Jos minun pitäisi tiivistää koko ruokafilosofiani yhteen lauseeseen, saattaisi se hyvinkin olla seuraavanlainen:

The subtle energy of your food becomes your mind.  

Kyseinen suuri viisaus on kirjoitettu tuhansia vuosia vuosia vanhoihin hindujen pyhiin teksteihin, upanishadeihin, ja se on mielestäni enemmän totta kuin mikään ruokaan liittyvä mitä olen lukenut tai kuullut.

Ruokailun ytimeen mentäessä kyse on vain ja ainoastaan energiasta, liikkuvasta energiasta, eri nopeuksilla värähtelevästä energiasta, muotoaan muuttavasta energiasta. Ruokamme todella tulee meiksi, joka tasolla. Ja tämä on puhdasta fysiikkaa, ei sen ihmeellisempää taikuutta.

Ruuan energian vaikutus ihmisen energioihin on tiedetty koko ihmishistorian ajan ympäri maailmaa. Useissa kulttuureissa esimerkiksi on syötetty sairaille kanakeittoa, muun muassa siksi, että kanan nopea, pyrähtelevä energia siirtyisi voimattomaan toipilaaseen. Erään espanjalaisen sanonnan mukaan varoitellaan, kuinka ihminen voi pian saada sen ruuan kasvot mitä hän syö turhan paljon. Meille tuttu sanonta taas tiivistää saman asian ytimen näin: olet mitä syöt.

Itselleni vaikuttavin kiteytys on kuitenkin tuo alussa mainitsemani lausahdus, jonka mukaan ruokamme hienovaraisesta energiasta muodostuu mielemme. Siinä noustaan ikään kuin askel korkemmalle tasolle ja ymmärretään, että kyse ei ole suinkaan vain ruuan vaikutuksesta fyysiseen kehoomme, vaan siitä, kuinka ruoka vaikuttaa ajatuksiimme, mieleemme, henkiseen energiakenttäämme. Ruuan energia voi todella vaikuttaa mieleen supistavasti, laajentavasti, tuoden raskautta, nopeutta tai keveyttä tai mitä vain ominaisuuksia ruokamme voikaan sisältää. Niin kiehtovaa ja niin loogista. Eikö?

Katsokaamme siis kokonaiskuvaa, katsokaamme suuria linjoja, nähkäämme mitä todella syömme. Se ei ole kaloreita, hiilareita, ravintoaineita, vaan tiettyyn muotoon pakattua energiaa ja aistinautintoja sekä tunteita. Kun pysähdymme edes pieneksi hetkeksi miettimään ruokamme luonnetta, tiedämme varmasti onko se sellaista, mihin haluamme samaistua.

Tästä pääsenkin kätevästi loikkaamaan omiin tämän hetkisiin samaistumiskohteisiini, kukkiin. Ja tarkemmin ottaen syreeneihin, joita näet kuvissa.

Pari viikkoa olen luomutuneena katsellut ja nuuhkinut noita hurmaavia, vahvoja ja samalla niin herkkiä kukkaröykkiöitä, ja vasta nyt, kun osa niistä alkaa jo hiljalleen päättää päiviään, ymmärsin tarttua tilaisuuteen ja käydä noukkimassa itselleni noita syötäviksikin kelpaavia syreeninkukkia visuaalisen ilottelun lisäksi myös sisäiseen käyttöön. En nimittäin juuri nyt keksi parempaa samaistumiskohdetta.

Kukkia liottamalla saa kesäisiä voimia sisältävää kukkaisvettä. Ensisijaisesta nautin sitä tosin siksi, että se näyttää, maistuu ja tuoksuu niin suloiselta. Muutama jääpala kukkien sekaan vesikannuun ja huumaava booli on valmis. Outi Rinteen blogista löytyy muuten myös ohje syreenimousseen. Käykää kurkkaamassa!

Jos kiinnostus syreenien energioihin heräsi, niin vielä ehditte, nipin napin, nipsiä ja napsia huumaavan tuoksuisia syreeninkukkia mukaanne reppuihinne ja kesämekkojenne taskuihin. Muistathan huuhdella kukat ennen käyttöä, välttää poimimasta kovasti saastuneita yksilöitä teiden varsilta ja kysyä tarvittaessa poimintaan maanomistajan lupa.

Kukkaisvesi

Noin 1 dl kukkia

Noin litra vettä

Huuhtele kukat hyvin ja nypi tarvittaessa terälehdet irralleen. Lisää kukat/terälehdet kannuun tai pulloon ja lisää päälle vettä. Anna veden maustua jääkaapissa yön yli tai tunteroisen. Nauti sellaisenaan tai jääpalojen kanssa.

Ja jos lähitienoon syreenipensaat näyttävät jo parhaat päivänsä nähneiltä, niin onneksi luonnostamme löytyy iso liuta myös muita syötäviä kukkia, joita hyödyntää, kuten ruusu, puna-apila, orvokki, kehäkukka, köynnös- ja pensaskrassi, ruiskaunokki, kääpiösamettkukka, laventeli ja basilika. Niitä vain testailemaan ja kukkien enegioita latailemaan.

Kaunista alkanutta viikkoa kauniit!

♥ Virpi

Jotain tummaa vaaleisiin iltoihin. Jotain viileää kesän kunniaksi. Jotain lämmittävää sisimpään. Jotain syntistä hyvään elämään.

Yksi sydämelle. Toinen terveydelle. Kolmas vielä kiellon päälle.

Punaviinimehujää

1 dl Punaviiniä (esim. Pinot Noir)

2 Luumua

1 dl Mustaherukoita

1 tl Hunajaa

Sekoita kaikki ainekset blenderissä. Voit soseuttaa ainekset tasaiseksi tai jättää seoksen hieman rouheaksi. Kaada / lusikoi seos mehujäämuotteihin ja pakasta. Nauti elämästä.

♥ Virpi

Suhtautua tunteisiinsa samalla keveydellä kuin taivaalla leijailevaan pilvenhattaraan, joka lipuu ylle, muuttaa alati muotoaan ja katoaa lopulta taivaan kannen taa tehden tilaa taas uusille ja uusille lajitovereilleen.

Olla juuttumatta tunteisiinsa, olla samaistamatta itseään niihin. Tunteesi eivät ole sinä. Tunteesi eivät ole identiteettisi kivijalka, vain omien ajatustesi taivaalle puhaltama pilvilinna.

Melankoliapilvi, kateuspilvi, pelkopilvi, tulevat ja menevät. Älä mieti liikoja, äläkä takerru.

Päästä irti ja hyväksy jokainen mielesi hattara sellaisena kuin se sinulle tänään näyttäytyy. Älä pelkää.

Päästä pilvesi irti. Aloita se tänään, henkilökohtainen tunteidesi vapautusrintama.

♥ Virpi

(julkaistu alunperin vanhalla blogialustalla heinäkuussa 2012)

Vanhalla blogialustalla blogiani jo seuranneet muistavat ehkä kuinka tässä taannoin ajauduin kakkukiihkon kynsiin, ja epäilin blogini muuttuvan pian kakkublogiksi. No, olen nyt saanut tartutettua tuon saman kakkukuumeen myös 1 vuoden ja 3 kuukauden ikäiseen tyttäreeni.

Samanaikaisesti hän potee myös erästä toista maniaa, joka liittyy leikkipuistoihin. Näistä kummastakin intohimojensa kohteesta, kakuista ja leikkipuistoista, hän käyttää yhtä ja samaa sanaa “kaakkuu”. Puistojen kohdalla se viittaa kiikkumiseen, mutta myös hiekkakakkujen tekemiseen.

“Kaakkuu, kaakkuu!” on huudahdus, joka raikaa meillä useita kymmeniä kertoja päivässä. Sillä kun osoitetaan kaikkea keinumista, kiikkumista, kakkuja ja hieman kakuntapaisia herkkuja, kuten eilen postaamaani kerroksittaista kirsikkasmoothieta.

Voisin vielä kertoilla enemmänkin tyttäreni valloittavasta verbaliikasta, mutta koska tiedän, että etenkin lapsettomille nämä tällaiset jutut saattavat olla tosi tylsää luettavaa, niin menen nyt itse asiaan. Eli kakkuun, jonka tein eilen.

Päässäni oli jo tovin vilahdellut kuva porkkanakakusta, tiedättehän sen amerikkalaisen tuorejuustolla kuorrutetun porkkanaraastetta sisältävän rasva-sokeri-vehnä-leivonnaisen? Toki te tiedätte, sehän on klassikko.

No samaan tapaan, kun sanotaan, että päässä soiva laulu lähtee pois sillä, että kuuntelee kyseisen kappaleen, niin ajattelin, että kaipuuni porkkanakakkuun lähtee vain syömällä sellaista. Mutta koska tiedän kokemuksesta, että kyseisestä kakusta tulee useimmiten todella äklömakea ja tukkoinen jälkifiilis, mikäli sitä on syönyt enempää kuin yhden lusikallisen, niin päätin tehdä tästä jenkkien perinneherkusta raakaversion - tai tuoreversion. Tuorekakku kuulostaa paljon herkullisemmalta kuin hieman keskeneräiseltä kalskahtava raakakakku.

Ja saanen muuten vaatimattomasti mainita, että kakusta tuli melko onnistunut. (Oli ihan saakelin hyvvää!) Lisäsin sekaan vielä appelsiinia, mehun ja kuoriraasteen muodossa, mikä antoi kakulle hauskasti kesäistä raikkautta.

Ja vaikka näitä raakakakkuja hypetänkin, niin kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka raakakakut ovat huimasti terveellisempiä kuin tavan kakut, niin ne sisältävät usein melkoisesti fruktoosia, mikä ei toki tee hyvää, mikäli kyseistä kamaa nauttisi päivittäin suuria määriä. Tämä kyseinen kakku sisältää myös runsaasti pähkinöitä, jotka ovat myös näin isoina annoksina hyvin raskaita kropalle, jos niiden kerskakulutus on päivittäistä. Eli vaikka kyseessä on hyviskakku, niin muistakaamme jälleen kultainen kohtuus. Ei päivittäin. Vain joka toinen päivä.

Porkkanakakku (raaka, gluteeniton, maidoton, sokeriton)

*vuokakoko noin 17 cm halkaisijaltaan

2 keskikokoista porkkanaa

3 dl saksanpähkinöitä

1,5 dl rusinoita

1 dl kookoshiutaleita

2 rkl hunajaa

1 tl vaniljauutetta

1 tl kanelia

½ tl kardemummaa

3 rkl appelsiinista puristettua mehua

Kuorrutus:

2 dl cashew-pähkinöitä

2 rkl sitruunasta puristettua mehua

Puolikkaan appelsiinin mehut

2 rkl hunajaa

1 tl vaniljauutetta

1 tl appelsiinikuoriraastetta

1 rkl vettä

Viipaloi pestyt porkkanat pieniksi paloiksi ja heitä blenderiin. Murenna niitä pienellä teholla, mutta vain hieman, jotta saat porkkanat hieman murenemaan. Lisää loput ainekset ja sekoita sykäyksittäin. Pohjataikinan on tarkoitus jäädä hieman karkeaksi, ei sekoittua tasaiseksi massaksi, joten varo hienontamasta liikaa. Maistele taikinaa ja lisää tarvittaessa sitruunaa, makeutusta tai jotain muuta maustetta.

Leikkaa kakkuvuoan pohjalle pala leivinpaperia, jotta kakku on myöhemmin helpompi siirtää. Kaavi taikina vuokaan ja tasoita. Valmista kuorrute.

Liota kuorrutteeseen tulevat pähkinät yön yli vedessä tai käytä sellaisenaan. (Liotettuna pähkinät ovat muun muassa helpommin sulavia) Lisää kaikki kuorrutteen ainekset pestyyn blenderiin ja sekoita mahdollisimman tasaiseksi massaksi. Myös esimerkiksi sauvasekoitin toimii hyvin kuorrutteen tekemisessä. Voit lisätä tarvittaessa hieman lisää nestettä, jos et saa seosta sekoittumaan muuten tasaiseksi. Kuorrutteen on tarkoitus kuitenkin olla oikein paksua ja tahmeaa, kuin tuorejuustokuorrutetta. Levitä kuorrute vuokaan kakun pinnalle.

Laita kakku tekeytymään jääkaappiin pariksi tunniksi tai noin puoleksi tunniksi pakkaseen, jolloin kakku kovettuu hieman. (Yön yli jääkaapissa muhittuaan maut ovat ehkä parhaimmillaan.) Ota vuoka huoneenlämpöön ja siirrä kakku tarjoiluastiaan. Raasta kakun pinnalle appelsiininkuorta, tarjoile ja nauti. Kakku säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Lopuksi vielä yksi lapsijuttu: Kysyin tytöltä, ehkä hieman johdatellen, hänen lusikoidessa kakkua suuhunsa: “Onko äiti tehnyt tosi hyvän kakun, onko?” Vastauksena tuli leveä hymy, hyväksyvä katse ja tomera toteamus: “nam nam kaakku”.

Nnuf said.

♥ Virpi

Että voi kuulkaa ihminen rähjääntyä yhdessä viattomassa viikossa. Tulevan kotimme neljän huoneen ja keittiön omatoiminen remontointi, mukaan lukien muun muassa tapettien repiminen, seinien maalaaminen, ovien, listojen ja pattereiden maalaaminen, alkuperäisen lankkulattia esiin kaivaminen, tilkitseminen, hiominen, maalaaminen... Voi vasaralla sormeen, että voi tietokonetyöläisen kroppa olla hellänä moisesta aamusta yöhön huhkimisesta.

Vaikka on äärimmäisen antoisaa nähdä oma kädenjälki ja se, kuinka asunto herää aivan uudella tavalla eloon remontin myötä, niin nyt on olo kuin krapulaisella teinin ja mummon hybridillä - pää on univajeesta sumeana, selkää kolottaa, sormet ovat rakoilla ja kasvot kesäisellä kukinnolla hikoilun, remppapölyn ja kevyen stressin yhdistelmästä.

“Valivali, laiska töitään luettelee. Rakko laiskan kämmenessä, känsä työtä tekevän!”, näpäyttää vanhoihin sananlaskuihin luottava ankara yliminäni. Tuo harmillisen usein niin oikeassa oleva pikkunatsi.

Onneksi ihan yhtä oikeassa on myös se lempeitä sanoja henkäilevä sisäinen seireeni, joka kannustaa taukoiluun ja kesäisten aistinautintojen pariin. Nuo molemmat yllykkeet yhdistyivät eilen, kun vaihdoin hetkeksi siviiliin ja kasasin itselleni ökysmoothien - ja jätin pikkunatsin keskenänsä työmaalle käskyttämään.

Ja ennen kun lähdetään tämän enmpää hakoteille ja alan kuulostamaan päänsisäisine hahmoineni totaalisen skitsofreeniselta, niin heitetäänpä tiskiin kyseinen herkullinen smuutiresepti.

Lazy Cherry - laiskan paksu kirsikkasmoothie

3 dl Mantelimaitoa

1 dl Tuoreita luomukirsikoita

1 tl Vaniljauutetta

1 banaani

Muutama jääpala

Päälle:

Suklaakookoskermaa

Koristele kirsikoilla ja raakasuklaa- tai kaakaomassaraasteella.

Pese kirsikat (mikäli et löydä luomukirsikoita, tee torjunta-ainepesu, tsekkaa ohje täältä) Irrota kirsikoista kivet ja blendaa ne tehosekoittimessa mantelimaidon ja banaanin kanssa. Lisää mausteeksi vaniljauutessa ja sekoita. Mikäli blenderisi murskaa jääpalat, heitä sekaan muutama jääpala ja sekoita. Kaada smoothie lasiin ja lisää päälle suklaakookoskermaa, kirsikoita ja raakasuklaaraastetta.

Tässäpä vielä varalta mantelimaidon ja kookoskerman ohjeet, sillä kyseiset reseptit eivät ole vielä saapuneet vanhalta blogipohjaltani.

Mantelimaito

2 dl manteleita

0,5 l vettä

2 taatelia

0,5 tl aitovaniljajauhetta

Blendaa (yön yli liotettuina tai sellaisenaan) mantelit ja vesi sekä taatelit tasaiseksi seokseksi. Siivilöi kuitumassa esimerkiksi harsopussilla, että saata maidosta sileää. Mausta aitovaniljajauheella.

(SUKLAA)Kookoskerma

2 purkkai kookosmaitoa (yön yli jääkaapissa säilytettynä)

2 rkl raakakaakaojauhetta

+ halutessa hunajaa tai steviaa makeutukseen

Avaa jääkaapissa säilytetyt kookosmaitotölkit purkin pohjasta ja valuta ulos nestemäinen kirkas aines. (Voit käyttää tuon nesteen myöhemmin vaikka smoothien seassa.) Lusikoi purkkiin jäänyt paksu valkoinen tahna syvään astiaan. Vatkaa tehosekoittimella kookosmassaa, kunnes se alkaa notkistua ja muuttua kermavaahdon kaltaiseksi. Nostele sekoituksen aikana vatkainta, jotta seokseen pääsee ilmaa ja siitä tulee kuohkeaa. Lisää kookoskerman sekaan raakakaakaojauhetta ja hunajaa. Mikäli seoksesta tulee liian nestemäistä, pidä sitä hetki jääkaapissa tai vielä pienempi hetki pakastimessa.

Täydellisen laiskan paksu välipalasmoothie, jossa mantelit, kirsikat ja vaniljauute sekä suklaavivahde rimmaavat mahtavasti yhteen.

Niin ja kirsikoilla kannattaa tosiaan nyt herkutella, kun niitä on tarjolla, sillä kyseiset marjat ovat mielettömiä antioksidanttipommeja. Kirsikoista sanotaan myös seuraavaa: Ne hillitsevät tulehduksia, helpottavat migreeniä, parantavat unenlaatua ja muistia, hidastavat ikääntymisen lieveilmiöitä, auttavat nesteiden poistossa ja kohottavat libidoa eli seksuaalienergiaa.

Eli jalat pöydälle, smoothielasi kouraan ja vaaleanpunaisia viiksiä kasvattamaan. Samalla voi treenata kuinka saada kirsikan varsi solmuun kielellä. Kyseinen touhu saa sinut näyttämään hieman Erityiseltä, mutta tuo tärkeä taito kannattaa ehdottomasti ihmisen hallita. Sitä ei koskaan tiedä milloin henkesi olisi sen varassa.

Ja hei muuten pahoittelut, etten ole ehtinyt vastailla kaikkiin kysymyksiinne. Kuten en ole myöskään toimeentunut etsimään pyytämiänne reseptejä arkistoistani. Vanhaa mummoteinin sydäntäni kuitenkin lämmittää se, että kommentoitte ja kaipailette. Mutta kuten varmaan kävi ilmi, tässä on ollut nyt vähän kaikenlaista. Smoothie kourassa tsillailua ja silleen.

♥ Virpi

Tämä elämähän on mennyt ihan sellaiseksi kuin ulkomailla olisi. Niin lämmintä aamusta iltaan ja jotenkin rennonrempseä olemisen tyyli ihmisillä. Kyllä meidän nyt kelpaa.

Tämän päivän rusketusmehu, joka on sarjassaan kolmas ja viimeinen tällä erää, tuo myös mieleeni matkailun. Jostain syystä nimittäin juon aina tomaattimehua lentokoneessa. Mehun mausta ja koostumuksesta tulee siitä johtuen aina hieman kihelmöivän jännittävä ja odottavainen fiilis ja se assosioituu mielessäni yhteen maailman parhaista asioista, lentokoneen nousuihin ja pilvienpäällysmaisemiin.

Toivon, että ette näillä keleillä vietä aikaanne juurikaan tietokoneella, ette edes blogiani lukiessa, mutta jos nyt olet sattunut täällä piipahtamaan, niin nappaahan vielä tämä ihoa monella tapaa kaunistava resepti talteen. Papaijan entsyymit ja tomaattien ja punaisen paprikan karotenoidit antavat mikstuuran, jota sekä vatsa että iho kiittävät.

Elämä kuin ulkomailla -mehu

5 Tomaattia

1 Pieni papaija

1 Punainen paprika

Ripaus merisuolaa

Kuori papaija ja pese paprika ja tomaatit. Mehusta kaikki ainekset mehustimella. Lisää sekaan ripaus merisuolaa, sekoita, lisää jääpaloja ja nauti. Voit myös blendata kaikki ainekset tasaiseksi seokseksi lisäämällä sekaan pienen määrän vettä. Siivilöi kuitumassa tai nauti sellaisenaan.

Nyt läväytän minäkin läppärini kannen kiinni ja toivotan teille kaunista ja mehukasta viikon jatkoa!

♥ Virpi