Vuosikatsaus 2014 – kirjoittaisinko?

Avataan hiljaisuus käymällä läpi viime vuosi.  

Tammikuu: Sain uuden työpaikan ja muutin. 
Helmikuu: Reflektoin tässä blogissa uudessa työpaikassa aloittamista. 
Maaliskuu: Mietin tässä blogissa, miten olla väsyttämättä kavereita työjutuilla.
Huhtikuu: Mietin, että miksiköhän en enää keksi kirjoitettavaa blogiin.
Toukokuu: Mietin, että pian on jo kirjoitettava blogiin, tai tauko venyy liian pitkäksi.
Kesäkuu: Oli kesä, mietin Minettijäätelön ja Tampereen jäätelötehtaan jäätelöiden eroja.
Heinäkuu: Kts. kesäkuu.
Elokuu: Sain lisäaikaa työsuhteeseeni ja mietin, että nythän voisin kirjoittaa tästä jotain blogiin.
Syyskuu: Sain toisen työpaikan sisäisen haun kautta ja mietin, että nyt en kyllä ehdi kirjoitella blogia.
Lokakuu: Mietin energisesti monenlaisia asioita: lisäopintoja, uusia harrastuksia, jne.
Marraskuu: Olen menettänyt energian miettimiseen.
Joulukuu: Söin suklaata ja mietin, että voisi kirjoitella taas sitä blogia. 

 

Katsotaan, miten tässä käy.

lumimies.jpg

Tämän kaverin kanssa mietin, että kirjoittaisiko sitä blogia.

Suhteet Oma elämä

Miten puhua töistä normaalielämän kavereiden kanssa?

MjAxMS1iN2M2MzhiM2ZhNTEwZWM0.png

 

Työelämä on myös ystävyyssuhteisiin liittyen mielenkiintoinen juttu. Suurimmalla osalla meistä on erikseen työkaverit, joiden kanssa vietetään aikaa töissä ja sitten ne ”normaalielämän kaverit”, jotka on hankittu lapsuudessa, opiskellessa, edellisissä työpaikoissa – heidän kanssaan on työstä erillinen suhde.

Työkaverien kanssa puhutaan pelkistä työjutuista tai parhaassa tapauksessa kaikesta ja heistä lopulta tulee normaalielämän kavereita. 

Normaalielämän kavereita (tai edes puolisoa) harvemmin kuitenkaan kiinnostaa kovin yksityiskohtainen analysointi töissä tapahtuneista asioista tai työpaikan ihmissuhdekuvioista. Jostain (naistenlehdistä tietysti) olen törmännyt neuvoihin, ettei töistä kannata puhua muiden kuin työkavereiden kanssa, koska ei niitä kiinnosta. Tämä varmaan johtuu siitä, että puheenaiheeksi nousevat helposti ongelmat (joihin saattaa olla vaikea samaistua).

Mutta eihän se kuitenkaan ihan niin voi mennä, ettei töistä kannata puhua laisinkaan. Jos töistä ei puhuta mitään, jää todella arvokasta vertaistietoa saamatta. Monet työelämään liittyvät asiat ovat yleismaailmallisia alasta riippumatta ja ovat varmasti mielenkiintoista puhuttavaa kenen tahansa ystävän kanssa:

  • on helpompi ymmärtää oman työpaikan ilmapiirin hienous/surkeus, kun kuulee miten asiat muualla ovat
  • naisten sanotaan aina puhuvan rahasta ja palkoistaan liian vähän ja tätä pidetään yhtenä syynä sille 70 sentin eurolle – ei kai rahasta puhumisen pitäisi enää meidän sukupolvelle olla ongelma?
  • toisten työpaikkojen toimintatavoista voisi ehkä myös oppia jotain sovellettavaa omalle työpaikalle
  • eri aloista oppiminen ei ole koskaan haitaksi ja tietämys itselle vieraasta alasta kaverin kautta voi osoittautua jossain kohtaa omaa työtä arvaamattoman hyödylliseksi
  • ei tarvitse tuskailla omalla työpaikalla ilkeilevän Pirkon vuoksi niin paljon, kun tajuaa lähes jokaisella työpaikalla olevan samanlaisen pahanilmanlinnun

Työelämässä on hirvittävä määrä hiljaista tietoa – sitä tietoa, jota ei minnekään ole kirjattuna vaan minkä oppii vain ja ainoastaan havainnoimalla ja kuulemalla kollegoilta. Osa tästä hiljaisesta tiedosta on varmasti yleispätevää, lähes kaikille aloille sopivaa. Miten kannattaa neuvotella työsopimus tai palkka, miten ottaa vaikeita asioita puheeksi työpaikalla, jne. 

Omista ystävistä moni työskentelee hoitoalalla ja heidän tarinansa antavat silloin tällöin perspektiiviä ylipäänsä elämään. 

Ei töistä pidä kokonaan vaieta työpaikan ulkopuolella. Toki voi miettiä, kuinka yksityiskohtaisesti mistäkin kannattaa kertoa. Silti, puhutaan ja kuunnellaan rohkeammin. 🙂

Suhteet Ystävät ja perhe Työ