Voihan ampiaiset minkä teitte!

Lentoaskeleita

Tässä meidän Pete, joka on hyvin lungi kaveri ja tykkää rapsutuksista, ajattelee olevansa välillä varsinainen vartiokoira ja jonka ego ei toisinaan enää lisäboostia kaipaa. Onneksi on vieläkin, sillä sunnuntaina meinasi käydä aika köpelösti. 

Olin viettämässä poikani ja koirani kanssa sunnuntai-iltapäivää vanhempieni luona. Kuumana päivänä oleilimme kaikki takapihalla, poika leikki vesileikkejään ja Pete-koira makasi terassin varjossa välillä pieniä haistelukierroksia pihalla tehden. Äkkiä Pete kuitenkin ryntäsi pensasaidan takaa oudosti päätään pudistellen ja minä kiljaisin, että sen päässä on ampiainen. Isäni sai häädettyä ampiaisen pois ja olin heti varma, että tuo amppari (joka oli muuten kummallisen suuri, hui) ehti pistää koiraa. Rauhoitellen nostin Peten terassille tutkiakseni mihin ampiainen oli sitä pistänyt, kun isäni käski saman tien meidät kaikki sisälle. Ikkunasta näin minäkin, kuinka pensaiden takaa nousi ampiaispilvi ylöspäin. Pete-raasu oli sitten mennyt kaivamaan maa-ampiaispesää! Sisällä hän uikutti, oli todella levoton, tärisi, eikä pystynyt laskemaan painoa takajaloilleen. Selvisi, että useampi ampiainen oli pistänyt sitä ainakin takajalkoihin. Sain pakkosyötettyä hänelle kokonaisen kyytabletin (jälkeenpäin selvisi, että annostelu on koirille 1 tabletti/ 10kg, eli aika lähelle meni!), painoin kylmää pyyhettä jalkoihin ja soitin kädet täristen numeropalveluun. Onneksi Rauman päivystävä eläinlääkäri pystyi ottamaan meidät heti vastaan, Pete sai lääkepiikit jo alle puolessa tunnissa tapahtuneesta. Kävi myös ilmi, että niin moni ampiainen ei onneksi ollut ehtinyt pistää häntä, kuin olimme pelänneet/olisi ollut mahdollista. Raukka oli kotiin päästyämme enää vain onneksi täysin lääketokkurassa, sillä vahvat kipulääkkeet tepsivät lähes heti. 

Viime yönä juotin potilaalle vettä jumppapullosta, silittelin ja seurasin vointia. Pelkäsin hirveästi jonkinlaista sydämen pettämistä sydänpotilaallamme. Vannoin viime yönä mielessäni, etten enää koskaan ärsyynny Peten vahtihaukuista (sitä paitsi sehän on täsmälleen meidän omistajien vika, kun emme puuttuneet  riittävän määrätietoisesti siihen heti, kun Pete aikanaan tuli meille) tai harmittele unenpöpperössäni aamulenkkejä. Tänään iltapäivällä Pete pyysikin jo itse ulos, joi vettä, hilasi itsensä pojan tuolin lähettyville ruoka-aikaan ja haukkui tervetulohaukkuja oven takana. <3 En voi muuta sanoa, kuin että kylläpä kävi tuuri. Enkä halua edes ajatella, että poikanikin oli leikkinyt tuon pensasaidan lähettyvillä, kun emme tienneet piilevästä vaarasta.

Kirjoitin tämän muistutuksena muillekin koiranomistajille: ampiaisenpistoon voi antaa koiralle heti kyypakkauksen tabletin (tosiaan annostelu on se 1 tabletti/ 10kg), hoitoa pistokohtaan kylmällä, sekä useamman piston tai allergisten oireiden ilmetessä heti eläinlääkäriin!

Onko muilla vastaavia kokemuksia tai muita vinkkejä lemmikkieläinten pikaensiapuun jossain muissa tilanteissa?

Kommentit

Ranja
Haavekuvia

Hui, voihan kurjuus! Onneksi kaikki näyttää päättyvän hyvin.

Me ei olla onneksi tuollaisten vuoksi jouduttu lääkäriin, mutta kerran kyllä sydän pomppasi, kun mökillä vapaana olevat koirat juoksivat täyttä vauhtia aivan kerällä olevan kyyn vierestä. Onneksi käärme taisi olla niin kevätkohmeessa, ettei tehnyt mitään.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hui, käärmeet ovat kyllä niin inhottavia! Onneksi tekin selvisitte vain ylimääräisillä sydämentykytyksillä, huh. Niiden suhteen taitaa muuten olla aika samat ensiapuohjeet?

Ranja
Haavekuvia

Kyynpuremaan ei nykyisin suositella kyytablettia, ellei kyy ole purrut kaulaan ja koira vaarassa tukehtua. Eläinlääkäriin vaan nopsasti. Toivottavasti vältytään siltä tilanteelta!

lääkäri (Ei varmistettu)

Ed. kommentoija on oikeassa. Apteekeissakaan ei enää nykyään suositella kyytablettien antamista koiralle. (Ei ole muuten olemassa luotettavaa tutkimusta siitäkään, että kortisoni olisi ihmisillekään hyödyllinen ampiaisen tai kyyn puremassa. www.terveysportti.fi

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos tästä tiedosta! Eikö siis ihmisellekään suositella kyytablettia?

JohannaT (Ei varmistettu) http://siunattuhulluus.blogspot.fi

Hui, onneksi selvisitte säikähdyksellä! Ja kiitos vinkistä kyypakkauksen suhteen. Meidän snagupojat metsästävät myös ampiaisia ja kaikki lentäviä, onneksi ei meilläkään ole vielä sattunut pahempaa.

Elina U.
Lentoaskeleita

O ou, toivottavasti saavat saaliikseen vain kärpäsiä! Tuo kyypakkaus oli hyvä muistutus ihan itsellenikin, heti tarkistin kotona, että eihän meidän pakkaukset ole vanhentuneita, kesällä on hyvä pitää kyllä aina mukana.

Positiivista

Ouuh, voi ei! :(

Meillä tuli koiralle talvella joku kamala allerginen reaktio syystä X, ei tiedetä vieläkään mistä johtui. Sai kyllä uutta ruokaa silloin, mutta paranemisen jälkeen jatkoi samaisen ruoan syömistä ihan ongelmitta... Anyway, koiralla turposi naama ihan hurjaksi ja kaikki karvattomat ihoalueet (maha, kivekset (auts :D) ja kainalot) oli ihan tummankirkkaanpunaisen ihottuman peitossa. Silloin oltiin jo lähdössä yliopiston eläinsairaalan päivystykseen, mutta onneksi soitto sinne riitti ja aamulla käskettiin sitten paikalle jos ei olisi yöllä vähän parantunut. Tutuilta kuulostaa kyllä noi "en enää koskaan toru sua, voi rakas kun oot hieno vahtikoira, mamma ei vaan ymmärrä sun motiiveja, saat huomenna paketillisen nakkeja jos vaan paranet, ja viikonloppuna mennään koirapuistoon..."

http://aijaa.com/iftpBq

http://aijaa.com/FSJ1B4

http://aijaa.com/J8ysvT

 

 

 

Positiivista

Oho tulipa vähän hassusti päin noi kuvat, mutta eiköhän niistä ajatuksen saa. Ja noi on tosiaan vielä alkuillalta, yöllä hauveli oli aika rajun näköinen kun kuonon paukamat turposivat sniin isoiksi että kirsu juuri ja juuri näkyi :( Tuli kyllä taas tän vuoden tarpeiksi sen koiran osalta itkua tihrustettua.

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi pientä!! :(( Voin vain kuvitella, että tuossa vaiheessa hätä tuntui tosi suurelta. Reppanan kuono on kyllä ihan ollut turvoksissa. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin! <3 Onpa kyllä pelottava mysteeri, kun ei edes selvinnyt mistä oli tullut. Eihän noista karvakavereista tosin aina tiedä, kun joskus saattavat innostua pistelemään poskeensa jotain, joka ei olisi ihan välttämättä ollut juuri niille tarkoitettua... 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ajokoiraa puraisi kyy toissa syksynä. Koira laahusti, ihme kyllä, suoraan meidän luo ja lopetti saman tien kävelyn, kun näki meidät. Ihme että osasi suoraan meidän luo metsästä! Epäilimme kyyn pistoa, joten emme antaneet koiran liikkua enää, eikä koira itsekään halunnut. Kannoimme autoon ja veimme lääkäriin, sai lääkettä ja pistettiin tiputukseen ehkä pari tuntia pistämisen jälkeen. Tokeni täysin, arpi enää poskessa. Reilun puolen tunnin ajomatkan aikana kuulosti, että koira tukehtuu. Siinä tapauksessa ei olisi tullut mieleenkään tunkea kurkkuun kyytablettia. Ja lääkärikin totesi, ettei siitä olisi ollut apua, varsinkin kun koiramme on iso. Hänen pistämänsä lääkemäärä oli monin-monin kerroin suurempi annos. Selvittiin tästäkin onneksi säikähdyksellä.

Elina U.
Lentoaskeleita

Apua, pystyn niin kuvittelemaan tunteenne tuon puolen tunnin ajomatkan aikana. :( Ihanaa, ihanaa kuulla, että tekin selvisitte säikähdyksellä! Hyvä huomio tuo, että jos kurkku turpoaa niin ei tietenkään voi antaa silloin kyytablettia (tai no tosiaan, ehkä sen sanoisi maalaisjärkikin siinä kohtaa, kuten tekin hienosti hoksasitte). Huh, kaikenlaista sitä voi tosiaan sattua ihan yks kaks.

AN79 (Ei varmistettu)

Kerran tuttavamme koira sai punkin karvoihinsa, mutta se poistettiin punkkipihdeillä.

Elina U.
Lentoaskeleita

Joo punkit on niin ällöttäviä, itsekin niitä olen muutaman pihdeillä koirasta poistellut. :S

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.