Ladataan...
Lentoaskeleita

- Juhannus. Oli ihan mahtavaa kokoontua lauantaina Columbiaan ystäviemme kotiin juhlistamaan juhannusta Suomi-porukalla.

- Uima-altaalla hengailu. Näin kuumalla on mahdotonta olla leikkipuistoissa ja sisällä lapset pitkästyvät nopeasti (plus itse muutun mökkihöperöksi). Niinpä päivittäin pakataan aurinkorasvat sekä vesilelut rattaisiin ja lompsutellaan varvastossuissa altaalle. Iltauinnit ovat lemppareitani, kun allasalue ei enää polta jalkapohjia ja helle poraudu selkään, mutta ilma on yhä lämmin ja vesi kuin kylpyvettä. 

- Voimistelu. Poikani aloitti uuden harrastuksen naapurin pojan kanssa ja nykyään myös kotona saadaan ihailla vauhdikkaita temppuesityksiä. ;)

- Crepe Myrtle -puut kukkivat koko kaupungissa. Luulin ensin kirsikkapuiden kukkiessa, että ne ovat suosikkejani. Sitten puskivat valkoiset magnoliat silmuistaan ja vaihdoinkin ne suosikeiksini. Taidan kuitenkin vielä kerran käyttää "lempparein kukkiva puu"-korttini ja vaihtaa sen pinkin eri sävyissä keimaileviin Crepe Myrtleihin. (Vanhoja omenapuita ei lasketa, sillä mikään ei tietenkään voi viedä niiden paikkaa)

- Uutta musiikkia sekä Red Hot Chili Peppersiltä että Paula Vesalalta. Minua jännitti aloittaa kuuntelemaan albumeita molempien kohdalla, sillä pelkäsin The Getawayn tai Vesalan olevan pettymys, sillä minulla oli molemmille varattu aika paljon odotuksia. Nyt olen ehtinyt rauhassa kuunnella noin puoliväliin molemmat, enkä malta odottaa, että pääsen palaamaan jo kuuntelemiini kappaleisiin. Tähän mennessä sanoisin, että jes ja ihan mahtavaa. 

- Orange Is the New Blackin uusin tuotantokausi. (Miten onkaan Piperista tullut niin ärsyttävä?) Meillä seurataan myös Netflixin Bloodline-sarjaa.

- Tuntemattomaan hyppääminen. Olen pyöritellyt jo pitkään opiskeluvalintojani mielessäni (lähinnä sivuainesuuntauksia) ja toivonut, että välimatka ja aika toisivat perspektiiviä suunnitelmiin. Näin on myös käynyt, vaikka ihan yhtä kirkasta ahaa-elämystä minkään suhteen en olekaan kokenut kuin toivoin. Paitsi tavallaan kyllä. Se ei ollut nimittäin ihan se mihin toivoin päätyväni, sillä aikuiselämä on niin paljon muutakin kuin "tee sitä, mitä todella tahdot" ja "What if I fall? Oh honey, what if you fly"-tyyppisiä mietelauseita, vaikka ne kauniita ovatkin. On asuntolainaa, kaupasta kannettavia ruokakasseja ja ihan liian mielellään kahviloiden penkeillä lattemuki kädessä luuhaava mieli ja matkustelevat jalat. Mutta on myös vain yksi elämä ja pikkutytöstä asti kestänyt palo tehdä tasan yhtä asiaa. Harmi, että siihen alaan sisältyy vain niin paljon epävarmuutta. Toisaalta, onko sellaista takuuvarmuutta millään alalla työelämässä. Jännittää ja olen innoissani ja peloissani kaikkea samaan aikaan sekä mietin kovasti järkeviä kompromisseja sen suhteen, mitä tehdä. Onneksi tässä on vielä aikaa pyöritellä näitä kysymyksiä. Enkä sano, etten valitsisi sitä "järkevintä" vaihtoehtoa, sillä siitäkin pidän. Tämän kaiken kriiseilyn keskellä mikään ei voi tuntua lohdullisemmalta, kuin selkää silittävät kädet ja sanat "sä teet juuri niin kuin sun täytyy".

Olisipa kiva tietää mitä teille kuuluu, mikä on parasta just nyt?

PS.Meidän nettiyhteys toimii taas! Kuumien päivien iltojen ukkossateet ovat toki tunnelmallisia, mutta katkovat nettiyhteyksiä tehokkaasti. Ihanaa päästä taas bloggaamaan! 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Share

Ladataan...
Lentoaskeleita

Ystäväni kertoi eilen, että eilinen oli vuoden pisin päivä ja että täällä se tarkoittaa kesän ensimmäistä päivää. Purskahdin nauruun, sillä istuimme parhaillaan vesipuiston uima-altaassa vilvoittelemassa, paossa viikkokausia jatkunutta paahtavaa hellettä. Jos eilinen oli kesän ensimmäinen päivä, niin mikä kumman vuodenaika tähän asti on ollut? Nyt ymmärrän, miksi meitä katsottiin kuin hulluja maaliskuussa, kun paistattelimme päivää +25 asteen lämmössä taloyhtiömme uima-altaan reunalla varpaita huljutellen. Me taas ihmettelimme, miksi ihmeessä altaalla on niin hiljaista. Paikalliset varmaan ajattelivat vähän vinksahtaneiden suomalaisten kaipaavan avantoihinsa. Nyt kun altaan vesi on lämmintä kuin kylpyvesi ja hieman viileämpi päivä tarkoittaa +28 asteen lämpöä, ovat muutkin asukkaat siirtyneet altaalle. Minulle kesä alkoi huhtikuussa, kun joka puolelle puhkesi lehtiä ja kukkia, kun farkuissa alkoi olla ihan liian kuuma ja enää ei voinut lähteä ulos ilman aurinkorasvaa. Hauskaa, kuinka kesäkin voi olla kulttuurisidonnainen juttu. 

Luulin, että kesäbluesiin tarvitaan yöttömiä öitä ja pihojen perällä hohtavat juhannusruusut, mutta keskikesän haikeansuloisuus seuraa näköjään minua kalenterinomaisesti sijaintia kyselemättä. Juuri nyt kun päivät ovat niin painavan kuumia, että ne purkautuvat öisinä ukkosmyrskyinä, kun magnoliat kukkivat kauniina ja valkoisina, kun iltapäivät houkuttelevat varjoon ja veden äärelle, saa se kaiken väliaikaisuuteen hukkuva tunne minut kiinni täältäkin, se käskee ottamaan kiinni vielä lujemmin. Olen aina valvonut tähän aikaan vuodesta, jo pikkutyttönä luin yökaudet salaa kirjoja valoisten öiden hämärässä. (Oli muuten kätevää, kun oven alta kajastava lukuvalo ei paljastanut valvomistani vanhemmilleni.) Kaksikymmentäseitsemän vuotta ajattelin, että kesäinen unettomuuteni johtuu valoisuudesta, mutta nyt tiedän sen olevan kesäkuun tekosia.  

Ajatus kesän ensimmäisestä päivästä juuri nyt on hassun lisäksi aika lohdullinen, sillä eipähän pääse kukaan huokaamaan, kuinka tästä sitten aletaan mennä syksyä ja pimeää kohti. Tosin Suomessakin aina ajattelen, että kesä alkaa juhannuksesta. Olen yrittänyt kovasti udella, juhlitaanko täällä mid summer festia, mutta juhannus ei ole rantautunut Amerikkaan. Olen yrittänyt selittää juhannusta, mutta jostain syystä kielitaitoni loppuu juuri juhannuksen selittämisen kohdalla. Tai toki juhannustraditioista on helppo kertoa, kuinka ennenvanhaan tyynyjen alle laitettiin ne seitsemän kukkaa, mutta on todella vaikeaa selittää oikein millään kielellä täysin millainen juhannus todella on. Niistä hiljenneistä kaupungeista, rantasaunoista, kolmen päivän vetäytymisestä kaikesta, juhannusöistä ja vielä aamun tunteina täyttyvistä viinilaseista. Niin, että toinen tietäisi miltä tuntuu vilvoitella juhannusaattona saunan jälkeen.

Mutta arvatkaas mitä, juhannuksemme on silti tänäkin vuonna suomalainen, sillä vietämme sitä Suomi-porukalla! (Olisinko arvannut viime juhannuksena, että seuraavana vuonna olemmekin kaikista paikoista juuri Etelä-Carolinan Columbiassa muiden ulkosuomalaisten kanssa?) 

Ihanaa juhannusta rakkaat lukijat!

Kesän ensimmäiselle päivälle!

Share

Pages