Ladataan...
Lentoaskeleita

Tämä kesä on tuntunut ihanalta kamalan kevään jälkeen. Käytän sanaa kamala ihan surutta nyt, sillä mitä enemmän siitä kuluu aikaa, sitä selkeämmin näen mikä kaikki oli pielessä. Päätin olla puhumatta paluukulttuurishokista, hukutin itseni epärealistisen lukujärjestyksen alle, tingin kaikesta omaan hyvinvointiini liittyvästä ja vastasin aina, että hyvää kuuluu. Tuntuu suorastaan pelottavalta myöntää, että aika pohjalla kävin, ennen kuin keuhkokuumeeseen sairastuminen pakotti minut pysähtymään.

Kun nousin sieltä sängyn pohjalta, oli kesä. Kaikki pyöri yhä, vaikka minä olinkin hellittänyt. Kadut ja luonto olivat alkaneet elää rentoa kesäelämää ja minä aloin nauraa taas enemmän. 

Olen tämän kesän aikana kastautunut jääkylmään järviveteen, käynyt rönsyileviä keskusteluja aamuyön tunneille asti ystävieni kanssa. Sellaisten, jotka ovat siinä vaikka minä olenkin ollut poissa, vaikka olen surkea vastaamaan tekstiviesteihin ja vaikka joskus katoan kiireisiini. Heidän, joille voi paljastaa utopistisimmatkin haaveet ja he vastaavat pokalla naamalla "sä pystyt siihen". Olen istunut pellolla syömässä marjoja, rikkonut farkkuni trampoliinissa ja nukkunut myöhään aamulla lapset kainalossa (kiitos, kiitos, kiitos). Olen tilannut surutta pizzaa kun en ole jaksanut kokata ja ajanut Viron läpi. Nauranut lisää, pitkästä aikaa niin että vatsa tulee kipeäksi ja poskia pakottaa, lukenut, kirjoittanut ja katsonut sarjamaratoneja. Ja vihdoin, vihdoin minusta tuntuu taas omalta. Parantunut on se sana mikä tulee mieleen. Ehjä taas, ja se on kivaa. 

Nyt olen koonnut kalenterin sivuille syksyn kursseja, saanut älyttömän mielenkiintoisen sivutyön, ja olen aivan innoissani kaikesta. Tältä se tuntui, minä muistan taas ja hymyilen. Tarkkanäköiset läheiseni kuitenkin ovat kysyneet tärkeän kysymyksen: "Miten aiot varmistaa, ettet pala uudelleen loppuun?". Ja koska otan tämän kysymyksen vakavasti (viime kevät- never again), olen laatinut suunnitelman.

Se menee näin:

1. Irroittaudun huijarisyndroomasta. Kaikki sujuu paremmin, kun muistaa luottaa itseensä. Olen ollut oikea huijarisyndroomalaisten esikuva ja ajatellut kaikessa kauhu kurkussa, että kohta paljastuu, etten osaa mitään. Vaikka osaanhan minä, vaikka mitä. Aion pitää sen mielessä.

2. Lisäämme lasten hoitoaikaa tarvittaessa, mikään ei enää tapahdu minun yöunieni kustannuksella. Aamukahteen opiskelusta ei saa kunniamitalia (varsinkaan jos lapsi heräilee läpi jäljelle jäävän yön), ainoastaan loppuunkuluneen ihmisen. Uni on tämän suunnitelmani kärkipäässä, aion nukkua taas. Jos valvon, haluan sen tapahtuvan siksi, etten vaikkapa malta jättää hyvää kirjaa kesken tai olen katsonut vielä yhden jakson koukuttavaa sarjaa, jotain sellaista normaalia, mikä jättää valvomisesta huolimatta energiavarastot plussalle.

3. Kaikkea ei ole pakko tehdä täydellisesti. On myös kursseja, joilla voi ottaa hiukan höllemmin. Niinpä listassa lukee: priorisoi tärkeimpiin, relaa tarvittaessa. 

4. Pidän huolta itsestäni. Kalenterini ei voi olla niin täynnä, etten ehdi ikinä kampaajalle tai tanssitunnille, puhumattakaan edes lyhyestä kahviloissa luuhailusta silloin tällöin.

5. En ahda viikonloppuja täyteen. Totta kai suunnitelmia voi tehdä maltillisesti, mutta rento perheaika on meille kaikille välttämättömyys.

6. Opettelen stressinhallintaa. Se kuulostaa tärkeältä, joten googlasin juuri mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Alku sekin.

7. Sovin ystävieni kanssa koodin, joka antaa jokaiselle mahdollisuuden ilmoittaa tietyllä jutulla, että nyt tarvitsisi ihan totta päästä kahvikupin (tai tilanteen niin vaatiessa viinin) äärelle purkamaan ajatuksia, että nyt kaikki tuntuu solmuiselta vyyhdiltä ja jostain reunasta pitäisi saada kiini. Toiset sitten tietäisivät heti ilman selittelyjä, että nyt olisi oikeasti tärkeää pitää pieni breikki yhdessä. 

8. Pyydän apua, jos en jaksa. Tämä kohta on taidoissani hyvin lapsenkengissä ja on kauhean vaikeaa, mutta onneksi meillä on upeat tukiverkot. 

+1 Alan joogata. Te siellä varmaan arvaatte yhtä hyvin kuin minäkin, kuinka todennäköistä tämän kohdan toteutuminen on, mutta ai että miten hyvää se tekisi mielelle ja keholle. Kuka tietää vaikka alkaisinkin.

 

 

Valitsin tekstin kuvitukseksi kuvan, joka on otettu vanhojen tallinnalaistalojen sisäpihalta. Olimme kierrelleet aamupäivän vanhan kaupungin katuja ja kahviloita, kunnes seurueemme pienin nukahti rattaisiin ja isovelikin alkoi hieroa silmiään. Muut menivät huoneeseen päiväunille, mutta minun muistikirjani ja hotellimme sisäpihan ravintola houkuttivat minua. Menkää te, mä jään vielä vähän tänne, sanoin. Tilasin lasin kylmää valkkaria ja aloin kirjoittaa, ja juuri silloin minusta karisi viime kevään viimeisetkin rippeet pois. 

PS. Projekti etenee, hitaanlaisesti mutta kuitenkin. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lentoaskeleita

Blogeissa on kiertänyt hauska yhdentoista kohdan lista asioista, joita lukijat eivät tiedä bloggaajasta. Koska tartun aina trendeihin myöhässä ja koska minusta näitä on ollut hauska lukea, päätin minäkin tehdä oman kohupaljastuslistani. (Minulla on vahva tunne, että olen tehnyt vastaavan listan ennenkin joskus tässä vuosien saatossa, mutta ei tartuta nyt siihen.)

Tästä se lähtee.

1. Ideaalimaailmassani ihmisten ei mielestäni tarvitsisi puhua toisilleen ainakaan ennen kello kahdeksaa. Vähintään siihen asti saisi nukkua ja herätä rauhassa. Etenkään kahvia juovalle / lehteä lukevalle ihmiselle ei mielestäni saisi puhua liian aikaisin. Jos on pakko jotain sanoa, se pitää tehdä lempeällä äänellä ja sanottavan asian olla korkeintaan "Otatko lisää kahvia?". Mieheni jaksaa vieläkin melkein kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen ihmetellä, miten muuten melko hyväntuulinen ihminen voi olla näin aamuäreä. Kyllä vaan voi. Onneksi joku on keksinyt aamupiiretyt lapsille. 

2. Pesen kasvoni iltaisin Aqualanin keltaisella kosteusvoiteella. Se poistaa meikit ja toimii kuin hellävarainen mutta tehokas puhdistusmaito. 

3. Sinä vuonna kun pääsin opiskelemaan yliopistoon, olin plan b:nä hakenut yksityiseen maskeeraajakouluun. 

4. Opettelin lapsena Tolkienin haltijakieltä. Muistan vieläkin kohtia Sormusten herrasta ulkoa.

5. Teini-ikäisenä vietin toisinaan aikaa kirjastossa kuuntelemalla afrikkalaista heimomusiikkia. Rakastin niitä rumpuja, oli ihanaa istua kirjastossa kuulokkeet päässä. Luin myös kaikkea Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta ja suunnittelin reissaavani koko tuon mantereen poikki. Opettelin valmiiksi Maasai-kieltä, mutta luovutin kun aloin vihdoin hahmottaa, miten monia kieliä Afrikassa puhutaan.

6. Jäin yläasteella ainakin kolmesti jälki-istuntoon. Olin vähän hankala oppilas, mutta äidinkielen ja englannin tunneilla käyttäydyin aina kauniisti. Lukiossa rauhotuin ja aloin keskittyä kouluun.

7. Olen pikkutytöstä asti kärsinyt kesäisin unettomuudesta. Pimennysverhotkaan ei auta. Nyt kun muistelen, niin Amerikassa minulla ei ollut tätä ongelmaa, joten veikkaan unettomuuteni johtuvan näistä pohjolan yöttömistä öistä. 

8. Voisin ripotella melkein joka ruokaan (ja usein lisäänkin omaan annokseeni) kahta asiaa: siracha-kastiketta ja fetajuustoa. Nämä sopivat mielestäni lähes kaikkeen, poikkeukset ovat harvassa. 

9. Jos minulla on huono päivä, lähden lenkille koiran kanssa ja kuuntelen korvanapeista Beyoncén Beyoncé- Platinum Edition -levyä. Voimabiisejä voimabiisin perään! 7/11 -biisin aikana tekee aina mieli lähteä juoksemaan. 

10. Äskeiseen liittyen: rakastan tanssimista. 

11. Lempinimiäni lapsena olivat Ellu ja Elsku. Nykyään ainoastaan lapsuudenystäväni kutsuvat minua lempinimillä ja minusta se on aina hauskaa. Tulee tuttu ja turvallinen olo. Vanhempani sen sijaan kutsuvat minua melko usein vieläkin äskeisten lempinimien lisäksi Elbaksi, Elbaukseksi ja Elbasaurukseksi. Itsekin olen jo vähän vahingossa vääntänyt melkoiset lempinimet lapsilleni, joten perinteet jatkukoon. 

 

Ehkä jotain olen jo aiemmin kertonut täällä, mutta ainakin uskoisin joukossa olevan myös jotain sellaista, mistä en ole ennen huudellut. Mitä omaan listaasi sisältyy? :) 

Share
Ladataan...

Pages