Kurkistus Amerikan-kotiin

Lentoaskeleita

Olemme olleet viime aikoina kovasti menossa. Kaunis ilma on suorastaan kuljettanut meidät automaattisesti altaalle, vienyt puistoihin, syömään lounasta ravintoloiden terasseille, huvipuistoon, tapaamaan kavereita, minne tahansa muualle paitsi kotiin. Kotona ollaan heitetty vain uusi satsi pyykkiä koneeseen ja suljettu silmät ihmeellisiltä pussukoilta, vaatteilta ja ties miltä nurkkiin kertyvältä. Nyt kun pilvet roikkuvat painavina taivaalla, ilma seisoo sähköisenä ja aamulla saattoi napata neuletakin harteille näyttämättä hölmöltä, tunnen salaista helpotusta siitä, että nyt on ihan ok pysähtyä kotiin. Klaarata tiskit ja lelut, vaihtaa lakanat, makoilla lattialla kasaamassa Lego-tornia ilman verhojen takaa pilkistävää syyllistävää aurinkoa. Tuumasin, että vihdoin voisin myös raottaa Amerikan kotimme ovea täällä blogissa, kun siitä on muutamia kertoja kysytty. 

Asumme "asuntokompleksissa", jota voisi kuvailla ehkä palveluilla varustetuksi pienkerrostaloyhtiöksi tai luhtitaloyhtiöksi. Sijainti on aivan loistava ja pluspuoliin kuuluu mukava uima-allasalue, kuntosali ja leffahuone, jotka ovat hyvin yleisiä asuntokompleksien palveluja. On myös hyvin kätevää, kun voi kääntyä joka asiassa klubitalon puoleen ja joku tulee kohta katsomaan ongelmaa, joten siinä mielessä tämä on myös hyvin huoletonta asumista ja sopii tähän elämäntilanteeseen. Jos olisimme täällä pidempään, saattaisimme kuitenkin muuttaa vähän suurempaan asuntoon tai ehkä vuokrata talon, mutta juuri nyt tämä on oikein kätevä. 

Minulla kesti todella kauan oppia tuntemaan tätä asuntoa millään lailla kodiksi. Lyhyempien kommennusten asumisjärjestelyt ovat usein sellaisia, että niistä löytyy kaikki tarvittava, mutta eivät välttämättä ole niitä kaikkein kotoisampia. Me otimme mukaamme vain vaatteet, henkilökohtaiset tavarat ja lasten lelut, muuten kaikki oli täällä valmiina. Helppoa kyllä, mutta olin yllättynyt kuinka paljon kaipasin omia itsevalittuja huonekalujamme, tuttua vaaleaa keittiötä ja omia kauniita astiasarjoja. Tummat ja raskaat huonekalut tuntuivat vierailta, ei yhtään omalta tyyliltä. Kokolattiamatto ärsytti minua niin paljon, että suorastaan vihasin tätä asuntoa alkuun. Enpä olisi arvannut, että tällä hetkellä pidän kyseistä lattiamateriaalia todella kätevänä kerkeäväisen tyttäreni kannalta ja muutenkin myönnän, että tuntuuhan se ihan pehmoiselta aamuisin paljaiden varpaiden alla. Minua nykyään vähän jopa hävettää, kuinka paljon purnasin tästä asunnosta alkuun. Aika hyvin nimittäin on asiat ihmisellä, jolla on varaa valittaa, ettei huonekaluvalinnat oikein miellytä silmää ja suurin murhe on (tyhjilleen jäävän) lisähuoneen puute. Jälkikäteen voisin kyökkipsykologisoida, että kohdistin kulttuurin muutoksen aiheuttaman ahdistuksen juuri tähän asuntoon. Silti väitän, että uuteen maahan/kulttuuriin sopeutumisessa asumismukavuudella on väliä, varsinkin jos on hiukankin esteettistä sorttia.

 Vaikka asumme pienkerrostalossa, on jokaisella oma ulkosisäänkäynti. Ulko-ovesta astutaan suoraan keittiöön / olohuoneeseen, jotka ovat erotettu toisistaan korkealla saarekkeella. Seinät, ovet ja ikkunankarmit ja lattiat ovat vaaleita, mutta keittiö on on hyvin tumma mustine tasoineen, kodinkoneineen ja puunvärisine kaapinovineen. Olohuoneen takana kulkee käytävä, jonka varrella on kaksi mukavankokoista makuuhuonetta. Molemmissa makuuhuoneissa on omat kylpyhuoneet- asia, johon olen amerikkalaisessa asumisessa erittäin tykästynyt. Käytävällä on myös pariovellinen "kaappi, jonka taakse on piilotettu pyykinpesukone ja kuivausrumpu.  

Olen toisaalta alkanut ihan tykkäämään tästä väliaikaisesta kotikoloisestamme täällä maailmalla. Se toimii juuri niin kuin kodin kuuluukin, eli on paikka, joka tuntuu rauhalliselta ja pehmeältä kontrastilta muuta maailmaa vasten. Kodintuntua olemme tuoneet muutamilla pienillä jutuilla, kuten olohuoneeseen hankitulla elefanttitaululla, parilla tyynyllä, Marimekon jalkarahilla ja sisäkasveilla. Pieniä muutoksia olemme myös tehneet valmiiseen huonekalujärjestelyyn, kuten ostaneet poikamme huoneeseen kahden hengen sängyn Suomen vieraita ajatellen, siirtäneet hänen sänkynsä olohuoneen pieneen "alkoviin", johon poika siirtyy nukkumaan vierailijoiden aikana. Tv-tason myös vaihdoimme ja otimme juuri yhteyttä huonekaluja vuokraavaan tahoon, jos voisimme luopua olohuoneen lasisesta tv-pöydästä (se vaikuttaa turhan vaaralliselta meidän perheen menoon, sydämeni on jo jättänyt pari lyöntiä väliin). Muuten täällä on aika lailla alkuperäinen järjestys, emmekä viitsi kovasti panostaa näin väliaikaiseen asumisratkaisuun. Ja hei- on täällä sentään kivat kylppärit ja kaksi isoa vaatehuonetta. ;) 

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Kommentit

Anjuska
Ripaus elämäämme

"Valmiskalusteet" ovat siellä kyllä hyvin isoja ja muhkeita, kuten myös uudet kaupassakin myytävät. Oikeastaan sellaista suomalaista linjakasta, selkeää ja tosi yksinkertaista saa, mutta jostain syystä ne on siellä kalliita. Esim periamerikkalainen muhkea sohva irtoaa muutamalla satasella kun taas suomessa myytävästä 400€n divaanisohvasta yksinkertaisin teräsjaloin saat usassa pulittaa hyvinkin 700$ ja ylöspäin. Mutta kokolattiamatto! Haluan sellaisen myös suomeenkin! <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Totta, skandityyli on täällä kalliimpaa, mutta onneksi tarvittaessa on Ikea! <3 ;)

Anjuska
Ripaus elämäämme

Jep, Ikea! Kiitos muistutuksesta, pitäisikin raahata tuo todella suuri ikea fani (mies) sinne katsomaan ja hyväksymään muutama uusi hankinta :D

Ensku (Ei varmistettu)

Koska palaatte Suomeen?

Elina U.
Lentoaskeleita

Näillä näkymin joulukuussa, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu. ;)

skarlett (Ei varmistettu)

Oii, toivon että teillä asiat menee juuri niin kuin toivotte ja onni suosii ;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.