Lisää nabkaa & enemmän epävarmuutta sekä legenda Kaasun nahkahousuista

Tuli kirpalla vastaan nahkahame. Semmottis, että en todellakaan ostaisi jos se olisi jotain muuta materiaalia: pituus ei edes polven ja nilkan puoliväliin vaan johonkin 3/4 kohtaan ja leveähkö helma. Mutta pelkästään se, että löysin kirppikseltä vyötäröltä sopivan nahkahameen (tarkoittaa siis noin kokoa 42, mikä ihme näissä on!), riitti sumentamaan järkeni.

Helman outoon paikkaan päättymisen sekä yhtäaikaisen sivuille ulottumisen takia näytin tosi oudolta lötkössä yläosassa, jollaisia normaalisti suosin. Laitoin sitten niukahkon villatakin. Mutta en ole kyllä yhtään varma tästä asusta.

Neuletakki Ellos, nahkahame secondhand, saappaat Vagabond, hopealla päällystetty simpukka kaulassa Sinikka design.

Hiippasin lähemmäksi peiliä. Häiritsee tuokin, että nahkahelman alta paljastuu nahkasaapas. Vähän liian kasakaksi menee, vaikka en kyllä mene vannomaan että kasakoilla oli nahkahameita.

Onkohan tämä nyt yhtään minun juttuni… Lämmin tuo hame kyllä on.

No, ainahan voin tehdä siitä lepakkotuolin. Tämä ei ollut vitsi, vaan sellainen ohje kuulemma on Löytö! Toteuta 50 yllätyksellistä ideaa -kirjassa. Kieltämättä yllätyksellinen idea. Ja aika houkuttelevakin. Että jos jollain on ylimääräinen lepakkotuolin runko, niin otan sen ilolla vastaan!

Kun nyt kerran lähdettiin nahkavaatteesta huonekalu-linjalle, niin kerrotaanpas tarina toisin päin. Tiedättekö sen HIMin rumpalin Kaasun? Muinaisina aikoina hänen nuoruudessaan ei maaseudulla oikein ollut nahkahousua tarjolla, mutta sellaiset pöksyt piti hevarilla olla. Kaasun äiti sitten kätevänä emäntänä teki pojalleen housut perheen vanhasta nahkasohvasta. Tai ainakin tällaista legendaa kaveripiirissämme kerrotaan. Joku, ehkä Nahka-Mikko (sic!), asui samoilla kylillä Kaasun kanssa, ja on tämän todistanut. Mutta en kyllä ota takeita siitä, että juttu on tosi, voi se olla pelkkää Nahka-Mikon tarinaniskentääkin. Silti jollakin tavalla koen, että tässä on nyt ympyrä sulkeutunut.