Synkeätä soundia sunnuntaihin

Levykuva

Olen viime vuosina tykästynyt kolkkoihin äänimaisemiin, vaikka muuten musiikkimakuani voisi varmasti kuvata melko aurinkoiseksi ja pirtsakaksikin. Noh, toki olen nuorempana kuunnellut myös oman osani goottibändejä. Mieltymysteni muutos johtuu varmasti siitä, että lähiaikoina on ilmestynyt useita komeita tummasävyisiä albumeita. Tässä muutamia poimintoja suosikeistani:

Kanadalainen Viet Cong on vastustamaton! Post punk -ryhmän vuoden alussa ilmestynyt debyyttilevy on niittänyt kehuvia arvioita musiikkimediassa roppakaupalla. Tämä ei ole ihme, sillä yhtyeen mukaan nimetty albumi on täynnä voimakkaita ja vaarallisen kuuloisia kappaleita. Oikeastaan mulla oli jopa vaikeuksia päättää minkä kappaleen nelikon levyltä valitsen tähän maistiaiseksi.

https://www.youtube.com/embed/hdMz7BUtOvk” width=”560″ frameborder=”0″ height=”315″>

Rockin outolintu Ariel Pinkin loppuvuodesta 2014 ilmestynyt ”Pom Pom” -soololevy on oikea musiikkityylien runsauden sarvi. Ariel Pink’s Haunted Graffiti -yhtyeessäkin vaikuttavan yhdysvaltalaisartistin albumi seikkailee eri musagenrejen välillä luontevasti. Joitakin levyn 67-minuuttinen mittava kesto kuulemma ärsyttää, mutta minusta albumin laajuus on vain hieno juttu! Pitkäsoiton mittaa ole kasvatettu täytekappaleilla, vaan kappalemateriaali on laadukasta ja tarttuvaa kautta linjan. Kaikkein eniten minua tällä mestariteoksella viehättää Pinkin flirttailu goottivaikutteiden kanssa. Tässä yksi suokkareistani levyltä ”Not Enough Violence”:

Hehkutinkin kanadalaisen Godspeed You! Black Emperorin ”Asunder, Sweet And Other Distress” –uutukaiselta löytyvää ”Peasantry or ‘Light! Inside of Light!'” -tunnelmapalaa blogissani jo aiemmin. Täytyy myöntää, että kyseinen kappale on albumin komein, mutta kyllä muukin levy on toimiva. Julkaisu on ennemminkin kokonaisuus ja tästä syystä kiekolta on vaikea irroittaa yksittäisiä kappaleita. Julkaisu on muuten GY!BE-levyksi yllättävän lyhyt, vain 40 minuuttia. Itse olisin kuunnellut tätä maalailua vielä mieluusti pidempäänkin. Kuuntele albumilta ”Asunder, Sweet” -kappale alta:

Helsinkiläinen Kesä julkaisi vappuna yhtyeen nimeä kantavan esikoisalbuminsa Svart Recordsin kautta. Ryhmä ammentaa tumman puhuvaan musiikkiinsa vaikutteita mm. uusromantiikasta ja post punkista. Mainiota! Kuuntele levyltä ”Harmaakuvia”-raita tuosta alta:

Kulttuuri Musiikki Suosittelen

Kevääseen herätteleviä kappaleita

Kevät

Joka kevät luonto herää mielestäni liian nopeasti. Mielessä pyöri vain toive ajan pysähtymisestä. En ole vielä valmis kevääseen! Vaikka rakastankin kevään raikasta vihreyttä ja lempeää lämpöä, otan keväällä takatalven ja kaikki räntäkuurot kiitollisena vastaan, jotta saan lisäaikaa pääni kevätmoodille kääntämiseen. Jälleen, edeltävien keväiden tapaan, mieltäni vaivaa syyllistävä ajatus, että nopeasti kuluvasta keväästä pitäisi osata nauttia heti täysin siemauksin. Onko kellään muulla vastaavia ajatuksia keväisin?

No, kyllä tämä tästä taas vähitellen! Keräsin oheen muutamia omia kevätkappaleitani. Näitä mun pitää nyt nauttia rautaisannos, jotta saan kevätintoilun alkamaan.

Ruotsalaisen The Cardigansin tyylikkäistä pophelmistä ”Rise & Shine” on suosikkini. Kappale on niin täynnä keväistä iloa, että tekee mieli lähteä pyöräilemään hiukset hulmuten ja halata kaikkia. Varhainen The Cardigans tuo mieleeni lukioajan ja sen jännityksen kun pääsi käymään Tampereen Yo-talolla ensimmäisiä kertoja. Ylioppilastalolla oli musiikki kohdillaan ja ihmisistä enemmistö omaa heimoani, eli indiepoppareita. Oi niitä aikoja!

https://www.youtube.com/embed/Ya9bdeSFi5s” frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>

Miellän Liekin kevätyhtyeeksi varmastikin siksi, että useat yhtyeen julkaisuista ovat ilmestyneet keväällä. Monissa Liekin kappaleissa on mielestäni silti muutakin kevääseen viittaavaa: soundeissa on keväistä ilmavuutta ja joissakin sanoituksissa vilahtelee, ainakin omasta mielestäni, keväisiä teemoja.

Olen ollut Michael Jackson -fani ala-asteen kolmannelta luokalta asti. Michaelin hartaan fanituksen ansiosta olen seurannut myös muun Jacksonin sisaruskatraan musiikillisia uria. Janetin musiikista innostuin ala- ja yläasteella melko paljon. Nyt olen alkanut kaipaamaan hänen lempeää lauluääntään uudelleen ja fiilistelen 1980-luvun ja 1990-luvun alkupään tuotantoa. Tästä ”That’s The Way Love Goes” -kappaleesta mulle tulee mieleen yläasteajan keväät ja ujot kaukoihastukseni. Pakko vielä todeta, että Janetilla on kyllä mahtava tyyli!

Löysin ghanalaisen Ata Kakin valloittavan hauskan musiikin täysin kavereideni ansiosta. Kiitos ja pokkaus teille! Ata Kakin ”Obaa Sima” -albumi tanssittaa alusta loppuun ja sen nimikkokappale on ihan mahtava! Tarkista vaikka heti tuosta alta! Awesome Tapes From Africa -blogin Brian Shimkovitz teki alkuvuodesta aikamoisen kulttuuriteon uudelleenjulkaistessaan alunperin vuonna 1994 ilmestyneen albumin vinyylinä ja CD:nä.

Yhdysvaltalaisen Todd Rundgrenin ihanan ”Can We Still Be Friends” -kipaleen ajattelen kevätkappaleeksi siksi, että mulla on todella usein mennyt seurustelusuhde poikki keväällä. Tämä lohdullisen kaunis kappale olisi ollut noina aikoina varmasti tehosoitossa, jos olisin löytänyt kappaleen jo aiemmin. Jos joku teistä lukijoista on nyt sydänsuruinen syystä tai toisesta, toivon teille paljon, paljon voimia ja ystävien tukea.

Hyvinvointi Mieli Musiikki Ajattelin tänään