Kuumat ja kiihkeät hehkujat
Onkohan lukijalleni jo ilmennyt, että pidän väreistä? Siksi värililja on nappivalinta juuri minun suosikkikasvilistalleni. Itse asiassa valinta on yhtä ilmeinen kuin Peppi Pitkätossun eriparisukat: sopii persoonaani täydellisesti.
Värililja on helppo kasvattaa. Tökkää vain valkosipulimaisen sipulin maahan kymmenen sentin syvyyteen, joko kokonaisena tai kynsinä. Viisas kasvattaja tietysti varmistaa, että maaperä on kohtalaisen kuohkeaa ja että siinä on kasvuvoimaa. Kasvi pitää myös auringon paisteesta.
Nuo keltaiset liljat ovat muutaman sipulin hajottaimisena syntyneitä, vielä tässä kuvassa yksikukkaisia liljoja, jotka varmastikin jo tänä vuonna kukkivat useamman kukan voimin. Parina ensimmäisenä vuotenaan ne nostivat esiin vain varren ja lehdet, mutta kolmantena vuonna niihin alkoi ilmestyä myös kukkia. Ja mikä määrä!
Liljan pahin vihollinenkin on värikäs – ja nimeltään liljakukko. Niiltä olen onneksi vielä toistaiseksi välttynyt, mutta tarkastan silti aarteeni heti keväästä alkaen tasaisin välein. Näin varsinkin nyt, kun olemme uudessa paikassa ja naapuruston tuholaisista ei ole tullut vielä täyttä selvyyttä.
Lajeista löytyy monenkirjavia värejä valkoisen, keltaisen ja eri punaisten sävyissä sekä sekoituksissa. Kukkia tulee lajikkeesta riippuen yksi tai kymmenen (tai sinne päin) yhteen varteen. Lilja on yksi kauppojen suosikkileikoista ja pihaankin niitä voi laittaa maljakko mielessä; silloin tulee poistaa veden alle jäävästä varresta lehdet (että vesi pysyy kirkkaana) ja mielellään kukista heteet (että ne eivät sotke kukkaa).
Yhden sipulin kukinta kestää parin viikon ajan, mutta kun valitsee viisaasti eri lajikkeita, sitä voi jatkua ilotulitusmaisesti heinäkuulta pakkasten tuloon saakka.
Suosikkikasvisarjassani aiemmin ilmestyneet