellä puhelinta ladatessa ja yönjälkiä naamalta siivoillessa. Viimeinen lento Phnom Penhiin lensin Bangkok Airlinesilla. En ole varmaan koskaan saanut niin hyvää palvelua lentokoneessa, kuin tällä tunnin lennolla! Lippuun kuului lounas, kavit ja juomat, vaikka oli niin lyhyt lento.

Molemmat lentoyhtiöt, mitä käytin tänne matkustaessani olivat täysin uusiva minulle. Palvelu pelasi hyvin, ja niissä oli miellyttävä matkustaa. Ukraina airlinesille antaisin vain miinuksena näyttöruutujen puuttumisen paikoilta, sekä vähäisen juomatarjoilun. Bangkokiin saapuessa minulla oli tosi pahoinvoiva olo vain nestehukan vuoksi, sillä lennoilla ei ollut muuta juomista kuin ruokailujen yhteydessä. Esimerkiksi viime marraskuussa matkustaessa Russian Aeroflotilla, oli siellä koko ajan joku lentoemäntä kiertämässä läpi yön tarjoillen halukkaille juomista. Myöskään UIA:lla ei ollut ilmaista tarjoilua lyhyemmällä lennolla, mikä yleensä kuuluu lennoille. Muuten oli tosi hyvät lentoyhtiöt! :)

 

Share

Ladataan...
Kanan lento

Ei sillä, että jotenkin pelkäisin, että tippuisit tänään sieltä taivaalta, 

mutta jotenkin tuntui,

että nämä sanat sopivat tällaiseen hetkeen.

Lähtemisen,

uusien alkujen,

löytöjen,

muutosten hetkeen.

 

Älä pelkää,

älä pelkää.

Sinä et pääse putoamaan.

Rakastettu on oikea nimesi

ja tulee nimenäsi olemaan.

(Juha Tapio)

 

Rohkeimmalle siskolle.

 

Rakkaudella ja turvallista matkaa toivottaen,

siskosi.

Share

Ladataan...
Kanan lento

Se on punainen ja minulle rakas. Se on kokenut Lapin yksinäisyyden ja keski-Suomen ravailut. Se on kolhiintunut kiveyksiin, kun väsyneenä sitä on revitty pienen naisen käsissä. Se sisältää kahden kuukauden elämän, elämän joilla tulla toimeen, pärjätä ja luoda oma koti tuntemattomaan.

 

Lähdön kynnys on pienempää, kun sen tekee monessa osassa. Hyvästeleminen on neutraalia, kun tekee sitä tarpeeksi usein. Ensin hyvästeltiin seurakunta, sitten ystävät, työkaverit, vanhemmat, veli ja viimeisenä sisko. Ensin matkustettiin etelä-Suomeen siskon luokse, ja vasta sen jälkeen matka jatkuu huomenna maailman ääriin. En voi enää kerätä kodin tavaroita mukaani, mutta voin miettiä vielä Suomen tavaratalojen tarjontaa.

 

Pitkäperjantain elin tunnekuohuissa ja tein elämästäni jopa draamaa. Soitin stereoista yrttitarhan polkuja, itkin onnea ja lähtöä, tanssin ympäri huonetta viikaten vaatteita laukkuun. Hiki nousi pintaan pelkästä jännityksestä. Silti olo on nyt rauhallinen, mutta samaan aikaan epätodellinen. Unelmien ja lähdön kynnyksellä sitä ihmettelee vain, että nytkö se päivä tulee, minkä ajatteli saavuttamattomaksi? Nytkö todella saan astua seuraaviin saappaisiin, joista on haaveiltu vuosia? Nytkö, nytkö?

 

Mielessä pyörii tunteita, joita en vielä tiedä. Viileän Suomen ilmassa juostessa kuvittelin, miltä tuntuisi kohta hikoilla yli kolmessa kymmenessä asteessa. Puuroa lusikoidessa hyvästelin mielessäni rakkaat suomen viljan antimet ja kahvia juodessa mietin, millainen tuleva musta kultani tulisi maistumaan.

 

Ystävien seurassa nauraessa sitä mietti hetkittäin, onko tässä järkeä. Lähteä ihmisten luota yksinäisyyteen, jossa puhuisin tyhjille seinille ja etsisin muistinvarastosta kieliä kommunikointiin. Yksin ollessa  on rohkeampaa kuvitella itsensä maailmalle, kun mikään ei sido.

 

Sydämessä vallitsee silti rauha ja varmuus, joka on ollut sisälläni siitä lähtien, kun sain viimeisen varmistuksen sisimmässäni tästä matkasta. Tiedän kulkevani Jumalan käsissä, turvassa ja tiedossa, jolloin mikään ei mene Hänen tietonsa ohitse. Tiedän, että tulen pärjäämään, sillä olen pärjännyt ennenkin. Luotan siihen, että kyselemällä, hyväksymällä ja rauhoittumalla pärjää eteenpäin. Uskon siihen, että kaikki, mitä eteeni tulee tulee muuttamaan, opettamaan ja vahvistamaan, vaikka sen eteen uhraisinkin yksinäisyyden, epätoivon ja väsymyksen. Punainen matkalaukkuni, suljen sinut viimein ja lähden kanssasi matkalle.

 

 

Share

Pages