Ranskalaisten taistelusymbolit tanassa
Nyt ollaan pyhien asioiden äärellä. Muoto, olemus, väritys, kauneus. Taas yksi kasvi, jossa on ne kaikki. Se on siperiankurjenmiekka.
Juhannuksen aikaan esitellään sininen on miekkojen taisto. Ne kohoavat sorturimaisen ylväinä heinämäisen mättään ylle. Varret kohoavat metrisinä pienten lasten yläpuolelle ja kurottavat vielä ylemmäskin kohti aurinkoa.
Olen alun perin ottanut siskoni pihalta kaksi pistolapiollista siperiankurjenmiekkaa. Pienin varkauteni jäljet tunnistamattomiksi osiksi (jotta kukaan ei voisi syyttää minua tihutöistäni) ja upotin maahan. Muutamassa vuodessa ne peittivät neliömetrin alan ja kukkivat sadoin upein kukkasin.
Nämä kuvat tuovat yhä edelleen minulle kylmiä väreitä. Ilmeisesti myös ranskalaisille, sillä tämän kukan kauneus on päässyt heidän kansallissymboleittensa joukkoon, sinne patongin, baretin ja viinin sekaan. Kasvi on niin ylväs, että aloin pohtia, olenkohan laittanut tätä varmasti tarpeeksi tälle uudelle pihallemme?
Suosikkikasvisarjassani aiemmin ilmestynyt