Ladataan...

Madeira Island Ultra Trail aka MIUT starttaa pisimmällä 115km matkallaan tänään keskiyöllä. Me joudumme odottamaan omaa starttiamme vielä huomiseen. 42 km mittainen Marathon lähtee liikkeelle klo 11 saaren keskiosista. Matka alkaa kahdella kunnon nousulla. Heti startista kivutaan Chão do Areeirolle ja laskeudutaan Ribeiro Frioon. Tälle 12,2km alkupätkälle nousua kertyy 550m. Tämän jälkeen alkaa reitin tunkattavin osio. Ribeiro Friosta Poisoon on matkaa vain 3,8km, mutta nousua tälle pätkälle kertyy huikeat 485m. Tämän jälkeen reitti on laskuvoittoista. Koko 42km pätkälle nousua kertyy maltilliset 1200m. Lähes kaikki nousu kivutaan alun 15 kilometrillä, minkä jälkeen "rallatellaan" alaspäin. Koko reitille kertyykin laskua yhteensä tuplat nousumäärästä eli yhteensä 2400m. Maalissa Machinossa on oltava viimeistään klo 23.

Tänä vuonna kisassa on mukana yhteensä vain 6 Suomalaisjuoksijaa. Eilen torstaina aloitimme kisafiilikseen virittäytymisen ompelemalla juoksureppuihimme Suomen liput.  Olemme yrittäneet metsästää itsellemme kissojen ja koirien kanssa Suomen lipun värisiä tiimipaitoja, löytämättä niitä mistään, joten liput toimittavat tiimipaitojen virkaa tällä kertaa. Illalla kävimme Machinossa ilmoittautumassa ja noutamassa numerolappumme. Ilmottatumisjono oli pitkä ja äänekäs. Osallistujia kisassa on yhteensä 45 eri maasta, joten tunnelma oli melko kansainvälinen. Tuli epätodellinen fiilis. Oikeastiko ollaan mukana täällä? Mukana ilmottautumisessa piti olla passin lisäksi juoksureppu, johon kiinnitettiin maaliintulochippi. Numerolappu puolestaan sisältää väliaikapisteiden chipin. Ilmottautumisessa kyseltiin hotellin tiedot ja case of emergency numerot ja jaettiin juoksijoiden starter kitit. Materialistit hykertelivät onnessaan, kun pussukoihin oli pakattu kisapaidan ja buffin lisäksi juoksulippis. Vielä shoppailut MIUT kaupassa ja nyt on kotiintuomisina iso kasa kisasälää. 

Ilmottautumassa
Ilmottautumisen jälkeen käytiin kuuntelemassa pressitilaisuus, jossa esiteltiin kisan elite runnerit. Tänä vuonna kisassa on mukana mm. Ranskalainen Xavie Thevenard, joka on ensimmäisenä urheilijana saavuttanut Ultra Trail du Mont-Blanc:in "grand slamin" voittamalla kaikki kisan matkat sekä UTMB:n ennätyksen haltija Francois D'Haene. Muutaman hetken tulin pohtineeksi sitä, mitä teen täällä näiden huippujuoksijoiden joukossa. Kunnes yksi eliterunnereista totesi, että hänen tarkoituksensa on nauttia matkanteosta, haastaa itseään ja päästä maaliin mahdollisimman nopeasti. Silloin tajusin jälleen kerran, että minähän olen tekemässä täällä ihan täsmälleen samaa. Haastamassa itseäni sillä tasolla jolla nyt olen ja pyrkimässä maaliin niin nopeasti kuin se minulle on huomenna mahdollista. Olen täällä vain ja ainoastaan tutkimassa omien kykyjeni äärirajoja. Vertailu kehenkään muuhun on täysin turhaa. En osaa yhtään ennustaa millainen huomisesta päivästä tulee, kuinka paljon nautin ja kuinka paljon joudun venymään oman kapasiteettini yli. Harva asia maailmassa saa hykertelemään enemmän innostuksesta kuin tuo tuntematon. Ehkäpä olen siis aivan oikeassa paikassa.

Kuva: MIUT

Pressitilaisuuden jälkeen pidettin vielä lyhyt briiffaus osallistujille, jossa käytiin läpi reitti kahden videon avulla ja kerrattiin tärkeimpiä turvallisuushuomioita matkan varrelle. Kuten todettua, en osaa kauheasti ennakoida, mitä huomiselle päivälle on luvassa. Reitin laskuvoittoisuus voi helposti erehdyttää luulemaan, että matka taittuu helposti alamäkeen rullaillen. Oma alamäkijuoksutekniikkani on totaalisen olematon ja entuudestaan tiedän, että siinä kohtaa, kun jalat ovat loppu, alamäkeen meneminen on huomattavasti paskamaisempaa kuin ylämäkeen. Alamäet ovat tappoja etureisille ja sitä mukaa, kun etureidet vetävät tukkoon, alkaa yleensä ilmaantua myös polviongelmia. Myöskään reitin teknisyydestä minulle ei ole paljoa tietoa. Uskoisin sen olevan kuitenkin pääsääntöisesti melko juostavaa pohjaa. Olen viime päivät kärsinyt pienoisesta akillesjänne- ja pohjevaivasta, joten hieman jännittää miten jalat tulevat kestämään. Tuntuu, että pohkeessa on joku krooninen jumitustila, joka ei tunnu helpottavan millään. Ollaankin yritetty ottaa nämä kisaa edeltävät päivät hyvin rauhallisesti ja pyritty välttelemään mäkien tunkkaamisia. Huomenna sitten nähdään, miten paikat kestävät. Lämpötila jännittää myös. Ylhäällä vuoristossa voi olla hyvinkin viileää, mutta sehän ei ongelmaksi muodostu. Sen sijaan alempana lämpimässä ja auringon porotuksessa juokseminen mietityttää. Kroppa ei ole vielä yhtään tottunut lämpimässä juoksemiseen. Keskiviikkona kävimme 4 kilsan aamulenkillä auringonnousun aikaan ja vissyä pukkasi jo tuolla pikapyrähdyksellä melkoisesti. Nestettä on ainakin varattava mukaan runsaasti. 

Reitin profiili. 

Hotellihuoneemme on tällähetkellä kuin pommin jäljiltä. Kisavarusteita on riipin raapin pitkin sänkyä ja pöytiä. Pitkän arpomisen jälkeen meinaan lähteä matkaan tutuilla ja turvallisilla Salomonin Wings Pro -kengillä. Hokan Speedgoatit olivat pitkään ykkösvaihtoehto, mutta akillesjännevaivan takia katsoin parhaaksi valita isomman dropin Sallut. Pienoinen ongelma ilmaantui numerolappujen kiinnityksen kanssa, kun kisajärjestäjä ei tarjonnut ollenkaan hakaneuloja lappujen kiinnittämiseen. Niinpä kiertelimme äsken rantakadun kaupat läpi niitä metsästäen. Alkoi jo vaikuttaa siltä, että koko saarelta ei mokomia löydy. Lopulta hotellimme vieressä olevasta naisten muotiputiikista löytyi pelastus. Ihana rouva antoi meille kasan hakaneuloja ja vieläpä ilmaiseksi. Nyt riittää hakaneuloja muihinkin kisoihin. Kaikki alkaa olkaa valmista huomista varten.

Ohessa vielä uunituore video, jossa käydään reitti läpi. Videolla 115 km reitti kokonaisuudessaan, meidän osuutemme siis viimeiset 42 km. 

Kisan nettisivujen kautta pystyy mitä todennäköisimmin seuraamaan etenemistämme väliaikapisteiltä toiseen. Pitäkäähän peukut pystyssä, että huominen taipaleemme on yhtä onnekas kuin tämän päiväinen hakaneulojen metsästys. 

 

Share

Ladataan...

Olette varmaan kuulleet tarinaa Suomalaisista eläkeläisturisteista, jotka pakkaavat etelänlomalle matkalaukkuun paketin Juhlamokkaa ja ruisleipää sekä matkustavat ainoastaan kohteisiin, joissa ravintoloiden menut ovat suomeksi ja kaupassa pystyy asioimaan omalla kotimaisella, kunhan puhuu riittävän hitaasti ja tarvittaessa toistaa kaiken huutamalla hieman kovempaa. Olette varmaan myös naureskelleet tälle Suomalaisten junttiudelle. Niin minäkin olen. Olen naureskellut omille isovanhemmilleni, jotka matkustivat viettämään talvea kanariansaarille ruisleivät ja pannukahvipaketit kainalossa. Naureskellut sille Suomalaiselle seiftailulle, jossa milloinkaan ei kyetä irtautumaan totutusta. Naureskellut, kunnes jälleen kerran hotellin aamupalalla juon kuraveden makuista sotkua ja totean, etten kykyne hyvällä tahdollakaan kutsumaan tuota moskaa kahviksi. Sekopääjuoksija ottaa espresson ja kertoo sen maistuvan kahvilta lihaliemikuutiolla.

Onneksemme olemme varautuneet. Menemme hotellihuoneeseen, kaivamme matkalaukustamme paketin Brazil-kahvia ja hetken kuluttua huoneeseemme levittäytyy ihana tuoreen kahvin tuoksu. "Täällä tuoksuu mun mummulalta" totean. Se tuttu ja turvallinen pannukahvin tuoksu on tallentunut jonnekin selkäytimeen. Kahvimukit kädessä istumme hotellin parvekkeella ja yhteen ääneen toteamme, että tästä eteenpäin kahvipaketti lähtee aina reissuun mukaan. Eläkeläisturistit olivat sittenkin ehkä oikeilla jäljillä. Mietimme onko tässä nyt käymässä niin, että olemme pikkuhiljaa muuttumassa isovanhempiemme kaltaiseksi? Pakkaammeko seuraavaan reissuun Juhlamokkapaketin kylkeen pussin Reissumiestä? Olemmeko vain askeleen päässä Kanariansaarista ja Suomibaareista?

Toisaalta, miksi ihmeessa juoda kuravettä, jos voi saada mummun pannukahvin tuoksun hotellihuoneeseen? 

Share

Ladataan...

Kännykkäni herätysäänenä on jo jonkin aikaa ollut mustarastaan laulua. Se on mielestäni yksi maailman kauneimmista äänistä, joten aamun herätykset ovat laulua kuunnellen olleet ehkä aavistuksen miellyttävämpiä. Madeiralla mustarastas laulaa aamusta iltaan, joten tänä aamuna kännykän herätysäänen korvasi aito ääni. Heräsin seitsemältä hämmentyneenä siitä, miksi olen laittanut illalla herätyskellon soimaan, vaikka ollaan lomalla. Hetken kesti tajuta, että ulkoa kantautuva sirkutus ei tule kännykästäni. Loma on alkanut. 

Saavuimme Madeiralle eilen. Oli jotenkin hämmentävää pöllähtää Suomen pakkasesta trooppiseen lämpöön. Madeiran ilmasto on suomalaiselle silti varsin inhimillinen. Helteelläkään ilma ei ole tukahduttavan kuuma, koska mereltä puhaltaa koko ajan viilentävä tuuli. Vuoristossa ilma saattaa olla todella viileää. Viime vuonna juoksin vuoristossa toppatakki päällä, kun ylhäällä lämpötila lähenteli nollaa. Muutenkin saaren säätä kuvailee parhaiten sana mikroilmasto. Koska sää voi muuttua nopeastikin ja sen ennustaminen on vaikeaa paikalliset eivät seuraa sääennusteita. "Jos haluamme tietää sään, vilkaisemme ikkunasta ulos", kertoo taksikuski, kun kyselemme tulevien päivien ennusteita. Sään osalta täällä eletään hetkessä. 

Tämä on toinen kertamme saarella. Vuosi sitten kolusimme täällä olessamme paikan vaellus- ja juoksureittejä ja Suomeen tultuamme aloimme virittelemään ideaa osallistua täällä järjestettävään Madeira Island Ultra Trail -kisaan. Ilmottautuminen laitettiin sisään samana päivänä, kun Kolilla juostiin Vaarojen Maraton. Endorfiinipöllyssä oli hyvä hetki tehdä hulluja päähänpistoja todeksi. 

Jos pitäisi tiivistää Madeira yhteen lauseeseen niin voisin sanoa Madeiran olevan eläkeläisturistien valtaama yltiövihreä lomasaari, jossa mihinkään ei pääse ilman kipuamista. Koko saari on pelkkää mäkeä ja menitpä minne tahansa edessäsi on ylä- tai alamäki. Yhtään aliarvioimatta eläkeväestön kuntotasoa, jaksan silti aina kummastella turistien ikäjakaumaa. Paikan kuvittelisi houkuttelevan enemmänkin nuoria aktiivilomailijoilta kuin elämänsä ehtoopuolella olevaa matkailijaa. Korkeuserojensa vuoksi Madeira vaatii lomailijalta hyvää kuntoa ja saari onkin varsinainen aktiivilomailijan paratiisi. Täältä löytyy mestoja monenmoiseen. Patikoitsijalle ja polkujuoksijalle reittejä on ihan loputtomasti ja niitä pääsee koluamaan varsin helposti. Paikallibussi vie seikkailijan parilla eurolla reitin lähtöpaikalle ja halutessaan vuokra-autolla voi kiertää saaren melkein läpikotaisin. Rantalomaa hinkuvalle Madeiraa en välttämättä suosittele. Rantoja ei nimittäin saarella ole. Sen sijaan ulkoilmaihmiselle täällä riittää nähtävää loputtomiin. Turisteille on tarjolla erilaisia järjestettyjä retkiä pilvin pimein, mutta suosittelen jättämään ne väliin ja tutustumaan saareen omatoimisesti. Luonto ja kasvillisuus täällä on moninaista ja häkellyttävän kaunista. Saareen on helppo ihastua, joten en ihmettele miksi moni palaa uudelleen. 

Meillä ensimmäinen kokonainen lomapäivä on kulunut rentoillen. Suomalainen kalmankalpea turisti on jälleen kerran saanut viehkeän punan iholleen heti ensimmäisen allaspäivän jälkeen. Ennakkofiilistelyt kohti lauantaina juostavaa kisaa on aloitettu toteamalla, että kahden hengen joukkueemme on ehkä paskimmassa kunnossa ikinä. Ensimmäiset kipuamiset paikallisia mäkiä pitkin vetivät tiimin molemmat jäsenet hiljaiseksi. Näyttää vahvasti siltä, että kuntohuippu ei nyt "ihan" taida olla osumassa tähän Madeiran kisaan... 

Palaan asiaan vielä ennen lauantaita kertomalla vähän tulevan kisan spekseistä ja ennakkotunnelmista. Nyt lähden kylpemään aloevera-geelissä. Pitäisi hoitaa tehokkaasti palanutta nahkaa. 

(Kuvituskuvina otoksia viime vuotiselta reissultamme)

Lähetetty iPadista

Share

Pages