Ladataan...
Kolmen koto

Mä kyllä rakastan hyviä pitsoja ja oon koittanu jos jonkinmoista reseptiä, niin pohjan kuin kastikkeenkin suhteen. Aina hyväksi havaitut kokeilut olen tallentanut keittokirjaan, mutta nyt tuli jo niin hyvä pitsa että se pitää jakaa täälläkin! Kyseessä ei ole mikään litteä rapeapohjainen pitsa, vaan oikein muhkea, paksu pannupitsa. Ja kyllä, kirjoitan pitsa, näin suomalaisittain.

Pohjan ohje on suoraan Samassa padassa- kirjasta ja menöö näin:

  • 25g hiivaa
  • 3dl vettä
  • 2rkl oliiviöljyä
  • 1tl suolaa
  • 7dl erikoisvehnäjauhoja
  • oliiviöljyä vuokaa varten

Murenna hiiva kulhoon, lisää kädenlämpöinen vesi, öljy ja suola ja vatkaa sekaisin. Lisää jauhot sekoittaen ja työstä taikinaksi. Peitä kulho ja anna taikinan nousta 40-60 min. Laita uuni lämpenemään 240 asteeseen. Voitele vuoka öljyllä. Kaavi taikina vuokaan, laita käsiisi öljyä ja painele taikina vuoan pohjalle ja ylös reunoja kohti. Levitä taikinan päälle ohut kerros tomaattikastiketta (joko itsetehtyä tai niinkuin nyt minun tapauksessani, ostin Pirkan valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa, niin se passasi erinomaisesti!). Tomaattikastikkeen päälle murensin pallon mozzarellaa, sitten laitoin prosciutto-kinkkua, halkaistuja kirsikkatomaatteja ja päälle vielä Italian flakes juustolastuja ja uuniin noin 15 minuutiksi. Paiston jälkeen päälle passaa hyvin tuore rucola ja aiiiijjettä on kuulkaa hyvvää, niin hyvvää jotta Kisukin sanoi ettei tiiä söiskö ravintelis vai kotona ;).

Share

Ladataan...
Kolmen koto

Vähän "DIY" juttuakin välillä. Oon sellanen ihminen, jolla hermot lepää kun saan tehdä käsillä ja tuun tosi iloiseksi, jos saan jotain kaunista aikaan. Aika nyt on sattunut olemaan vähän kortilla viime aikoina ja mm. kasa kangasta odottaa saumuria komerossa... Noh, tämä pärekorin tuunaus oli helppo ja suht nopea ja loputulokseen oon todella tyytyväinen, sain sen mitä hainkin!

Meillä porukoilla on varasto täynnä pärekoreja ja nappasin sieltä yhden soppelin kokoisen mukaani Seinäjoelle. Seinäjoen sisustuksesta löytyi (ilmeisestikkin) tämän kylän ainoat kalkkimaalit ja valikoin Vintron kalkkimaaleista sävyn crystal (valkoisin). Maalasin pärekorin ulko- ja sisäpuolelta kertaalleen ja lopputuloksesta tuli todella hyvä! Maali kuivaa huisin nopeasti, purkissa luki että 2h, mutta tuo kuivui kyllä nopsampaa. 125 ml:n purkista sain kulutettua n.puolet. Maali on tosi paksua ja sitä voi halutessaan ohentaa vedellä. Itse en ohennellut.

Korista tuli kyllä kiva ja tykkään tuosta pinnasta, minkä kalkkimaalilla saa aikaan. Kori näyttää siltä, että pinnasta jäisi "liitumaista" tahraa käsiin, vaikkei siitä jää mitään tahraa :).  Nyt mietinnässä on jatkuvasti, mitä seuraavaksi kalkkimaalilla tuunaisin ja yksi DIY idea onkin jo toteuttamisen päässä, siitä lisää myöhemmin ;). Suosittelen kokeilemaan! Ja kerro ihmeessä, jos olet jo kokeillut ja mihin!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kolmen koto

Iinu aloitti tosiaan tällä viikolla leikkitoiminnan ja sitä on nyt kaksi kertaa takana.

Sunnuntai iltana juteltiin sängyssä, kuinka aamulla pakataan hieno uusi kerhoreppu ja mennään sinne kivaan paikkaan leikkimään kavereiden kanssa, jossa viime viikolla käytiin tutustumassa. Iinusta kyllä huomasi, että tuleva aamu jännittää, mutta aamu sujui kuitenkin hyvin, mitä nyt ehkä autossa oli vähän jännittynyt tunnelma.

Perillä sisälle päästyämme Iinu tarrasi muhun tiukasti kiinni ja jankkasi, että äiti ei mene mihkään eikä jätä Iinua tänne. Tiesin, että eroamishetki tekee vaan pahaa ja että aamupäivä alkaa kerhossa varmasti mukavasti, kunhan poistun paikalta. Pihalle vielä kuulin huudon perään, istuin autoon ja tiesin että tämä on hyvä juttu, tästä se lähtee! En alkanut vollottamaan, enkä tehnyt uuppareita hakeakseni Iinun kotiin. Onhan hän saanut olla melkein kolme vuotta täysin kotihoidossa ja nyt on hyvä aika alkaa harjoitella hoidossa olemista (tätä leikkitoimintaa on siis 2krt/vko 3tunnin ajan päivässä). Hain iloisen tytön kerhoaamupäivän jälkeen kotiin. Ei sieltä nyt vastaan juostu ja kaulaan hypätty, mutta ei sieltä olisi haluttu myöskään lähteä. Päivä oli mennyt kuulemma kivasti, kunhan oli aamulla saanut ruveta leikkimään omaan rauhalliseen tahtiinsa.

Tiistai aamu olikin vähän takkusempi. Iinu huusi jo koko ajomatkan ettei halua kerhoon ja oli mussa kuin takiainen kiinni leikkitoiminnan eteisessä. Tsemppasin Iinua, että päivällä heitä tulisi katsomaan poni ja että äiti tulee taas hakemaan pihalta. Ei auttanut. Äkkiä pusu ja Iinu hoitajan syliin ja menin nopesti autoon. Itku ja huuto oli kuulemma loppunut heti, kun olin poissa näkyvistä ja päivä oli taas mennyt tosi kivasti. Iinu on myös paljon leikkinyt siellä toisen tytön kanssa, mikä lämmittää äipän mieltä, koska useimmiten Iinu on tykännyt leikkiä vain aikuisten kanssa <3.

Share

Pages