Kevään keltainen airut – kultatyräkki

Kultatyräkki on keväällä yksi niistä kasveista, jotka loistavat kevään valoisien iltojen kanssa kilpaa. Se on yksi minun suosikkiperennoistani, joita esittelen tässä kevään aikana – sen mukaan, mitä olen onnistunut tallentamaan parin viime vuoden aikana. Kuvaesittelyjen lisäksi teen rakkaudentunnustuksen ja kerron, miksi nämä kasvit ovat suosikkejani; tarkoitukseni ei ole toistaa ammattilaisten kuvauksia kasveista. Niitä löytyy vaikkapa Suomalainen Taimi -sivustolta!

Tervetuloa Perhon kasvi-ihastusten pariin!

Huhtikuun kamalan ruskeana ja roskaisena paljastuva maa on tammikuussa pelkkä haave. Silti sitä odottaa kuin itse kesälomaa, sillä pitkä talvi puuduttaa yhden jos toisenkin mielen ja puutarhahullulle jo pelkkä lupaus talven loppumisesta on kuin synnytyksen alkaminen yhdeksän kuukauden raskauden jälkeen. Jokaista maasta nousevaa kortta ihastellaan kuin vastasyntynyttä vauvaa! Ja koska kultatyräkki nousee maasta yhdessä sipulikukkien kanssa, sydämeni sykkii sille ilman ehtoja. Se avaa sitruunankeltaiset lehtensä meidän III-vyöhykkeellä kesäkuun puolella ja sen sävy on i-has-tut-ta-van raikas. Näissä kuvissa väri on vääristynyt muistuttamaan voikukkaa, jonka keltainen on jotain ihan muuta kuin kultatyräkillä.

Värin ohella pidän erityisen paljon tyräkin kasvutavasta. Kasvin puolipallomainen muoto pääsee oikeuksiinsa keväällä, kun muut kasvit eivät ole vielä ehtineet peittämään sitä. Olen istuttanut kultatyräkkiä keskelle perennapenkkiä, jossa se vähin erin häipyy muiden kasvien taakse. Nimittäin siinä vaiheessa, kun tämä kukka alkaa kukkia (mikä tapahtuu näihin kuviin tallentuneiden keltaisten ylälehtien muututtua vihreiksi), on kasvin kauneus hävinnyt ja sitä kaipaa seuraavan kerran vasta syksyllä ruskan aikaan. Silloin rakastun siihen taas uudestaan ja ihailen sen ruskan sävyttämiä lehtiä.

Näissä kuvissa ei siis ole varsinaista kultatyräkin kukintaa, vaan sen ihmeellistä, terhakkaa ja keväistä pirteyttä!