It’s not me
En yleensä hirveästi perusta self help -kirjallisuudesta, sieltä kun on suhteellisen vaikea löytää oikeasti asiallista teosta kaiken kuonan seasta. Suuri osa kyseisestä kirjallisuuden haarasta voi olla mielestäni jopa haitallista pönkittäessään olemassaolevia rakenteita ja tarjotessaan heppoisia oikoteitä onneen. Törmäsin kuitenkin New York Timesillekin kirjoittaneen Sara Eckelin kirjaan It’s Not You – 27 (Wrong) Reasons You’re Single ja hyviä arvosteluja saaneena uskaltauduin tilaamaan sen itselleni Adlibriksestä, josta sen sai järkevään hintaan. Kirja on englanninkielinen, mutta varsin helppolukuinen, eli lyhyemmilläkin enkun opinnoilla luulisi tuosta selviytyvän.
”What’s wrong with me? What’s wrong with any of us? If we’re honest, the answer probably is ”plenty”. But that’s not the point.”
Toisin kuin monet muut sinkuille tarjotut self help -oppaat Eckel ei tarjoa neuvoja siihen miten löytäisit unelmiesi kumppanin, tai mitä sinun tulee itsessäsi korjata kumppanin löytääksesi. Päin vastoin hän käy läpi 27 yleistä sinkkumyyttiä ja (joko hyvän- tai pahantahtoista) ohjetta mitä sinkun tulisi itsessään tai elämässään muuttaa saadakseen parisuhteen, ja debunkkaa ne yksitellen. Eckel ei luota pelkästään omiin kokemuksiinsa ja ystäviltä saatuihin anekdootteihin, vaan tukee havaintojaan tutkimustiedolla ja lähdeviitteillä. Hän ei myöskään väitä, että kaikki sinkut edes kaipaisivat parisuhdetta, vaan kirja on suunnattu meille jotka olemme sinkkuja mutta mieluummin emme olisi. Eckel on myös hyvin tietoinen omasta näkökulmastaan ja sen tuomista rajoituksista. Hän tiedostaa kirjoittavansa heteron, valkoisen, lapsettoman ja keskiluokkaisen naisen näkökulmasta eikä yritäkään väittää oman kokemuksensa olevan universaalisti yleistettävissä (vaikka onkin saanut hyvää palautetta kirjasta eri sukupuolia ja kulttuuritaustoja edustavilta ihmisiltä).
Kuten Eckel kirjansa alussa toteaa, hän ei varsinaisesti kirjoittanut mitään sellaista mitä en olisi jo intuitiivisesti itsekin tiennyt, mutta silti tuntui todella hyvältä lukea jonkun muun toteamina niitä ajatuksia, joita olen viime aikoina työstänyt. Kirjan myytit sisältävät varmasti monille sinkuille valitettavan tuttuja ja usein kuultuja toteamuksia ja neuvoja kuten ”olet liian pelottava”, ”olet liian epätoivoinen”, ”sinun pitää oppia olemaan onnellinen yksin” ja ”olet liian nirso”. Lopputulema kirjassa on, että mitkään näistä syistä eivät itsessään johda sinkkuuteen ja on paljon pariskuntia joista toinen tai molemmat kärsivät samoista ongelmista kuin sinkutkin.
”Dating is an act of outrageous vulnerability.”
Ymmärrän, että joillekin tällainen elämän epäreiluus ja epämääräisyys tuntuu ahdistavalle. Itsekin etsin pitkään syitä sinkkuudelle itsestäni, sillä jos minussa olisi jotain korjattavaa se tarkoittaisi sitä että parisuhde löytyisi kun saisin tuon vian fiksattua. Vikojen etsiminen ja niiden korjailu antaa merkityksellisyyden ja kontrollin tunnetta, tunteen siitä että tämä mieletön elämä olisi jotenkin minun hallittavissani. Kävin kolme vuotta terapiassa, jossa yksi keskeisimpiä käsiteltäviä asioita oli aiempi (sinänsä ihan aito) kyvyttömyyteni muodostaa pitkiä parisuhteita. Oletin, että kun synnyn uudestaan tasapainosempana yksilönä terapiasta päästyäni löytäisin kuin taikaiskusta toimivan parisuhteen. Nyt kolme vuotta terapian jälkeen olen edelleen sinkku ja yritän opetella elämään sen tuomien tunteiden kanssa. Viime aikoina olen yrittänyt päästä sinuiksi sinkkuuteni kanssa, ja tämän kirjan lukeminen tuntui kuin olisi hengittänyt raikasta ilmaa.
Vaikka kirja onkin naisnäkökulmasta kirjoitettu, uskon sen vetoavan sinkkuihin sukupuolesta riippumatta. Varmasti kaikilla meillä on ajoittain epäilyksiä omasta hyvyydestämme ja kelpaamattomuutemme syistä, joihin on hyvä saada aimo annos realismia ja lempeää puhetta. Eckel puhuu kirjassaan paljon meditaation ja buddhalaisuuden opiskelusta saamistaan hyödyistä, mutta ei mitenkään tyrkytä niitä patenttiratkaisuina kaikille. Kuitenkin omien tunteiden hyväksyminen ja niiden kanssa elämään oppiminen on yksi olennaisimmista anneista joita ainakin minä kirjasta sain, ja jonka innoittamana haluaisin kokeilla uudestaan meditoinnin aloittamista. Ja mitä kumppanin etsintään sekä omiin, ”mahdottomiin” kriteereihini tulee, ne tiivistyvät parhaiten tässä kirjasta poimitussa lainauksessa:
”The only standard that truly mattered to any woman I knew was the one articulated by Caitlin: ”I want to find a guy who delights and surprises me as much as my friends do, but I also want to make out with.” I have yet to meet a happily married person whose spouse fails to clear this bar.”